Maataloustukien perusteet ovat monelle epäselvät.
Ensisijaisesti maataloustuet ovat hinnanalennuskorvaus. Jos viljellään ilman tukia, ruoka kallistuisi rutkasti. Tuet alentavat siis kuluttajan ruokakassin hintaa — Ne eivät rikastuta farmaria.
Tuet ovat myös korvaus ylimääräisistä ympäristö- ja eläinsuojelutoimista.
Ruuan tuotantoa tuetaan joka puolella maailmaa, ilmiö ei ole suomalainen. Ruuan tuotanto on vain osa yhteiskunnan tukia. Esimerkiksi teollisuus saa valtavat määrät tukieuroja.
Maataloustuet eivät ole viljelijän sosiaalitukia, kuten jotkut ymmärtävät, eivätkä ne ole myöskään palkkaa. Ne ovat korvaus, jota ilman ei kannattavaa toimintaa voi olla.
Tukien takaisinperintä varsinkin eläintuissa on ylittänyt viime päivinä tulleiden tietojen mukaan useilla tiloilla kaikki mittasuhteet. Ollaanko suomalaista ruuantuotantoa kriminalisoimassa?
Se ääretön kohtuuttomuus mitä viljelijät kohtaavat, on muulle väestölle valitettavan tuntematon asia.
Rankoista sanktioista aiheutuu pahimmillaan tilanteita, että viljelijä ei jaksa enää hoitaa eläimiään, eikä piittaa enää omasta elostaan.
Yhteiskunta tukee monia aloja
Yhteiskunnassa maataloustuet ovat vain yksi osa yhteiskunnan tukijärjestelmää. Teollisuus saa valtavat määrät tukieuroja. Esimerkiksi telakkatuet, teollisuuden vientituet, investointituet ja kuljetustuet ovat rahassa mitattuna valtavia. Maatalouden tukien osuus kaikista tuista on vain prosenttia. Kaupan osuus esimerkiksi on kolminkertainen.
Tämän hetkinen maataloustukien ongelma on siinä, että EU:n järjestelmä on Suomessa tehty paljon monimutkaisemmaksi kuin muissa maissa. Esimerkiksi Ruotsissa järjestelmä on yksinkertainen, mutta tuetkin ovat pienempiä.
Maataloustuet ovat EU:n peukalon alla
Jos viljelijä hakee maataloustukia, EU on asettanut säännöt ja vaatimukset tukien perusteeksi. 20 vuoden aikana tukikiemurat ovat tulleet liian kimuranteiksi viljelijöiden, neuvonnan ja viranomaisten hallittaviksi. Nyt ollaan tilanteessa, joka loukkaa jopa viljelijän oikeusturvaa ja kansalaisoikeuksia.
Otetaan kuvitteellinen esimerkki: Porkkanafarmarille on asetettu tukien ehdoksi oranssi tukka. Jos tukka onkin keltainen, tuet peritään takaisin, koska viljelijä ei ole noudattanut tukien ehdoksi vaadittuja määräyksiä.
Yleensä asioita ei juuri tulkita, vaan todetaan, että tuen ehdot eivät täyty. Silloin maataloustukia leikataan ilman selityksiä. Päätökseen voidaan hakea muutosta hallinto-oikeuden kautta, mutta prosessi kestää.
EU:n ei tarvitse kunnioittaa perustuslakia, eikä yksilönsuojaa.
Kohtuuttomia sanktioita rekisterivelvoitteen takia
Lypsykarjatiloille on viime päivinä tullut ilmoituksia 50 000 – 100 000 euron takaisinperinnöistä.
Eräs lypsykarjatilallinen kertoi avioerostaan. Iso lypsykarja on yksin hänen harteillaan, jonka takia paperi- ja byrokratiarumballe ei ole riittänyt jaksamista.
Viime viikolla tuli tieto että koko vuoden eläintuet, yli 50 000 euroa jäävät tulematta. Vielä on epäselvää, kerrotaanko luku kolmella. Joka tapauksessa vuosi menee rankasti tappoille.
Iso 100 000 euron laskupino oli sovittu maksettavaksi vuoden loppuun mennessä. Kun hän ilmoitti maksujen siirtyvän ensi vuodelle, korvaan tuli luurista kovaa kieltä.
Jaksaminen on tilanteessa lähinnä vitsi. Joulu tulee olemaan nuorelle viljelijälle vaikeata aikaa.
Rekisteröintivelvoite oli virhe
Ruotsinkielisen tuottajajärjestön SLC:n toiminnanjohtaja Johan Åberg sanoo vaikean tilanteen olevan konkreettinen lukuisilla tiloilla.
