Kollega lanseerasi termin ”aito ruoka”. On aika pohtia mitä laitamme itseemme.
Suomalainen ruokakeskustelu on aaltoillut rantaan välillä myrskyisästi.
On aika puhua asiasta seesteisemmin, pienellä liplatuksella. On aika pohtia ruuan laatua.
Artikkelikuvassa maalaisruokaa, jossa kaikki tuotteet ovat omalta tilalta. Ainoastaan sokeri, suola, maito, voi ja osa mausteista tulee muualta.
Kulutetaan siellä, missä tuotetaan
Ilmastosta puhuminen on megatrendi, johon jokaisella on kantansa. Ennen kaikkea ruuasta pitäisi puhua ravintona ja nautinnon lähteenä.
Jos ajatellaan ympäristöjalanjälkeä, on paljon syitä miksi ruoka pitää tuottaa siellä, missä se kulutetaan.
Jos ruuan pitää olla ainoastaan halpaa, se kannattaa ostaa sieltä, missä se tuotetaan halvimmalla.
Jos ruualla on muita arvoja, kannattaa ostaa suomalaista, lähellä tuotettua.
Niittylihalla on vastustajansa ja puoltustajansa. Suomen WWF vihaa niittylihaa, Ruotsin WWF puolustaa sitä.
Ramin perunat
Kuulin ilahduttavan uutisen viime viikolla Ylihärmästä. Paikallinen perunatuottaja, Rami, on tehnyt kymmenen vuotta töitä ja tutkimuksia laadukkaamman perunan eteen.
Ramin kalliilla viljelymenetelmällä tuotettua perunaa ei voi myydä tavallisen potun hinnalla. Suomessa hinta on ollut ruuan tärkein ostokriteeri, farmari on ollut tähtäämässä markkinointia ulkomaille. Vuosi sitten Berliinin ruokamessuilla nämä vanhojen viljelymenetelmien herkkuperunat saivat Euroopan laajuista suosiota niin kokeilta, kuin tavallisilta ihmisiltä.
Ramin perunoilla on menneiden aikojen maun lisäksi ravinnepitoisuudet on mitattu huomattavan korkeiksi.
Vaikka Ramin terveysperunat maksaisivat kaksinkertaisen hinnan, niistä saa moninkertaisen hyödyn, ravinteet ja maun. Ne sisältävät luonnon fytokemikaaleja ja antioksidantteja, vitamiineja, hiveniä ja proteiinia.
Nyt ovat potut löytäneet markkinat ryminällä. Onko aito ruoka saavuttamassa suuret massat?
Aito ruoka vai prosessoitu?
Ruokatrendi muuttuu oikeaan suuntaan jossain vaiheessa. Prosessoidun ruuan tilalle tulee aito ruoka, kun ruvetaan miettimään mitä oikein itseemme laitamme.
Ihmiset paneutuvat tulevaisuudessa myös ruokaostoksissaan laatuun samalla tavalla kuin muita hyödykkeitä ostaessaan. Ruuasta tulee ylellisyystuote, niin kuin se oli ennen vanhaan.
Jos lasketaan ravintoarvoilla, peruna on paljon halvempaa kuin esimerkiksi pasta ja riisi. Jos suomalaisen kasvisten tai lihan ympäristö- ja vesijalanjälkeä verrataan tuontiruokaan, ei voida saman päivänä puhua.
Ruoka sisältää paljon vettä. Tomaatissa vettä on 94 prosenttia.
Kolmannes ruuasta heitetään pois
Kun ruokaa on haaskattavaksi asti, kolmannes ruuasta heitetään pois. Ruokaan liitetään ideologisia elementtejä ja koulukuntia. Vegaaniruokaa pidetään terveellisempänä, kuin tavanomaista sekaruokavaliota. Sitä ei se tietenkään automaattisesti ole.
Talviaikaan, kun kotimaisia kasviksia ei ole riittävästi tarjolla, vegaaniruokavalio perustuu usein tuontiruokaan, usein soijaperäiseen, usein prosessoituun, jonka tuotantotapoihin emme voi vaikuttaa. Suomalaisella ruualla on korkeat kriteerit, jota valvotaan tiukasti.
Jokaisella on oikeus päättää itse, mitä itseensä laittaa
”Kaikki mitä me laitamme itseemme, saamme mukaamme”, sanoi Koiviston koulun kokki Kurikasta. Sitten Kurikkaan tuli laitoskeittiö ja koulun keittiön tuoksut ja tunnelmat katosivat.
Italialainen slowfood -kulttuurin isä, Carlo Petrini sanoo, että miksi laitat itseesi jotain huonoa.
Ei kommentteja