Päivi halusi päivittää tilanteensa, koska ihmiset haluavat tietää miten hänellä menee puolison kuoleman jälkeen. Päivin aviomies Jukka kuoli tapaturmaisesti seitsemän vuotta sitten. Elämä jatkuu, mutta 20 vuoden onnellinen avioliitto on mieltä herkistävä muisto, joka ei koskaan unohdu.
Päivi Kirmanen hyörii navetassa. Hän siirtelee poikansa kanssa lehmiä robottiosastolta lypsyasemalle. Päivi on virtaa täynnä. Hän selviytyi seisemän vuoden takaisesta traagisesta tapahtumasta.
Teimme artikkelin Jukan kuoleman jälkeen joulukuussa 2014.
Tuleeko tästä yhtään mitään?
Aviopuolison kuoleman jälkeen Päivi ajatteli, tuleeko tästä yhtään mitään.
Aluksi Jukan sisko Soile oli apuna. ”Hän pyöritti tätä taloudellisesti. Vähitellen se kääntyi, että sitä rupesi itse tekemään enemmän ja enemmän.”
Päivi totesi, että hän taitaa sittenkin tästä jollain lailla selvitä.
”Eikä tämä olekaan pöllömpi homma jatkaa tätä varsinkin kun lapset haluavat asua täällä, ja että tilalla jatketaan eläintenpitoa”.
Kuva vuodelta 2014. Päivi sytyttelee mielellään kynttilöitä. Pihalla on pari kynttilää, jotka palavat yhtä kauan, kuin Jukan hautakynttilät. Kun pihan kynttilät hiipuvat, Päivi lähtee hautausmaalle sytyttämään kynttilät haudalle. ”En osaa haudalla jutella, kun siellä ei saa vastausta.”
”Osasin ottaa ja pyytää apua”
Päivi kertoo vaikeasta masennuksestaan vuosia sitten. Jos hänellä ei olisi ollut sitä taustana, hän olisi sukeltanut paljon syvemmälle.
”Kun mulla oli se taustana, mä osasin suojella itseäni ja lapsia. Osasin enemmän pyytää ja ottaa apua.”
Paljon on ihmisiä joille tarjotaan apua, mutta sitä ei osaa ottaa vastaan. ”Olen harvinainen pohjalainen. Suostun ottamaan apua, ja pyytämään sitä.”
Monelle ihmiselle on helpotus kun he saavat auttaa. Ihmisen pitää keksiä itse, miten sinua voi auttaa.
Päivi on saanut paljon apua alavutelaisilta ja muiltakin. ”Yhteisöllisyys on mua paljon kannatellu.”
Päivi tekee navettahommia rakkaiden lehmiensä kanssa päivittäin. Päivi siirteli lehmi lypsyrobotilta asemalle ja vastaavasti toisia eläimiä vastaava määrä asemalta lypsyrobotille.
Talous
Päiville oli suuri kauhistus, kun hän huomasi, että tilin limiitti oli harvoin plussan puolella — muutaman kerran vuodessa. Kunhan pysyy sillä tasolla, että tili on koko ajan miinuksella, eikä olla koko ajan siellä maksimimiinuksella.
”Kun välillä näyttää, että voisi ruveta jotain investointia suunnittelemaankin, tulee vastaan jokin koneremontti. Onneksi on kuitenkin uskaltanut ostaa, koska ilmankaan ei vaan pärjää.”
Päivi on tottunut siihen, että aina on jotain remontin alla tai jotain uutta osaa pitää ostaa.
Päivi on eläinrakas.
Omaa aikaa
Päivi on pirskahteleva ihminen. ”Onneksi lypsyrobotti on taas kunnossa pienen remontin jälkeen, eikä mun tartte olla siellä nyt.”
Hän iloinen, että kaikki tekeminen ei ole hänen takanaan koko ajan. Hän johtaa kaiken, mutta hänen ei tarvitse olla koko ajan tekemässä.
Päivin palkkalistoilla on ollut vuosia kaksi ukrainalaista työntekijää. Nyt tilalla on on yksi, joka sanoi itsensä irti aloittaakseen Suomen kielen opinnot. Palkkalistoilla on yksi tyttö, joka tekee muutamaa päivää viikosta. Myös yksi nuorimies tekee oman työn ohella jotain iltoja viikossa. Päivin poika Antti on haastatteluhetkellä lypsyllä. Antin paras kaveri Leevi tekee ajoittain töitä, kun hän on armeijasta vapaalla.
Päivi on iloinen ja nostaa peukkua kun saa muutamia ylimääräisiä vapaapäiviä.
”Kun oon aamun navetassa, niin onneksi on iltoja kun ei tartte olla. Sehän on lähestulkoon kuin koko päivä vapaata.”
Päivin kädet eivät enää kestä kuin pari viikkoa kokopäivätoimista yhtäjaksoista navettatyötä. Silloin rupeaa nukkuminenkin häriintymään. ”Se ei ole enää hääviä.”
Päivin lapsista kolme on jo täysi-ikäisiä. Kaksi alaikäistä on vielä maistraatin holhouksessa. ”Voiton puolella ollaan, vaikka nuorimman kymmenvuotiaan kanssa on vielä kahdeksan vuotta tiivistä yhteiseloa DVV:n kanssa.”
Suru
Suru on muuttunut. ”Se on olemassa, mutta sen kanssa pystyy elämään.”
Päivi ei ole koskaan ajatellutkaan, että hänen tarvitsisi koskaan unohtaa mitään, tai lopettaa suremista. ”Mutta pärjään sen kanssa.”
Kyynel vierähtää poskelle. ”Vaikka uusi mies on löytynyt, niin mulla on silti lupa rakastaa Jukkaakin”.
”Mä asun Jukan kotona. Mulla on viisi lasta Jukan kanssa”.
Päivi sanoo, että heissä näkyykin, että he ovat niin isänsä lapsia kaikki. ”Se on osa elämää aina.”
Päivi pitää yhä kynttilöitä oven suussa Jukan muistoksi. Kesäksi kynttilät vaihtuu kukiksi.
20 vuotta naimisissa
Päivi on onnellinen alun shokin jälkeen, että 20 vuotta kerkesi olemaan onnellisesti naimisissa. Hän pyyhkii poskeaan ja herkistyy lisää.
”Sitten se loppui kuin seinään. Ei kaikki kerkiä ikänä olemaan 20 vuotta onnellisesti naimisissa.”
Kun Päivi kuuntelee ihmisiä, joiden liitto päättyy eroon, se on hänelle paljon surullisempaa kuunneltavaa.
Päivin puhe pysähtyy toviksi. ”Mä menetin sen toisella lailla”.
Ei se helppoa tule koskaan olemaan, mutta se on vain hyväksyttävä. ”Ja lapset elävät joka päivä kuitenkin eteenpäin.”
Lue palkittu palkittu artikkeli Päivistä: Puolison kuolema yllätti.
Ei kommentteja