”Jos rekisteröintiä laiminlyödään yli 20 prosentin arvoisesti, kaikki EU-eläinpalkkiot peritään takaisin koko vuodelta. Sama koskee myöhässä tehtyjä ilmoituksia”, Åberg sanoo. ”Vanhassa järjestelmässä maataloustuet perittiin takaisin tuli vain myöhästyneiden päivien osalta.”
Åberg sanoo, että tukien kytkentä rekistöintiin tehtiin alunperin helpottamaan viljelijää. ”Nyt kun EU on yksipuolisesti tiukentanut kesken kauden rekisteröintisäädöksiä, pitää miettiä palaamista vanhaan järjestelmään, ellei sanktiosääntöihin saada tolkkua.”
Hän teroittaa, että rekisteröinti pitää tapahtua ajallaan.
On syytä muistaa, että syntymä- ja teurasilmoitukset eivät saa myöhästyä tuntiakaan. Pykälien tarkka noudattaminen on maatilan tärkein tehtävä.
Paperitöiden laiminlyönneistä aiheutuneet eläintukien takaisinperinnät ovat olleet viime päivinä useilla karjatiloilla 100 000 euron luokkaa.
Rahan puuttuminen haittaa tilan toimintaa, mutta se vaikeuttaa myös ihmisten omaa elämää.
Artikkelia päivitetty 13.12.21:23
Artikkeli oli alunperin klubiartikkeli, mutta lukijoiden pyynnöstä se on nyt kaikkien luettavissa.
14 Kommenttia
Näitten tukiasioitten lisänä valvontaeläinlääkärin älytömät määräykset:.Esimerkiksi eläinten vesikuppimääräys,kun poikani farmilla on aijemmin varmaankin lähes parikymmentä vuotta ollut kylmäkasvattamossa 1vesikuppi kahta osastoa kohden keskellä aukaistavaa väliporttia,jossa on reilu aukko,että eläimet pystyvät hyvin juomaan molemmilta puolilta väliporttia.Kasvatettavia eläimiä on kasvuvaiheesta ja koosta riippuen 5-10 eläintä per/osasto.Nyt valvova eläinlääkäri määrää,että juomapisteitä on oltava tuplamäärä.Käytännössä kuitenkin nykyinen vesipisteiden määrä on täysin riittävä, koska milloinkaan ei ole esiintynyt juomakupeilla minkäänlaista tungosta tai tappelua juomavedestä. Ainoastaan sittoin kun väliportit on puhdistuksen ajaksi suljettuna makuuosastolle, niin porttien jälleenavaamisen jälkeen näkee muutaman eläimen hörppäävän vettä.Minä olen ollut 19vuotiaasta asti 56vuotiaaksi maatalousyrittäjänä ja nyt jo 7vuotta aktiivisena suorittavan portaan eläkelläis työntekijänä,enkä ole kertaakaan aijemmin törmännyt tuommoisiin hulluihin pilikunviilaus määräyksiin.Pitääkö näitten pilikunviilareitten kalloihin ruveta lekalla lyömään järkeä,etteivät tahallaan kiusaisi käytännön viljeliöitä ja karjankasvattajia.Minä olen kuvitellut,että tärkein prioriteetti kotieläinten hoidossa on tässä järjästyksessä: no: 1 riittävä ja ikävaiheeseen soveltuva ruokinta juoma 2 kuivitus ja riittävän levon mahdollisuus. 3 lajinmukaisen käyttäytymisen edellytysten toteutus. Nämä kaikki kohdat täyttyvät kylmäkasvattamossa.Eikö valvovilla eläinlääkäreillä ole enää tarpeeksi työtä sellaisissa tapauksissa,joissa eläimet on syystä tai toisesta jätetty ruuatta ja juomatta ja puhtaus on täysin laiminlyöty. Olen aivan varma,ettei näitten viljeliöitä terrorisoivien tarkastuseläinlääkäreitten valvontaa tule kukaan nuuskimaan,jos voisivat käyttää edes vähän käytännönmaalaisjärkeä tyrhien pykälien käytäntöön soveltamisessa. Asiahan on niin,että laki on niinkuin se kirjoitetaan,mutta järjen käyttö on sallittua,ellei sitä käytännön järkeä löydy niin silloin pitäisi kiireesti vaihtaa alaa.Kalliisti koulutetuille eläinlääkäreille luulisi olevan eläinpraktiikan sarallakin tarpeeksi töitä,jos on niin vähäälyinen ettei sovellu virkamieheksi.
Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos siitä. Näin kaupunkilaisena en tiedä kuinka ala toimii, joten voisiko joku vastata pariin kysymykseen.
Eikö esim. maitotilallisella ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mihin hintaan hän maitoa myy?
Ovatko tilalliset mitenkään järjestäytyneet, kuten työntekijät ja -antajat liitoiksi, vai katsottaisiinko se kartelliksi?
Eipä niillä hirveästi ole mahdollisuutta hinnoitella omia maitojaan, viljojaan, perunoitaan yms yms. Kyllä se on melkein ostajapuoli joka sen hinnoittelee aina! Miettii että jos tuottaja saa 5-10 snt/kilo pottuja niin kauppa myy tämän kilon hintaan 2 e. Tukku vie suurimmab siivun, kauppiastakaan syytä haukkua.
Tuottajat eivät määritä hintaa. Paitsi suoramyynti tilanteessa. Kauppa kilpailuttaa jalostajat, jotka sitten ostavat tuottajilta lihat/maidot/viljat. Eli kauppa on ainoa, joka voi sanella hinnat, muille ne sanellaan. Tuottajat ovat kaikkein heikoimmassa asemassa.
Suoramyynnillä saisi pois välikädet, mutta sen mahdollistaminen kaatuu yleensä ihan järjettömään byrokratiaan joka lisää kustannuksia. Tarkastamatonta lihaa ei saa myydä. Jos liha on tarkastettua, voit myydä mutta et saa säilyttää sitä samassa pakastimessa omien elintarvikkeiden kanssa. Jos myyt raakamaitoa, sinun pitää joka kerta ostajalle antaa paperi, jossa kerrotaan raakamaidon vaaroista, voi johtaa jopa kuolemaan.
Elintarvikehygienia ja -turvallisuus on hieno juttu, mutta jossain on menty pahasti metsään. Säädöksistä tehdään niin mahdottomat, että kukaan ei halua siihen lähteä ja näin Evira saa torpattua tilamyymäläviritykset. Itse saat kotiteurastettua lihaa syödä, mutta vieraille et saa siitä ruokaa tehdä.
Mulla on kanssa tällä hetken semmonen viikko etten edes aukaise laskuja kun ei ole tilillä rahaa, aikaisen ne sitten aatonaattona kun maitotili tulee. Tosin siitäkin maksetaan ensin verot ja loput vakuutukset ja katotaan mitä jää.
Hyvä kirjoitus!!! Ja hyviä kommentteja, byrokratian rattaa ovat yksi niistä syistä, rahapulan lisäksi, miksi jotkut viljelijät lopettavat. Eläinten hyvinvointi on kaikkien tuottajien arvoasteikolla numero 1, vain hyvinvoivat eläimet tuottavat. Jos tuottaja näkee että vesikupilla on ruuhkaa, kyllä itse ainakin mietin että olisiko aika toiselle juomakupille. Ymmärrän että asioita pitää jotenkin valvoa, mutta antaisivat meidän itse katsoa toiminnan tasoa, yhtälailla kuten muun alan yrittäjätkin. Ei esim metsäkoneyrittäjälle kukaan sano että sinulla pitää olla tietty määrä öljynimeytysmattoja koneessa, kyllä hän itse määrittää mikä on tarpeellinen määrä ja mikä ei. Meidät vedetään niin äärilaitaan jaksamisen suhteen, että asialla ei ole enään mitään käytännön järkeä. Työn pitää tuottaa iloa työntekijälle että sitä jaksaa tehdä, ei niin että joka aamu mietit että mitkä laput pitää tänään täyttää ja mitkä kriteerit täyttyä, ja pelkona useiden kymmenien tuhansien sanktiot. Työn ei tarvitse olla ruusuilla tanssimista, eikä jokainen päivä tarvitse olla iloinen, mutta edes joskus olisi tunne että tässä hommassa on jotain järkeä. Ei pelkoa takapuolessa useiden kymmenien tuhansien eurojen sanktioista, vaikka tiedät ja tunnet omassatunnossasi että teet kaiken täydestä sydämestä, eläimiä rakastaen. Turhan byrokratian karsiminen tuo meille Suomeen uusia työpaikkoja ihan varmasti, ei tapa ihmisiä syrjäseudulle ja pitää maaseudun elävänä.
EU:n kilpailulainsäädäntö kieltää hintauhteistyön.Maidontuotannossa on sitten viljelijöiden osuuskunta Valio joka ostaa maidot ja yrittää saada siitä parhaan hinnan markkinoilla.
