Turve-energia, menestystarina vai menetystarina?

Jos suomalaiset asuisivat Norjassa, suojelisimme öljyn. Jos norjalaiset asuisivat Suomessa, turve-energia ja puu olisivat heille menestystarina.

Toimiiko energiateollisuus vastoin maan etuja?

Baltialaisesta hakkeesta maksetaan kolmannes kallimpaa hintaa kuin kotimaisesta. Se on teollisuudelta kyseenalaista, jopa ”epäisänmaallista toimintaa”, sanoo moni. Kivihiili on korvannut kotimaisen hakkeen ja haketoimittajien kanssa tehdyt sopimukset revittiin. Nyt on moni alan toimija niin syvässä kuopassa, että kiivaampi kaivaminenkaan ei auta. Metsäliitto varsinkin on saanut monilta yrittäjiltä kuraa hävyttömästä toiminnastaan.

Turvetta on Suomessa enemmän kuin Pohjanmeressä öljyä, rahassa mitattuna 500 000 euroa jokaista kansalaista kohden. Jos Suomeen tuotaisiin neljännes vähemmän fossiilisia polttoaineita, öljyä ja kivihiiltä, vaihtotaseemme olisi tasapainossa.

Pelkästään kivihiiltä maahamme ostetaan vaihtotaseen alijäämän verran. Suomi ei voi jatkaa fossiilisten öljyn ja kivihiilen ostamista, jos haluamme, että Suomen talous kehittyy.

Turpeen osuutta energiatuotannosta pitää nostaa nopeasti

Turve-energia on varannostamme on 0,6 prosenttia tuotantokäytössä. Turpeen osuus vuotuisesta energiakulutuksesta on 5–7 %, riippuen tilastosta. Kivihiilen korvaaminen vaatisi turvealan kaksin- tai kolminkertaistumisen kahteen prosenttiin. Tällä hetkellä turve lisääntyy soilla enemmän kuin sitä nostetaan.

Kaiken lisäksi turve-ala hupenee huomattavasti nopeammin kuin uusi lupia saadaan, kolminkertaisesti. Nyt on käsillä hetki, jolloin koko ala näivettyy jo tämän kesän jälkeen, jos mitään ei tapahdu.

Kauhajokelainen keksijä Unto Männistö on kehittänyt oman jokamiehen patentin palaturpeen kuivatukseen. Muutaman päivän kuivatuksen jälkeen märkä turve on kuivaa polttoainetta. Turpeen hyödyntäminen on aina ollut suomalaista ihmistä lähellä. Alle kymmenen hehtaarin turvesuo ei tarvitse ympärisölupaa, mutta selvityksiä pitää tehdä vino pino.

Turvevero 2012 tasolle

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sanoi MaaseutuMedian haastattelun yhteydessä, että ”turvevero olisi palautettava vuoden 2012 tasolle”. Eikö kivihiili pitäisi olla verotettavien listalla? Turveveron korotus ei käy talonpoikaisjärkeen.

Puu-energialla on myös mittavat mahdollisuudet luoda vaurautta. Vaurastuminen ei koostu ainoastaan energiasta, vaan  alan toimijoiden ja  konevalmistajien ja sidosryhmien työllistämisestä. Onko veronkorotus vienyt enemmän kuin tuonut?  Työpaikkoja on hävinnyt ja lisää tulee häviämään.

Tokkopa se on tavoite. Ensi kesänä moni joutuu panemaan lapun luukulle ja painumaan kortiston syövereihin.

Onko ympäristökeskustelu ajan tasalla?

Harva energiamuoto on täysin puhdasta, sitä ei ole toki turvekaan, mutta paljon puhtaampaa se on kuin yleisesti luullaan. Soiden puhdistusjärjestelmät toimivat hyvin.

