Tietoa lehmästä.
Lehmä on kotieläin, mutta on niitä talojen ulkopuolellakin. Ne asuvat usein
maalla, mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päätä itse.
Lehmällä on seitsemän sivua
Lehmällä on seitsemän sivua, yläpuoli, alapuoli, ylempi puoli, alempi puoli,
oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli.
Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvet voivat kiinnittyä
siihen.
Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristuksena. Niitä ei voi liikuttaa,
mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivuilla.
Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi.
Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta ne voivat sanoa muu…..
Alemmalla puolella on häntä ja sitä käytetään kärpästen hätistämiseen,
jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku. Yläpuolella, oikealla puolella ja
vasemmalla puolella on vain tukkaa. Sitä kutsutaan lehmän tukaksi ja se on
aina samanvärinen kuin lehmäkin.
Lehmän väri on kirjava
Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristi
avaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maitoa heilutetaan, siitä tulee
hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut.
Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi ja niitä
voi käyttää myös naulojen vetämiseen. Lehmä ei syö hyvin paljon, mutta kun
se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä.
Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa juustoa.
Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en
vielä ole oppinut.
Sonni ei ole nisäkäs
Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa. Lehmän lapsia
kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten myös lehmän mies.
Sonni ei anna maitoa, joten sen takia se ei ole nisäkäs.
Niitä, jotka hakevat lehmät, kun ne tulevat vanhoiksi, kutsutaan
lehmänvangitsijoiksi.
Ne istuvat usein auton edessä.
Niin lehmät lahdataan, maito laitetaan tetroihin ja me ostamme maidon
kaupasta.
Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusiokäytöksi.
Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin ja tämän vuoksi
minä pidän lehmistä valtavasti.
(Opettajan kommentti: en ole koskaan lukenut vastaavaa!)
11 Kommenttia
Kirjallinen luovuus huipussaan.
Minä olen lukenut… vuonna 2008… 2012… 2014. Teksti olikin liian hyvä ollakseen aito.
Pakkohan tekstin on olla varsin vanha, kun siinä puhutaan maitotetroista.
Saiko poika mitään (palkkiota) siitä — että lehti julkaisi hänen aineensa?
Niinpä.
Aika vatipääjuttua 10-vuotiaalta. Kuulostaa lähinnä 4-vuotiaan höpötyksiltä.
Siis jonkun 24 vuotiaan Einarin mukamas hauskalta höpötykseltä.
Varsin hhauska juttu vaikka ei olekaan lapsen kirjottama.
Olen nähnyt vähän samanlaisen jutun joskus 15 vuotta sitten valokopiona jonkun neuvolan tai hammashoitolan seinällä, mutta tämä ei mielestäni ole ihan sama. Se on voinut toimia inspiraationa tälle jutulle. Tetra on vanha ilmaisu, mutta uusiokäyttö tuntuu paljon uudemmalta. En oikein usko tämän jutun autenttisuuteen.
Kaupunkilegenda koko juttu ja jonkun vitsikkään kynävirtuoosin tekele. Ei edes hauska! Olen lukenut vastaavan tekstin ruotsinkielisenä, joka oli julkaistu ”mukamas tosijuttuna” opettajien ammattilehdessä Ruotsissa 1970-luvulla.
Tämä linkki koertää nyt somessa, eli suusta suuhun leviävä kansanperinne elää myös uusissa formaateissa. Hyllyssäni on iltamaohjelmakirja 1950-luvulta, jossa samainen tarina alkaa sanoilla: ”Eräs 10-vuotias koulupoika kirjoittaa aineen lehmästä…” Ylläoleva on lähes sanasanaisesti sama, mutta se jää kesken. Juttu päättyy: ”Mutta lehmällä on tarkka hajuaisti. Sen hajun me tunnemme. Juuri lehmä tekee ilman maalla niin hyväksi. Lehmän miestä sanotaan häräksi. Se on muuten lehmän näköinen, mutta sen alla ei riipu maitoa. Sen tähden härkä ei olekaan imettäväinen. Härkä, se on haukkumasana.” 😀