Juhana Vartiainen kolumni: Kullankallis maataloutemme

  Suomen julkistalous on jättiläismäisen ongelman edessä. Valtionvelka kasvaa jo nyt n. 5 miljardia joka vuosi, ja varsinainen väestön ikääntymisestä johtuva hoivakustannuspommi on vasta edessä 2020-luvulla. On herttaisen epävarmaa, kykenemmekö nostamaan työllisyysastetta ja työllisten määrää niin nopeasti, että saamme julkisen velkaantumisen hallintaan. Siksi on käytävä läpi kaikki julkiset kuluerät ja arvioitava armottoman kriittisesti kaikkien menojen perusteluja. Maatalouden tuki on ilman muuta yksi tällaisen kriittisen tarkastelun kohde (suosittelen Luonnonvarakeskuksen hienoa julkaisua Suomen maa- ja elintarviketalous 2016-2017). Maataloutta tuetaan Suomessa laskutavasta riippuen 2,1 – 2,6 miljardilla eurolla. Tuki tulee sekä EU:lta että kansallisesta budjetista. Kotimaisen tuen osuus on noin miljardi euroa. Maataloutuottajat ovat siis virkamiehiä Koska tiloja on noin 50 000, tuki tilaa kohti on peräti 40-50 tuhatta euroa, siis joka vuosi. Maatalouden työllisiä on noin 65 000 eli jokaista maatalouden työllistä tuetaan vuodessa noin 32-40 tuhannella eurolla. Summat ovat todella suuria — julkiselle vallalle koituva maatalouden kustannus per työllinen ei jää kauas matalapalkkaisen julkisen sektorin työntekijän kustannuksesta. Maataloustuottajat ovat siis oikeastaan virkamiehiä. Maataloussektorin kannattavuus on niinikään karua luettavaa. Maatalouden tuotot yltävät noin 4 miljardiin, ja se ei aivan riitä kattamaan edes niitä kuluja, jotka koituvat tuotantotarvikkeista, energiasta, koneista ja vuokrista ja vakuutuksista. Kokonaiskustannukset ovat 7 miljardin luokkaa. Tuottajat siis elävät julkisella … Jatka artikkelin Juhana Vartiainen kolumni: Kullankallis maataloutemme lukemista