Akateemikko Aki Kaurismäki aikoo luopua akateemikon tittelistään protestina hallituksen harjoittamaa metsä- ja kaivospolitiikkaa vastaan.
Aivan hyvä niin, jos titteli annettaisiin jollekin, joka käyttää asemaansa oikein ja selvittää ennen kiukuttelua, mistä on kysymys.
Akateemikko Aki Kaurismäki haukkuu väärää puuta
Mies on käyttänyt asemaansa mitä asiaa vastaan milloinkin. Hän kieltäytyi Taideteollisen kunniatohtorin arvosta, koska sama arvonimi oli myönnetty Kirsti Paakkaselle, joka myi Marimekon turkiksia.
Hän puhuu pehmoisia arvostellessaan hallituksen metsäpolitiikkaa. Hän haukkuu väärää puuta.
Mitä vähemmän suomalaisesta metsätaloudesta tietää, sitä innokkaammin metsän käyttöä halutaan vähentää.
Puhutaan nyt ensin harvennushakkuista. Puita kitketään pois, jotta jäljelle jäävät kasvaisivat kiivaammin. Muuten metsä vain pusikoituu. Puskat eivät hiiltä niele.
Päätehakkuun jälkeen puiden hiili ei vapaudu minnekään, se on varastoituna puuhun.
Kaurismäen kiikkustuoli on hiilivarasto
Puinen kiikkustuoli Kaurismäen ahterin alla on siis hiilivarasto, kunnes Kaurismäki sen saunan pesään pilkkoo.
Vanha puu metsässä on hiilivarasto, joka ei enää ime hiiltä. Kun se rupeaa lahoamaan, yllätys — hiili vapautuu.
Metsien käytön lisääminen on ympäristötyötä, joka on taatusti kestävää.
Metsästä saadaan tukkeja ja kuitupuita hyödynnettäväksi. Ohjaajalegenda puhuu selluloosaa, kun hän puhuu selluloosasta.
Puusta saadaan paljon erilaisia hyödykkeitä. Tähteet poltetaan. Tällä energialla korvataan fossiilista tuontienergiaa.
Ohjaajallekin tiedoksi, että filmissäkin käytettiin aikanaan selluloidia. Puusta on moneksi.
DiCapriokin sekoili
Amerikkalainen elokuvanäyttelijä Leonardo DiCaprio oli samoilla linjoilla Kaurismäen kanssa, kun pari vuotta sitten arvosteli Kuhmon Lammassaaren hakkuita yhdessä Greenpeacen kanssa. Kuhmon Lammassaaren talousmetsien hakkuut toteutettiin väljennyshakkuina virkistyskäyttö huomioiden.
Suomi on Europan metsäisin maa jossa metsien hiilinielu kasvaa sitä mukaa kun metsiä hoidetaan suunnitelmallisesti ja vastuullisesti. Kaikki metsät eivät ole suojelukohteita, ainakaan talousmetsät.
Puhuu se Kaurismäki vähän asiaakin
Kaurismäki arvostelee kaivospolitiikkaa. Siinä Kaurismäki osuu. Siitä kattilasta löytyy ainakin yksi kuuma peruna , nimittäin Soklin kaivoksen myyminen.
Se oli paha.
Soklissa kun on maailman toinen apatiittikaivos, jossa ei ole raskasmetalleja.
Apatiitti on kasveille tärkeän fosforin lähde. Ja fosfori on ehtyvä luonnonvara. Soklia yrittivät myydä monet, mutta siinä onnistuivat lopulta ministerismiehet Mauri Pekkarinen (70%) ja Jyri Häkämies (30%). (Nimi korjattu Karista Jyriksi).
Halvalla meni. Norjalaisen Yaran ostoasiamies taisi saada palkankorotuksen. Ainakin ansaitsisi.
Muuten suomalainen kaivososaaminen alkaa jo sen verran hiipua, että parempi että muut homman hoitavat. Mutta se pitäisi tehdä suomalaisten taskuun.
Osaamisesta on se Talvivaara aika hyvä esimerkki. Minulla on vakiintunut käsitys, että niissä altaissa on tehnyt insinööri lapsellisia virhelaskelmia.
Lu myös artikkeli Metsä on työväline.
3 Kommenttia
Onko joku perustelu tälle väitteelle?
”Muuten suomalainen kaivososaaminen alkaa jo sen verran hiipua”,
Kyllä. Samaa mieltä ovat ainakin Iiro Viinanen ja Esko Seppänen.
”Päätehakkuun jälkeen puiden hiili ei vapaudu minnekään, se on varastoituna puuhun.”
Hyvin suuri prosentti vapautuu muutamassa vuodessa, lahoavat juuret ja oksat, selluksi keitetty ja vessapaperiksi jalostettu osa ja iso osa myös tukkipuusta.
Suomen metsistä on minimaalinen osa saavuttanut iän, jossa hiilen vapautuminen on suurempaa kuin sitoutuminen.
Kemiran lannoitetuotannon myynti oli suorastaan rikollista kansallisomaisuuden hävittämistä. Apatiittirikastetta viedään Norjan tehtaille sekoitettavaksi Pohjois-Afrikan apatiittiin, jossa on liikaa raskasmetalleja. Näin halpaa raaka-ainetta voi saada markkinoille. Oli myös suunnitelmissa tuoda arseenipitoista apatiittia Suomeen sekoitettavaksi meidän lannoitteisiimme. En tiedä, toteutuiko suunnitelma koskaan.