Vertailemme kahta erilaista eläintilaa, joilla on erilainen käsitys eläinten hyvinvoinnista. Eläinten hyvinvointikeskustelu tarvitsee syvyyttä ja faktoja, mielipiteitä ja enemmän suvaitsevaisuutta.
Mikään ei ole yksinkertaisempaa kuin yksinkertaistaminen.
Somerolaisen Piia Anttosen eläinkoti ja kiiminkiläisen Aino Keräsen maitotila on asetettu rinnakkain. Eläintilat poikkeavat valtavasti filosofialtaan, mutta poikkeavatko eläinten olosuhteet toisistaan?
Kumpaakin eläintilaa hoitaa nuori sympaattinen nainen. Molemmat ovat täynnä omaa ideologiaansa, jotka poikkeavat toisistaan täysin.
Yhteistä molemmille tiloille on myös halu hoitaa eläimiä hyvin. Molemmat suhtautuvat toistensa eläinten hoitoon kriittisesti. Kumpikin tekee sen täysin eri perustein, eläinten hyvinvointi selkänojanaan.
Aino Keräsen karja on vielä pieni, mutta kasvaa pikkuhiljaa.
Poikkeavatko kaksi eläinfilosofiaa?
Tuulispään Piia Anttonen ei hyväksy Aino Keräsen hyötyvän eläimiensä maidontuotannosta taloudellisesti. Keränen taas näkee Tuulispään toiminnan olevan liiketoimintaa eri ansaintalogiikalla, lahjoitusvaroin ja vapaaehtoisilla vierailubiljeteillä. Molemmat saavat eläimistä elannon itselleen ja eläimilleen, tavalla tai toisella. Myös Piia hyötyy taloudellisesti eläimistään.
Molemmat käyvät tilan ulkopuolella ansiossa, Piia vammaisen lapsen hoitajana, Aino tekee kätilön hommia ja toimii vyöhyketerapeuttina.
Kummallakin tilalla on ihmisen tekemä lähiympäristö karsinoineen eläimilleen. Kumpaisenkin tilan eläimet liikkuvat laitumella ja luonnossa. Molemmilla on jaloittelutila rospuuttoaikaan kuralla.
Ainon nautakarja asuu parsinavetassa, jota moni kritisoi kun lehmä ei pääse vapaasti liikkumaan.
Piian pieneläimet ovat karsinoissa, isommat pihatossa. Piian eläimet taas saattavat vahingoittua, kun eri eläinlajit ovat sekaisin samalla laitumella. Lampaista voi tarttua lehmiin tappava kinokuume. Kiiman aikana isojen eläinten poikkeava käytös voi olla muille eläimille vaarallista.
Piia Anttosella on 52 eläintä. Uusin laumaan sijoitettava eläin on tarhasta pelastettu kettu.
Eläinten ruokinta ja lääkitys eri pohjalla
Aino ruokkii eläimiään ruokintasuunnitelman ja tuotosvaiheen mukaan tutkituilla rehuilla. Piian karja ruokitaan näppituntumalla kaupasta pois heitettävällä ruualla ja kuivaheinällä. Tässä pitää olla tarkkana: Esimerkiksi avokado on kanoille myrkkyä. Possujen ruokinta muulla kuin niille tarkoitetulla rehulla on lain mukaan normaalisti laitonta. Tuulispään tapauksessa asia saattaa olla veteen piirretty viiva.
Piia Anttonen hoitaa eläimiään niin hyvin kuin taitaa kantapään kautta ja naapureilta opituilla taidoilla. Aino Keränen on opiskellut eläinten hoitoa 3 vuotta, tuotantoeläinkokemusta on kertynyt 30 vuotta. Farmarin pitää käydä vähintään 20 opintoviikkoa alan koulua, mikä on minimivaatimus EU-tukiin.
