Turve on poistumassa energian paletistamme. Vuosivaihtelusta puhdistettu polttokäytön lukema on laskenut jo 10 vuotta.
Biomassan tuotanto turpeen jättösoilla työllistäisi vähintään saman verran viljelijöitä ja ylipäänsä maaseudun väestöä kuin aikaisempi turvetuotanto.
Artikkelikuva: Hannu Koivisto. Lannan biokaasusäiliö Pohjois-Italiassa.
Teksti: Professori Veli Pohjonen
Kansalaisaloite turve luokiteltava uusiutuvaksi.
Öljykriisi nosti polttoturpeen nostotavoitetta
Sotien jälkeinen polttoturpeen nosto käynnistyi kansanedustajiemme määräyksenä. 1970-luvun alussa Vapo (alun perin Valtion Polttoainetoimisto) sai eduskunnalta toimeksiannon käynnistää uuden sukupolven turvetuotanto. Noston tavoitteeksi annettiin taso 10 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen tavoite nostettiin 20 miljoonaan kuutioon. Molemmat tavoitteet saavutettiin 1900-luvun puolella.
Kansanedustajien uudempana määräyksenä turpeen polttoa ollaan nyt vähentämässä. Turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Eduskunnan tulevia lisäpäätöksiä ryydittänee elokuussa 2020 käynnistynyt kansalaisaloite, joka vaatii turpeen polton lopettamista lakiteitse. Lakialoite keräsi tarvittavat 50 000 kannatusta.
Turpeen korvaaminen metsähakkeella on kaukolämmön voimaloissa alkanut. Ilmastokamppailun ja hiilen nieluvarastojen kasvattamisen pyörteissä metsäenergia tarvinnee oheensa muutakin uusiutuvaa energiaa.
Biokaasu pitkään sivuraiteella
Turpeen tuottajien suunnasta lupaavin on biokaasu. Biokaasua voi tuottaa kaikesta vihreästä biomassasta mitä turpeen jättösoilla voi kasvattaa.
Biokaasusta on puhuttu Suomessa jo pitkään. Jäteveden puhdistamoiden yhteyteen luotu tuotanto käynnistyi 1960-luvun alussa. Ensimmäinen suomalainen, käytännön kokoluokan maatilan biokaasuri käynnistyi 1998 Laukaan kunnassa.
Tuulivoimaan verrattuna biokaasu oli pitkään sivuraiteella. Tilastokeskus aloitti tuulivoiman raportoinnin 1989, biokaasu pääsi tilastoihin vasta 2017.
Vuonna 2019 biokaasun tuotantomme oli 3176 terajoulea. Se vastasi 0,23 prosenttia koko energian kulutuksestamme. Kolme tilastoinnin vuotta biokaasun tuotanto on ollut hienoisessa laskussa.
Biokaasu tarvitsee vihreää biomassaa
Biokaasun suurimmat mahdollisuudet ovat kuitenkin energiaviljelyssä, ja 2020-luvulla nimenomaan turvetuotannon jälkeensä jättävillä mailla. Biokaasun raaka-aineeksi entisellä turvesuolla kasvatettaisiin monivuotista vihreää biomassaa, tyypillisesti heinää tai lyhyen kierron lehtipuita. Etenkin juurevien lehtipuiden viljely kohentaisi turveperäisten maiden hiilen nieluvarastoja.
Biomassaa voi tuottaa myös uudelleen vesitetyillä jättösoilla. Esimerkki on viljelty osmankäämi. Siitä on tarvittava kokemus Alankomaiden tutkijoilla. Hollantihan on jo vuosisatoja ponnistellut korkean pohjaveden pintansa kanssa.
Nopea suunnan muutos
Biomassan tuotanto turpeen jättösoilla työllistäisi vähintään saman verran viljelijöitä ja ylipäänsä maaseudun väestöä kuin aikaisempi turvetuotanto. Ehkä turvetuotannon hiipumisesta ei tarvitsikaan olla huolissaan, ainakaan työllistävyyden kannalta.
Turvetuotannon nopea pysäyttäminen ja yhtä nopea siirtyminen biokaasuun olisi energiataloutemme suurimpia suunnan muutoksia sitten 1970-luvun öljykriisien.
Suuri suunnan muutos taloudessa maksaa aina. Mutta sitä vartenhan Euroopan unionilla on uusi rahastonsa, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma.
Biomassan energiaviljelyn turvetuotannon jättösoilla ja biokaasun verkostomme laajenemisen soisi käynnistyvän samaa tahtia kuin turve hiipuu. Sitä maataloutemme odottaa.
http://www.maaseutumedia.fi/jepuan-biokaasu-tarjoaa-lahialueelle-ilmaista-lannoitetta/
Veli Pohjonen
Maat. ja metsät. tri
Metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa
Metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa
93800 Kuusamo
Ei kommentteja