Eläinsuojelulaki ei oikeuta viranomaista tappamaan tervettä eläintä

Eläinsuojelulaki sallii eläinlääkärin tai poliisin tappaa eläin ääritilanteessa. Pykälässä kuitenkin rajataan, että eläinten lopettaminen pitää olla viimeinen vaihtoehto.

Lakia ei ole aina noudatettu, eikä viranomaisia saatettu vastuuseen. Viranomaiset ovat ajoittain syyllistyneet lain rikkomiseen tappamalla eläimiä tarpeettomasti. Eläimiä on tapettu jopa laumana ilman yksilöllistä terveydentilan tutkimista.

Uudessa eläinsuojelulain valmistelussa tulee varmistaa, että viranomaisten toimenpiteet tehdään lain mukaan. Näin varmistetaan myös ihmisen oikeudet.

Omistaja kertoo artikkelikuvasta: ”Kahdeksan kuukauden ikäinen lemmikkiaasi tapettiin emonsa viereen, myös emo tapettiin samoille sijoille. Eläimet nostettiin nosturilla jätelavalle varmistamatta, että eläin oli varmasti kuollut. Aasia ei tutkittu ennen, eikä jälkeen tapon. Edes pikkukavioita ei tutkittu. Mitään eläinlääkärin dokumenttia tai valokuvaa ei eläimestä otettu.”

Eläinlääkärin lampaiden lopetuspäätökset olivat omistajan mukaan perusteettomia: ”Suurin osa lammaslaumasta oli kesylampaita, ja ne käyttäytyivät sen mukaisesti, tulivat aina ihmistä vastaan ja kerjäsivät herkkuja ja kauraa. Läänineläinlääkärin mielestä tämä oli erittäin poikkeavaa, lampaan kuuluu olla arka ja juosta ihmistä karkuun. Koska eläinlääkärit eivät ymmärtäneet kesylampaiden käytöstä, niiden kykyä osata kerjätä ja tulla ihmistä kohti, jopa hypätä ihmistä vasten saadakseen eniten herkkuja, niiden käytös luokiteltiin epänormaaliksi ja lampaiden täytyi näin ollen olla erittäin nälkäisiä. Tätä käytettiin yhtenä perusteena eläinten lopettamiseksi, omistajaa syytettiin hoitovirheestä. Myös kolmeviikkoiset lampaan karitsat tapettiin turkisrehuksi.”

Omistajan kertomaa: ”Suurin tapetuista työhevosista painoi kuollessaan lähes 1000 kiloa, sitli läänineläinlääkäri kirjoittaa eläinsuojelukertomuksessaan, että tilalla ei näkynyt lihavia hevosia. Käsitys lihavasta ja normaalipainosta on häilyvä. Tämä tamma oli kuollessaan kantavana yhdeksännellä kuukaudella ja oli yleiskunnoltaan täysin terve. Sen terveydentilaa ei tutkittu ennen tappoa. Hevoset ammuttiin laitumelleen, josta ne vedettiin nosturiautolla raatoautoon. Kuva on otettu paria kuukautta ennen hevosen kuolemaa.” Omistajaa ei saatettu syytteeseen, koska poliisin mielestä syytettä ei tarvinnut nostaa, sellaista vikaa ei löydetty.

Eläinsuojelulaki on tarkoitettu noudatettavaksi

Eläinsuojelulain 44 § tarkoittaa, että eläin voidaan lopettaa, jos eläin on niin huonossa kunnossa, että mitään muuta ei ole enää tehtävissä. Jos esimerkiksi eläimen jalka on poikki, se ei pysy jaloillaan tai syömään, lopettaminen on välitön pakkotoimenpide.

Jos eläin on laiha tai sen karsina on puutteellinen, muitakin vaihtoehtoja on kuin lahtaaminen. Eläintä voidaan ruokkia ja karsina voidaan puhdistaa. Kyse ei ole kiireellisestä tapauksesta, eikä pykälän tarkoittamasta pakkokeinosta.

Eläimen kunnon yksilöllinen tarkastaminen ei myöskään onnistu aidan takaa laumaa tarkkailemalla, kuten joissain ilmi tulleissa tapauksissa on käynyt.

On tullut esiin tapauksia, joissa eläinten omistajalla ole ollut mahdollisuutta edes tulla kuulluksi kommentoimalla valvonnan tuloksia ja esittämällä omia todistelujaan. Valvovan viranomaisen sana painaa.

Toisaalta 45 §  sanotaan, että 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa. Päätöksestä on ilmoitettava eläimen omistajalle tai haltijalle. Siis eläimen omistajalle on ilmoitettava, jos eläin aiotaan lopettaa.

Lopettamisella myös on omistajalle suuri taloudellinen merkitys.

Juristi: Lopettaminen viimeinen vaihtoehto

Juristi Timo Äijö sanoo: ”Lopettaminen pitää olla viimeinen vaihtoehto, jos muut vaihtoehdot eivät toimi. Eläinlääkäri voi sijoittaa eläimet toiselle sijaishoitajalle. Eläinten ruokkiminen, siirtäminen, jopa eläinten huutokauppakin olisi hyvä vaihtoehto, joka toisi eläintenpitäjälle rahaa kulujen sijaan.”

Lahtaaminen tuo Äijön mukaan vain ison laskun käteen, eikä hän ymmärrä miten sillä edistetään sellaisen eläimen terveyttä tai hyvinvointia, joka muuten olisi pienellä vaivalla saatu nopeasti kuntoon

Timo Äijö on avustanut lukuisissa eläinsuojeluoikeudenkäynneissä, hänellä on asiasta runsaasti kokemusta.

Valvojien ammattitaito on myös kirjavaa.

”Jotenkin tuntuu väärältä, että lopetusmääräyksen antajana voi olla virkaa hoitava eläinlääketieteen opiskelija, joka ei ole vielä edes valmistunut”, Äijö kertoo.

Asianosaiset haluavat pysyä nimettöminä

Eläimen lopetus on usein asianosaisille niin rankka asia, että eivät halua asiaa puitavan julkisuudessa. Nyt emme kerro yksityiskohtia tapauksista, koska asianosaiset eivät halua enempää julkisuutta.

Lue myös http://www.maaseutumedia.fi/lampaat-tammuttiin-niitylle-isanta-kuoli-stressiin/

Toimittajalta

Eläinsuojeluvalvonta ei ole helppoa

Valvontaeläinlääkärit kertovat joutuvansa joskus vakaviin selkkauksiin, joissa tarvitaan poliisilta virka-apua. Uhkailu ja kiristynyt tilanne vaatii paitsi sosiaalisia taitoja, tilannetajua.

Farmarilla voi olla mielenterveysongelmia, viinaongelma, masennus tai avioero. Silloin hän on kuin haavoittunut eläin, kun uusi ”uhka” tulee reviirille.

Julkisuuteen on tullut suuriin otsikoihin tapauksia, jossa on löydetty kuolleita ja kuolevia eläimiä ilman ruokaa sontaisissa olosuhteissa. Kun näitä tapauksia ei ole löydetty ajoissa, systeemissä on valuvika.

Jos lievissä tapauksissa eläimet lahdataan ja farmarilta viedään elinkeino, sekin on valuvika.

Tämä on asia jota eläinsuojelulain valmistelussa tulisi myös ottaa huomioon — ihmisellä, farmarilla on pitää olla oikeusturva, oikeudensuoja ja ihmisoikeudet.

Jos eläinsuojelulaissa halutaan turvata eläimen oikeudet, niihin kuuluu myös, että lopetusta ei saa tehdä ilman tarkoitusta.