”Turvetuotannon kuivatusvedet käyvät läpi luonnonmukaisen puhdistusprosessin, jossa poistetaan valtaosa kiintoaineesta ja ravinteista. Turvetuotannon kuivatusvedet ovat suoperäisiä luonnonvesiä, jotka sisältävät kiintoainetta, humusta ja ravinteita hiukan enemmän kuin luonnontilaisen suon vesi. Turvetuotannon vedet ovat siis ravinneköyhiä, ja esimerkiksi asumajätevedessä on ravinteita monta kymmentä kertaa enemmän kuin turvetuotannon vesissä”, sanoo Vapon ympäristöasiantuntija Laura Sundell.

Nelos- ja viitostyypin soille, jotka ovat luontoarvoiltaan merkittäviä, ei enää juuri edes haeta ympäristölupia. Ympäristölainsäädäntöä uudistettaessa on tehty hyvää työtä, lupamenettelyn uskoisi olevan uskottavaa. Demokraattinen päätöksenteko mahdollistaa sen, että lupia ei saa hatarin perustein ilman kunnon selvityksiä. Ympäristöä pitää suojella, mutta siinä ei asiantuntemattomuksen sivuuttaminen ja luulot auta.

Turvesuon tuotantoaika on kymmeniä vuosia, joskus yli 60 vuotta. Uusia soita ei tarvita tuotantoon liukuhihnalta, mutta lisää tarvitaan nyt runsaasti.  Turpeen noston jälkeen suo kelpaa mainiosti vaikka puun kasvatukseen. Lupamenettelyä voisi nopeuttaa, karsia ja keventää ilman, että lopputulos kärsisi.

Ruokohelpin viljely oli lyhyen ajan ilmiö. Höttöistä heinää koetettiin polttaa, koska päästökauppakeskustelua piti miellyttää. Kokeilusta ei tullut kuin ohimot harmaaksi.

Eikö mikään energiamuoto kelpaa?

Ydinvoima ei kelpaa, kotimainen turve ja puu ovat pannassa, kivihiili on järjetön vaihtoehto, biokaasu on kannattamatonta. Töpseliin halutaan aurinkokeräimillä tuotettua virtaa, mikä on aivan viisasta, mutta vaatii pääosin Kiinassa tuotettujen kennojen halventumista.

Tuulivoima nauttii supertariffista, jonka verorahat valuvat suurelta osin ulkomaisten sijoittajien taskuun. Tuulivoiman suurin ongelma on, että se maksaa veronmaksajille aivan tolkuttomasti. Sen jännite ei tahdo kelvata samaan verkkoon kuin muu sähkö, vaan sille pitää usein tehdä omaa siirtolinjaa.

On kornia, että tuulienergiaa halutaan, mutta vempaimia ei saa sijoittaa minnekään. Oman tontin läheisyydessä ne häiritsevät, metsässä ne häiritsevät pesimälinnustoa, viitasammakkoja, perhoskantoja ja lepakkojen kevät- ja syysmuuttoa. Lista on pitkä.

Turve kelpaa moneen

Turve on paitsi energian lähde, siitä tehdään kuivikkeita, kasvuturvetta, sitä käytetään suodatukseen ja öljyntorjuntaan. Etelä-Koreassa valmistetaan kurikkalaisesta turpeesta shampoota.

Suomalainen puu ja turve ovat tällä hetkellä kaikesta huolimatta halvimpia energiavaihtoehtoja.

Klikkaa tästä Tilastokeskuksen energiahinnat.

Asennemuutos on avain viisaaseen energiapolitiikkaan

Suomi tarvitsee asennemuutoksen ja yhteisvastuullisuutta. Sillä korjattaisiin monta asiaa aivan itsestään.  Kotimaista energiaa hyödyntäen meillä on mahdollisuus parempaan hyvinvointiin. Aivan varmasti siihen kyetään kestävästi, jos vain halua piisaa.

Me  voisimme vaurastua kuin Norja. Vaurastuttuamme meillä olisi myös kykyä panostaa ympäristömme suojeluun. Luonnonvaroista saatua hyötyä voisi edes osa sulloa omiin taskuihin – suojeltavaa aluetta riittäisi silti.

Artikkelia on julkaistu 28.7.2014.

Lue aiheesta myös Jussi-faarin kolumni