Tuulispään kotisivuilla kirjoitetaan, että sairas kana oli saanut lääkitystä varmuuden vuoksi. Tuotantotaloudessa kynnys lopettaa sairas eläin on matalampi, yksittäistä kanaa varten ei eläinlääkäriä aina kutsuta.
Ainon karja on luomutuotannossa, jossa lääkitys on erittäin tarkkaan säänneltyä. Vain diagnosoituun sairauteen saa lääkitä. Ennaltaehkäisevä lääkitys on kiellettyä.
Piian aitauksessa eläimet käyskentelevät hissuksiin.
Eläimen kuntoluokka pitää olla oikea
Piian naudat ovat kuntoluokaltaan liian lihavia. Vatsaontelon rasvamäärä on eläimelle yhtä haitallista kuin ihmisellekin. Oikea kuntoluokka on hyvinvointitekijä.
Ainon lehmien painoa seurataan aktiivisesti ja kuntoluokitusta tehdään säännöllisesti, kun hänellä itselläänkin on siihen ammattitaito.
Jos nautaeläin on liian pulskassa kunnossa, sen hormonitoiminta järkkyy. Kiiman kierto on tärkeä mittari eläimen hyvinvoinnille.
Ainon alkuperäiskarja tuottaa luomumaitoa. Piia taas ei hyväksy eläinperäisiä tuotteita ihmisen ravinnoksi.
Ainon ja Piian ristiriita
Aino Keränen on koettanut kysellä Tuulispään Facebook-sivuilla eläinten hoidosta. Hänen kommenttinsa on kaikki poistettu nopeasti, mikä harmittaa häntä, koska hän haluaa vain keskustella ja kyseenalaistaa.
Piia Anttonen sanoo Keräsen lyövän vain negatiivista leimaa heidän toimintaansa. Keränen ihmettelee lausuntoa: ”Miten asialliset kysymykset lyövät ikävää leimaa? Avauduin netissä asiasta, koska asia hoidettiin niin omituisella tavalla. Helppoihin kysymyksiin olisi ollut helppo vastata, jos asiat ovat kunnossa.”
Aino täysin eri mieltä. ”Olen vain todella huolissani siitä mitä olen tilan videoilla nähnyt.” Hän näkee kielteisimpänä asiana taustalla häärivät eläinoikeus- ja vegaanipropagandat. ”Itse hoivakoti on sinänsä ajatuksena hyvä.”
Nyt Aino on bannattu koko foorumilta. ”Minä en itse ehdi moderoimaan sivuja, vaan sen on tehnyt joku toinen”, sanoo Piia diplomaattisesti haluamatta sen enempää keskustella asiasta.
Aino on sitä mieltä, että koska tuottajat saavat niellä kaiken maailman törkyä toiminnastaan, olisi eläinten oikeuksia ajavien ihmistenkin kestettävä edes asiallista kritiikkiä.
Ainon eläimillä on rutkasti ruohoa märehdittäväksi.
Eläimen hoito ei ole helppoa
Eläimen hyvinvoinnista huolehtiminen vaatii osaamista. Suomalainen praktiikkaa tekevä eläinlääkärikunta on pääasiassa osaavaa. Heidän asiantuntemustaan on helppo käyttää, mutta hoitajan on tunnettava eläimensä, eläinlääkäri ei voi arvioida eläimen hyvinvointia kuin sen hetkisellä tiedolla.
Piialle ja Ainolle on yhteistä se, että molemmat tekevät parhaansa. Kaikki arvostus molempien tekemälle työlle. Yleinen käsitys, että tuotantoeläimiä hoidettaisiin Suomessa huonosti, on yhtä väärä kuin käsitys harrastajien hoitavan eläimiään aina hyvin.
Eläimen hyvinvointi on eri asia ihmisen näkökulmasta kuin eläimen näkökulmasta.
Lue myös: http://www.maaseutumedia.fi/elainsuojelukeskus-tuulispaa-elaimen-hyvaksikaytto-ei-sovi/
ja http://www.maaseutumedia.fi/ainon-iloinen-luomumaitotila/
Artikkelia muutettu 21:51 : Piian isommat eläimet asuvat pihatossa, vain pieneläimet karsinoissa.