Liian halvallakaan ei saa myydä tai kilpailuviranomainen iskee.
Ajankohtainen esimerkki kielletystä hintayhteistyöstä on puukauppakartelli jossa käräjöinti on kriittisessä vaiheessa.
Sallittuja hintakartellin muotoja (vielä) on työpanoksen myyminen eli työmarkkinajärjestöjen harjoittama sopiminen palkoista ja ns.yleissitovuus.
Tragikoomistahan tässä koko touhussa on, että maataloustukien tarkoituksena on alentaa ruuan hintaa kuluttajalle… no, mutta ne tukirahathan kerätään veroina, eli ruuasta maksetaan kuitenkin kiertotietä kunnon hinta sekä lisäksi valtavan maataloustukia hoitavan byrokratian kulut. Eli oikeasti kuluttaja saisi edullisempaa ruokaa maksamalla suoraan tuottajalle sellaisen hinnan jolla kannattaa tuottaa ilman tukiaisia.
Juuri näin. Tuet pois ja maksetaan viljelijälle niiden oikea hinta. Ja mieluiten ilman mitään välikäsiä. Tähän täytyy saada mukaan ostajien rinkejä.
Itse ostan mieluiten raakamaitoa suoraan tilalta, silloin kun sitä saa. Teollinen teollisesti käsitelty maito on valitettavasti suurin syypää suomalaisten sairauksiin (40 %). Raakamaito taas on lääke. Esim. Uusi-Seelanti lienee siirtymässä kokonaan alkuperäiskarjan käyttöön maidontuotannossa. Meillä jokin mafia estää oikean tiedon ulostulon ja se valitettavasti syö koko alaa ja Suomea. Rehellisyys maan perii.
Meidän on otettava pari askelta taakse ja yksi eteen. Pienempiin tilakokoihin, jotka ovat paremmin hallitavissa. Tähän tarvitsemme tuottajien ja kuluttajien yhteistyötä. Esim. yhteinen klubi, jonka ei enää tarvitse toimia samoilla byrokraattien säännöillä.
Itse hain pienenä hinkillä maitoa lähitilalta ja koskaan en ollut sairauden takia poissa koulusta. Nyt monet ovat korva- ym. tulehduskierteessä. maksan mielellään kunnon hinnan kunnon tuotteesta. Nyt jouduin ostamaan Sveitsiläistä Appenzelleria, kun muuta raakamaitoon tehtyä juustoa ei löytynyt. Joulutorilta oli kaikki juustoartesaanin juustot ehditty myydä tältä vuodelta loppuun. Vietiin käsistä. Älkää taas jääkö kelkasta ihmettelemään. Me voimme tehdä ihan mitä me haluamme ja mihin me uskomme.
Pelkkä kilohinta ei ratkaise. Täysin teollisessa tuotteessa ruuan bioenergia on nolla eli sen arvo ravintona lähentelee nollaa.
Niin, tuo systeemi ja byrokratia ei aukene tavalliselle kuluttajalle. Kaikista tuista ja mitäpä ne nyt onkaan, huolimatta, suomalainen ruoka on paljon kalliimpaa kuin ulkomailta tuotu. Voidaan väittää, että kotimainen on puhtaampaa, mutta EU direktiivien mukaan kaikki elintarvikkeet on hyväksytty ja syötäväksi kelpaavaa. Terveysalan ammattilaiset eivät ole koskaan väittäneet, että jossakin maassa tuotettu ruoka olisi toista epäterveellisempää.
”Suomalainen ruoka on paljon kalliimpaa kuin ulkomailta tuotu”
Miksi on näin?Otetaanpa esimerkki.Suomessa vilja on 10-20% halvempaa kuin Keski Euroopassa.
Tästä halvasta viljasta tehdyt tuotteet,esim leipä,ovat kuitenkin euroopan kalleimpia.Tämä taas johtuu siitä että suomalainen kustannustaso on korkeampi kuin muualla.Myllyt,kuljetukset,leipomot,kauppa,markkinointi,yms.maksavat enemmän kuin muualla Euroopassa.Tämä taas johtuu meidän muita maita korkeammista palkkakustannuksista.
Eli kun valitetaan suomalaisen ruuan korkeasta hinnasta niin syyllinen on hyvin jäsentensä asioita ajanut ammattiyhdistysliike.
”Terveysalan ammattilaiset eivät ole koskaan väittäneet,että jossakin maassa tuotettu ruoka olisi toista epäterveellisempää.”
