Ahlman on ammattioppilaitos aivan Tampereen keskustan tuntumassa. Se ei ole ollut enää aikoihin emäntäkoulu eikä maamieskoulu, vaan monipuolista opetusta ja elämyksiä tarjoava ammatti- ja aikuisopisto.
Vehreä keidas on kuin luotu yleisötapahtumille. Syyskuun 24. siellä järjestettiin Läheltä Hyvää -lähiruokatapahtuma.
Teema sopii modernille ajassa elävälle oppilaitokselle hienosti. Koulu on panostanut viime vuodet lähiruokaan ja suomalaisten elämyksien tarjontaan.
Leila Arponen ja Taina-opo heittäytyivät tapahtuman henkeen.
Läheltä hyvää – mitä hullumpaa sitä hauskempaa
”Mitä hullumpaa, sitä hauskempaa. Täällä saa sielun ja ruumiin ravintoa kaikki, lapset ja aikuiset”, sanoo lehmän asuun sonnustautunut Taina-opo.
Kuulaana syyslauantaina väkeä riittää koulun ravintoloihin, opetusravintola Annaan ja opiskelijaravintola Kapustaan sekä kolmeen kahvilaan.
Tilapuodissa on jatkuva jono koulun oman meijerin tuotteiden ja koulun kyytönlihan ja muiden ruokien ostajia. Lähiruokatuottajien kootut tuoreet herkut ovat puodin vakiotavaraa.
Eri puolilla laajaa pihamaata ja rakennuksissa tarjotaan kauppakasseihin elintarvikkeita säilykkeistä leivonnaisiin. Taina arvelee 2 000 kävijän rajan päivän aikana ylittyvän.
Alkuperärodut ovat tottuneet satunnaisiin kulkijoihin. Koululla käy arki-iltoinakin lapsiperheitä miljöötä ja eläimiä ihastelemassa.
Pirkanmaan perinnepihassa oli mahdollista tutustua erilaisiin kasveihin. Siellä oli myytävänä myös Ahlmanin omenoita.
Ahlman-lehmät ovat alkuperärotuja
Ahlman on kuuluisa itäsuomenkarjastaan, kyytöistä. Lapinlehmät ja länsi-Suomen karja ovat laitumella ja navetassa myös edustettuina. Ahlman on yksi alkuperärotujen säilyttäjä ja siellä pidetään myös alkuperärotujen geenipankkia.
Kesällä Ahlmanin lehmät laiduntavat oppilaitoksen ympärillä olevilla laitumilla. Nuorkarja laiduntaa kauempana. Syksyn tullen ne palaavat taas kotikonnuilleen, kun opiskelijat palaavat töihin.
Sanni Kytölä opiskelee klinikkaeläinten hoitoa. Hänelle vanhemmat lehmät ovat kaikki nimeltä tuttuja, mutta nuoren karjan nimiä hän hiukan empii.
”Pidän Ahlmanin mallista, jossa parsinavetan lehmät saavat ulkoilla joka päivä”, Sanni kertoo. ”Parsinavetan hyvinä puolina pidän sorkkaterveyttä ja sitä, että jokaista lehmää on helppo hoitaa yksilöllisesti.”
Laitumella lehmiä pidetään niin kauan kuin siellä ruokaa riittää. Lypsylemät tuodaan navettaan aiemmin kuin nuorkarja, koska niillä on suurempi ravinnon tarve.
Jenni Jeru on tullut fiilistelemään laitumen reunalle. Nykyinen lempääläinen on kotoisin Rantasalmelta. ”Ei nämä lehmät mulle ihan outoja eläimiä ole”.
Eri lypsylehmärotujen ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä esiteltiin useaan kertaan yleisölle. Valistus kuuluu koulun tehtäviin.
Kukkia ja matkailua
Koululla pistää silmiin runsas oppilaiden kukkien ja perinnepihan perennojen runsaus. Kukkakaupan alalle suuntautuvat Sara Salonen ja Laura Nevala sitovat kukkia asiakkaille. Puutarhaopiskelija Elina Hynninen on heidän kanssaan kimpassa. ”Ovikranssit loppuivat heti alkuunsa”, Sara sanoo.
Salla Saarijärvi ja Ilona Romppanen valmistuvat matkailupalvelujen tuottajiksi. Matkailuala on kovassa kasvussa opiskelijoiden keskuudessa. Salla ja Ilona ovat toisen vuoden opiskelijoita. Koulutus on kaksivuotinen.
”Ollaan tykätty tästä paikasta. Ahlman on aivan ihana koulu ja opinnot ovat tosi käytännönläheisiä. Se on ollut meille tosi tärkeätä, että me ei vaan istuta koulun penkillä ja päntätä”, Salla kertoo. ”Me koemme tosi käytännönläheisesti mitä matkailuala oikeasti on.”
”Me ollaan tehty paljon vierailuja eri matkailualan yrityksiin ja tehty NY-yritys ( Nuori Yrittäjä), jossa olemme pyörittäneet esimerkiksi kahvilaa”, Ilona kertoo. ”Meillä on käynyt myös paljon vierailijoita eri matkailualan yrityksistä”, Salla jatkaa ja rupeaa valmistautumaan Lahdessa järjestettäviin suunnistuksen SM-kisoihin.
”Hunajasta voi tehdä vaikka mitä”, Esa Pesonen sanoo.
Hunajakauppa kävi hyvin
Paikallisten tuottajien tarjonnan kirjo on laaja. Erilaisia hunajatuotteita löytyy useita ja kauppa kävi hyvin.
Esa Pesonen Pesosen mehiläistarhalta tuli paikalle, kun tapana on ollut. ”Mouhijärvellä Sastamalassa hoidetaan mehiläisiä. Tehdään kaikenlaista mitä mehiläipesän tuotteista saa irti. Sehän on rajaton homma se. Päätoimisia mehiläsihoitajia oltu jo 18 vuotta. Mehiläisiä on tullut hoidettua jo kaikkiaan 34 kesää.”
Pesosen mukaan kesät vaikuttavat dramattisesti hunajatuotantoon. Tämä oli huonoin hunajakesä sitten 1974.
Luonnon kanssa yhteistyössä kaikki ei mene aina suunnitellusti, mutta kokenut ammattilainen ei valita, vaan puheesta kuulee että ala on lähellä sydäntä.
Harri Ala-Kapee ryhtyi leipuriksi navettatöiden välissä.
Ahlmanin henki
Satunnaiselle kulkijalle tarttuu hyvä mieli. Ahlmanin miljööstä ja ihmisistä välittyy rento meininki.
Ahlmanin sininen kartano on keskeisellä paikalla pihapiiriä. Kokous-, majoitus- ja juhlatiloja tarjoaava kaunis perinnerakennus on pihapiirin ja yli satavuotiaan koulun maamerkki.
Koulun maatilamestari Harri Ala-Kapee lopettelee leivinuunissa valmistamansa rievän paistoa. ”Uunissa kun rupesi tehot hiipumaan”.
Harri ryhtyi taikinan tekoon ja leivänpaistoon lypsyjen välissä spontaanisti, kun varsinainen leivänpaistaja oli joutunut jäämään kotiin.
Vaikka koulun miljöö rauhoittuu lauantai-illan viettoon, koulun arki jatkuu viikonlopun jälkeen yhtä rentona kuin ennenkin.
Tästä pääset Ahlmanin kotisivuille.
Lue tästä artikkeli Ahlmanin räätälöidysta yrittäjän ammattitutkinnosta.
Ei kommentteja