Artikkeli julkaistu 25.6.2015
27 Kommenttia
Oliko artikkelin tarkoituksena osoittaa jotain – esitettyjen tapauksien ulkopuolella tapahtuvien osalta – laajempia johtopäätöksiä eläinetiikasta, maatilatoiminnasta, tehotuotannosta, vallitsevasta laista, asenteista ja väärinkäsityksistä?
Ymmärrän ettei yhteen artikkeliin voida tuoda kaikkea taustatietoa mukaan, ja ettei tarkoituksena kenties ollut muuta kuin rinnastaa kaksi toimintamallia, mutta olenko täysin väärässä mikäli oletan että Maaseutumedialla oli jokin merkittävä tausta-ajatus tätä juttua kirjoittaessa?
Ainakin itselläni tuo meni jotenkin ohi.
Tarkoitus oli tuoda esille kaksi elämänkatsomusta. Tausta-ajatus on herättää keskustelua ja avartaa näkemyksiä.
Mielenkiintoista ideologiaa molemmilla. Kuitenkin eläinten hoito ei saisi olla koskaan näppituntumalla tapahtuvaa. Koirien ja kissojen hoito vielä menettelee vaikka siinäkin puutteet voivat näkyä eläimissä sekä fyysisessä että psyykkisessä terveydessä ja ”ajokortti” eläinten pitoon olisi tarpeellinen. Lehmät ja etenkin hevoset ovat tarkkoja oikeasta hoidosta ja ruokinnasta huomioiden vielä yksilölliset erot. Lehmän niin kuin hevosen kun voi saada hengiltä hyvinkin äkkiä väärällä ruokinnalla. Vasikasta lehmään -ruokinta on oltava tasapainoista ja ravitsevaa oikeassa suhteessa koko ajan. Virheitä ei pysty korjaamaan jälkeen päin. Väärä hoitokin voi olla eläinrääkkäystä ottaen huomioon mikä rasitus esim ylipaino on jaloille ja elimistölle. Ylipainoinen tai muuten väärin ruokittu hieho on todennäköisesti lyhytikäisempi kuin tuotannossa oleva lypsylehmä.
Lehmän näkökulmaahan tässä jutussa ei suoranaisesti ollut. Eli kumman elämän lehmä valitsisi näin karrikoidusti: tieteellisesti hyvinruokittuna, päästään kiinni suurimman osan elämää ja tästä ynnä muusta tehotuotantoon liittyvästä toiminnasta johtuvat vaivat, pakotettuna raskauteen, vasikan pois vienti heti syntymän jälkeen, sonnien lyhyt elämä navetassa neljän seinän sisällä ennen teuraaksi joutumista… Vai vähän ylipaoinoisena (kuvan lehmä ei kyllä pahasti ylipainoiselta näyttänyt), 24h mahdollisuus jaloitteluun, (ehkä voi loukata itsensä tai sitten ei), ei tehotuotannosta johtuvia vaivoja eikä vasikan pois viennistä johtuvaa stressiä. Ja kyllä, mummolassani oli navetta ja asun nytkin maalla ja ymmärrän maito-/lihatuotannon tuovan leivän monen moneen talouteen. Mutta aina välillä panee miettimään.
Kuvan lehmästä ei maallikko voi päätellä mitään. Ammattilainen katsoo ”okahaarakkeita, poikkihaarakkeita, lautasia ja hännänjuuren kuoppia, mitkä ovat ohjeiden mukaisia kriteereitä”. Jos eläin ei ole normaalissa kuosissa, sen hormoonitoiminta on häiriintynyttä. Eläin kokee sen epämiellyttäväksi olotilaksi. Tieteellisesti hyvin ruokittu eläin on hyvinvoiva. Eläinlääkäri sanoi minulle kauan sitten, että eläimet ruokitaan paremmin kuin ihmiset.