Miten on?Otetaanpa taas esimerkki.Suomessa oli ennen EU aikaa kielletty viljan tuleennuttaminen glyfosaattiruiskutuksella.Tämä toimenpide on taas muualla Euroopassa yleinen rutiini.Siinähän siis tähkän jo muodostanut viljakasvusto ruiskutetaan muutama viikko ennen puintia jolloin vilja kuivuu nopeasti ja tasaisesti puintikuntoon eikä tarvitse kuivausta.
Nämä EU:n direktiivit kuitenkin johtivat siihen että Suomessakin oli lainsäädäntöä muutettava niin että ko.ruiskutukset tulivat sallituiksi.Samalla myös terveysalan ammattilaisten ja esim Eviran viranomaistnat muuttuivat yhtäkkiä glyfosaattiruiskutuksille kielteisistä myönteisiksi.
Nyt heidän kantansa on siis että jyvän pinnalle sumutettu glyfosaatti häviää varmasti muutamassa viikossa ennen puintia.
Outoa vaan on se että edelleen kun suomalainen viljelijä tekee viljelysopimuksen esim rehuteollisuuden kanssa,on siinä ehdoton vaatimus että tätä glyfosaattiruiskutusta ei saa tehdä.
Rehuteollisuudella on ilmeisesti käsitys että viljaan jää jäämiä jotka voivat aiheuttaa ongelmia tuotantoeläimille.
Eviran asiantuntijat taas väittävät että esim.lapsille voi huoletta antaa tuontileivonnaisia jotka on tehty glyfosaattiviljasta.
Kuka on oikeassa voi vain arvailla.
En ole rounduppia aikaisemmin tarkastellutkaan sen kemiallisen koostumuksen perusteella joten kaivoin netistä esiin aineen rakennekaavan. Näyttäisi olevan tää molekyyli kahden melko vaarattoman yhdisteen välinen suola. Nimittäin ortofosforihapon ja glysiinin. Edellinen aine on käytössä lannoituksessa fosforin lähteenä useimmiten jonakin suolana silloinkin. Jälkimmäinen aine taas on hyvin yleinen aminohappo ts. elollisessa luonnossa, siis ihmisessäkin valkuaisaineesi sitoutuneena esiintyvä yhdiste. Kun tällaista ainetta levitetään luontoon se ymmärtääkseni hajoaa kosteuden vaikutuksesta alkuperäisiksi komponenteikseen, joista kumpikaan ei ymmärtääkseni ole myrkky. Ortofosforihappoahan me kaikki nautimme juodessamme Coca-Cola nimistä janojuomaa.
Nythän roundupin käyttöä epäillään mehiläiskadon aiheuttajaksi ja se lienee syy miksi sen käyttöä halutaan rajoittaa. Voi hyvinki olla niin, että jos rounduppia joutuu mehiläispesiin meden mukana niin yhdisteen hajoaminen tapahtuu vasta pesässä. Tällöin on mahdollista, että hajoamistuotteiden vaikutuksesta toukkien ravinnon pH laskee vaarallisen matalalle ja ne kuolevat. Tämä on kuitenkin vain omaa spekulaatiotani ja vaatisi asian seikkaperäisempää tutkimista.
Ystävällsin terveisin, Zorro.
Minulle Iskä kertoi sokerijuurikasta nostaessaan, joskus vuonna 2000, että juurikkaasta saa 19 penniä/kilo kun Suomi oli kansallisessa järjestelmässä. EU:hun ja EURO:on liittymisen jälkeen markkinat avautuivat ja ulkomaiset kilpailijat ja kaupat pääsivät Suomen markkinoille. Hinnat tippuivat ja tukia alkettiin maksaa erotukseen kansallisen ja EU-järjestelmien epäsuhtaan. Muistaakseni hinta sokerijuurikkaalle tippui alle 10 pennin/kilo. Nykyisin ei sokerijuurikasta enää juuri viljellä. Viljalle ja rypsille tämä tukijärjestelmä on edelleen voimassa, koska EU-markkinoilla ei voida säädellä hintaa ja kompensoidaan viljelijälle vaikka eteläeurooppalaista kasvukautta. Suomi olis kuulemma pärjännyt kansallisena paremmin, mutta EU:sta eroaminen olis pahempi vaihtoehto, että täytyy vaan laittaa lobbareille vauhtia, että saavat pidettyä kotimaista tuotantoa tuettuna.
Olen oikeasti ihan v*tun väsynyt tähän byrokratiahulluuteen. Vaikka aina olen tehnyt pilkulleen lakien ja asetusten mukaan, silti on lainsuojaton olo.