Räyringissä farmarin hyvinvointi tulee työstä

Kävimme katsomassa vuonna 2015, millaista on farmarin hyvinvointi Ylelän tilalla Keski-Pohjanmaalla. Ajellessa tuntuu että navigaattori ohjaa metsään. Siellä täällä tulee isoja aukeita, jossa valkoiset lehmänmunat, pyöröpaalit hehkuvat maisemassa.

Lopulta tilakeskus avautuu tien päässä. Navetan ovi käy ja ystävällinen vahva hahmo tulee yllätysvierasta vastaan. Tapio Ylelä tarjoaa tervehdykseen lapiomaista kouraa. Pojat Juha ja Sampsa tuovat myös mukavat ystävälliset olemuksensa tullessaan. Kohta saman tien astelee lempeä emäntä, Eva.

Suuri luomutila on yksi pitäjän jäljelle jääneistä karjatiloista. Moni on lopettanut, mutta talon emäntä Eva sanoo, heidän strategiansa on katsoa tulevaisuuteen ja kehittää tilaa.

Farmarin hyvinvointi tulee työstä ja onnistumisesta. Ylelän tilan ihmiset tekevät töitä aamusta iltaan. He vaikuttavat onnellisilta. Tässä on kaikki, mitä elämä voi tarjota, työtä ja työn iloa.

Hiehot elävät tilalla omaa elämäänsä. Ne lähtivät muutaman tunnin kierrokselle maastoon aivan itsekseen.

Omatoimista tekemistä ilman isoa rahaa

Iso luomunavetta kertoo, mistä on kysymys. Kaikki tehdään itse halvalla. ”Tuonne laajennetaan 150 neliötä lisää”, Tapio sanoo. Talvet harrastetaan pellon raivaamista.

Navetan kaksi Lelyn lypsyrobottia hoitavat maidon tankkiin. Terästä ei näy, vaan ohjausaidat on tehty lypsyrobottia kantaneista kuormalavoista.

Lehmät jonottavat robotille. Robotille on tehty ohjaus, koska laite on tarkoitettu vain lypsäville, ei rehua himoitseville. Lypsävät lehmät pääsevät  nauttimaan kotoisesta väkirehusta robotilla käydessään.

Aperuokinnalla oleva karja ei nauti ”pavuista” eli teollisista ryyneistä, vaan viljasta, jota isolla tilalla riittää. ”Robottia ei ole suunniteltu viljalle”, sanoo talon toinen nuori isäntä Sampsa, joka on robottivastaava.

”Kun muut lähtevät pellolle, minä jään mörköilemään navettaan ja hoitamaan lypsyä”, Sampsa nauraa.

Luomutilalla on tukihakemuksessa 350 hehtaaria peltopinta-alaa. Lisäksi sopimuspeltoja on reilu 200. 600 hehtaarin työt tehdään ajanmukaisella kalustolla näpertelemättä. Lemken Rubin 12 on ensimmäinen 6-metrinen lautasmuokkain Suomessa. Fendt 936:sta on viritetty 400 hevosvoimaa.

Pihatto on täyttä luomua

Lypsylehmiä on 150, nuorkarjaa toinen mokoma ja Eva-emännän lempilapsia, emolehmiä, on 3. ”Jos pojat haluavat joskus jatkaa lihakarjalla, alku on jo olemassa”, veistelee Tapio.

Lehmien hyvinvointi näkyy yleensä navetassa pelkästään eläinten käyttäytymistä silmäilemällä. Karja on niin rauhallista kuin karja voi olla. ”Saimme eläintarkastuksessa erityismaininnan siitä, että lehmät tulivat heti luokse”, Eva kertoo.

Kukaan ei puhu maidon hinnasta kahvihuoneessa. Mistään ei olla nyreissään, eikä mistään valiteta. Elämä ei parane valittamalla, vaan omalla tekemisellä.

