Viime viikonlopun Westcoast Motor Show esitteli Mustasaaren Botnia-hallissa maakunnan pajoissa työstettyjä taideteoksia.
Paikalla oli yli 300 jenkkiä, tuning-autoa ja tuunattuja eurooppalaisia.
Osa autoista on rakennettu katselua varten, osa on tehty kiihdytysradalle, osa on tehty ajelemisesta nauttimiseen.
Kaikille autoille on yhteistä, että ne ovat harrastajansa näköisiä. Amerikanautokulttuuri on kulttuuria.
Ford Torino Coupe GT 1970. Tuomo Erkkilän Torino on 460 kuutiotuumainen remmiahdettu tykki. Siinä on 8-71 remmiahdin. Tekniikka on vaatinut vahvemmat vetoakselit ja perä on kavennettu.
Jarkko Kankaanpää teki hetken metallihommia jotta sai takapyörät mahtumaan auton alle. Pyörien väli 80 senttiä. Tukivarsien ja renkaan väliin ei mahdu kuin sormen mitta. Oldsmobilella on tarkoitus ajaa varttimaili mahdollisimman rivakasti. Vielä se ei ole kunnolla onnistunut. Kauniisti maalattu auto on muuttunut Jarkon kätösissä 20 vuoden ajan.
Joonas Koiviston remmiahdettu isolohko tuottaa paljon hevosvoimia ja tolkuttomasti vääntöä. Viime talven aikana rakennettu moottori kaipaa pientä ruuvausta silloin tällöin. Tarkoitus ei ole päästäkään helpolla, ainakaan tankilla — Reilun sadan kilometrin jälkeen iso tankki on yleensä tyhjä. Auto on legendaarinen Pontiac GTO 65.
Kaksiovinen coupe
Kaksiovinen coupe on sporttinen ja useimmiten menosta nautitaan kovien soundien säestämänä.
Jos kylätiellä näkyy kumilla tehty viivaa, on sitä tehty usein 60-luvun tai 70-luvun alun autolla, joka on usein varustettu remmiahdetulla isolohkolla. Auto tottelee ärhäkästi pieniäkin isovarpaan taivutuksia kaasupolkimella.
Auton kulkemisen yleensä kuulee kyläraittien yli. Ajaminen ei ole mitään jos kukaan ei kuule ilman kuulolaitetta.
Kaksiovinen coupe on linjakas ja pienempi kuin kunnon isot lullat, Cadillacit tai Lincolnit.
Pinkki Cadillac on jokaisen näyttelyn pakollinen peli. Mieluiten vuosimallin pitää olla 59.
Autot olivat silloin rautaa ja kromia kun ne tehtiin käsityönä. Tässä Lincoln Continentalin interiööri.
Alkuperäinen Suomi-taksi, Chevrolet 1954 valmistui viime keväänä. Autossa on muun muassa ilmajouset. Ulkomuotoon on kajottu jatkamalla takaosan siipiä ja choppaamalla, eli madaltamalla. Takavalot ovat Chrysler 300:sta.
Amerikanautokulttuuri on ainakin isoja dollarihymyjä
Kun perhe kasvaa ja autoilusta tulee rauhallisempaa, siirrytään veteliin ruotsinlaivamaisiin tunnelmiin.
Isot autot sopivat rauhalliseen äänettömään, soljuvaan cruisailuun.
Isoista autoista löytyy paljon alkuperäiseksi kunnostettuja museoajoneuvoja, jonka pienetkin yksityiskohdat on tehty prikulleen.
Tomi Kangas tunnetaan ympäri maailmaa tuunatuista hot rodeistaan. Studebaker Crew Cab 1927, Psycho Express on ”psykedeelinen sienienkuljetusvankkuri”. Erikoista autossa on mauttomuuden rajoille tehty hehkeä paneelimaalaus.
Jukka Mattila on uskollinen ruosteelle. Tämä autiomaasta löydetty aihio on saanut uuden elämän kiihdytysradalla. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon että sisäkatossa on johdot niputettu nahkaisilla mäystimillä, koska entisaikaan ei ollut nippusiteitä. Jukan Chevroletista löydät artikkelin täältä.
Hot Rodit
Rodit ovat olennainen osa amerikanautoharrastusta. Rodin pohjana on usein mummoankan Ford tai vastaava.
Aihioita on yleensä lähdetty rakentamaan pienestä kasasta ruosteista rautaa. Rodit eivät ole mukavia ajaa.
Mutta kivoja pelejä ne ovat.
Ei kommentteja