Lehmää ei tarvitse houkutella pusuttelemaan, eikä emäntä nirsoile höyryävää pusua.

Eläin on muutakin kuin elukka

Sitten alkaa emännän filosofia: kaikki alkaa vasikasta. Lehmä on tunteva ja aistiva luontokappale jo pienestä. Kasvatus luottamukseen alkaa jo ensimmäisestä päivästä. ”Silloin näiden kanssa on helppo olla. Sille pitää kertoa koko ajan, mitä hoitajalla on mielessä. Jos tehdään jokin epämiellyttävä toimenpide, eläimen on luotettava hoitajaansa.”

Jokaista eläintä kohdellaan yksilönä ja huomioidaan sen yksilölliset tarpeet. ”Eläimetkin ovat erilaisia, toinen on sosiaalisempi kuin toinen. Kun niitä rapsutellaan, niin niiden parissa on turvallisempi olla.”

Eva seuraa eläimiä joka päivä ja joka ikinen hetki. ”Pienimmästäkin oireesta reagoidaan, mitä voidaan tehdä ja mikä on ratkaisu.”

”Se on tärkeätä, että maanviljelijät, keinosiementäjät ja eläinlääkärit ovat tiimi, joka puhaltaa yhteen hiileen eläinten hyväksi.”

”Oma hyvinvointi on eläinten hyvinvointia.”

Lehmät eivät ujostele. Ne tulevat heti tykö.

Kova työ on aiheuttanut vakavat vammat niveliin, jotka oikeuttaisvat normaalissa työelämässä eläkkeeseen, mutta Melan vastaukset ovat saaneet yrittäjän turvautumaan juristiin. ”Kirjoituspöydän takaa tulleet kommentit ovat olleet suorastaan loukkaavia.”

Työkyvyn rajoitteita ei Melassa huomioida

Kun emäntää valokuvataan, hän pyytää katsomaan, ettei kiimainen eläin tule päälle. Vakavat reumat ja nivelrikot haittaavat pakenemista ja nopeita liikkeitä. Sivulauseessa tulee ilmi, että Mela (Maatalousyrittäjien eläkelaitos ) ei ole ottanut vakavasti työrajoitteisuutta. Kun Eva laittoi eläinmääräksi 150 lypsävää, 150 nuorta karjaa ja kolme emolehmää, Melasta ilmoitettiin että hänellä on 3 lypsylehmää ja 150 nuorta karjaa.

”Miten tällainen voidaan tehdä näin huolimattomasti. Tämä on vakava asia.” Evan käsistä näkee, että vauriot ovat näkyvät. ”Minulle sanottin, että tee kevyempiä töitä. Mitä ne ovat?”, iloinen rouva tuumaa ja nousee jaloilleen takellellen kankeasti.

Asia jäi siihen. Vakuutusturvaa hoitaa nyt juristi, emäntä keskittyy omaan elämäänsä.

Eläintiloissa ei ole keskitytty kalliisiin rakenteisiin vaan hyvinvointiin. Pehmeät pahnat ovat tärkeämpää kuin hienot rosterit. Sampsa on tilan lypsyrobotin käyttäjä.

Luovuus on voimavara

Ylelän tila jatkaa menoaan maailman murroksesta huolimatta. Perhetilan väki elää omaa elämäänsä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Omalla työllä saavutetaan oma hyvinvointi. Tapio toivottaa kaikki maahanmuuttajat töihin. ”Jos työ ei kelpaa, voivat mennä takaisin”.

Tilan pihapiiri ei kelpaa sisustuslehtiin, ruoho rehottaa ja kivet kolisevat, mutta ruokapöydässä on aina terveellistä syötävää ja perheen kesken mukavaa juteltavaa.

Vaikka Ylelän tilalla on näennäisesti kaikki hyvin, isäntä viisaa vatsaansa. ”Tämä on stressimaha.”

Hyvinvoinnista huolimatta elämä ei ole helppoa.