Tehotuotanto. Mitä sanot 1000 mullin karjasta, joka pääsee joka päivä ulos mielihalunsa mukaan 200 hehtaarin laitumelle. Tehotuotanto voi olla eläimelle positiivinen asia. Kiitos kommentistasi. Fundeerataan. mikään ei ole mustavalkoista. Respektiä Piialle ja Ainolle!
H-K, pakotettu raskaus…erikoinen ajattelutapa. Jos lehmä sais päättää..tai sonni se siementäisi hiehot heti niiden tullessa sukukypsään ikään eli paljon aikaisemmin kun ihminen sen tekee. Sonni myös astuisi lehmän heti poikimisen jälkeen..ihminen yleensä tässäkin antaa lehmälle aikaa palautua. Se että ruokkii naudan väärin…ja lihavaksi ja kiimakierrottomaksi on täysin luonnotonta eläimelle joka on luotu synnyttämään enkä usko että yksikään lemmikkilehmä vasikattomana on onnellisempi..päin vastoin. Ja mitä kuvan ”lemmikkiin” tulee..on se todellakin lähempänä jo sairaalloisen lihavaa ja karvakin kovin elottoman näköinen..Usein se julmin eläimen kohtelu on sitä ettei olla perehdytty lajiin ja sen tarpeisiin vaan hoidetaan sitä kuin ihmislasta…se on kaikkea muuta kuin oikea tapa.
Haluaisin vain muistuttaa, että myös luonnossa nauta poikisi kerran vuodessa, kuten muutkin sorkkaeläimet (hirvet, kauriit, peurat, porot). Vai käykö nuo luonnonvaraiset lajit pakkotiineyttämässä joku? Luonnossa sonni olisi polkemassa heti ensimmäiseen kiimaan, joka hyvissä olosuhteissa tulee muutama viikko poikimisesta. Eläin on tiine. Ei raskaana.
Myös 1000kg sonni vs. ihminen pistoletin kanssa. Kumpi turvallisempi?
Myöhempiin kommennetteihisi liittyen. Vaikka Eviran sivuilla luetelleen kaikenlaisia nautojen tauteja, ei se tarkoita että joka tilalla niitä olisi. Sorkkakuume on hyvin harvinainen nykyään (näin esimerkkinä). Omista (pihattonaudoista) voin sanoa, että käytännössä tänhetkiset ainoat sairaudet on utaretulehdus. Ja nekin vähäisiä.
Tuo lampaiden kanssa oleva maho nauta on ylipainonen, rasvamuhkurat näkyy aika hyvin ja paino todellakin on rasite jaloille sekä sisäelimille (maksan rasvoittuminen -> aineenvaihduntaongelmat)
Vasikan poisvienti on tosiaan ongelma, toki vasikat tottuvat keinoemoonsa ja monella vasikat saavat myös imeä tuttia niin paljon kuin imuviettiä on. Näin ainakin meillä.
Meitä on moneen junaan, minua vieläkin ahdistaa eräs ”eläinrakas keräilijä” joka hamstrasi nautoja, ei ollut varaa ostaa ruokaa. Sorkkia ei hoidettu, olivat karussa jatkuvasti, syksyisin seisoivat mutaisella pihalla. En halua edes tietää miltä navetassa näytti. Kaikki oli kesken. Kuten nytkin. Onneksi ei ole enää niitä nautoja.
Ja vielä loppukaneettina (vaikket näistä puhunutkaan) vanhojen aikojen ihannointi.
50-luvun navetta. Ai ihanaa.
Maapohja = järkyttävät pitkät sorkat. Huono ilmanvaihto (kostea ja tunkkainen navetta), talvella ei kunnollista rehua vaan lehmät ummessa ja ruokana pajusta/koivuista tehtyjä lehtikerppuja. Vesi kannettiin muualta, jos oli vesijohto niin todennäköisesti talvet jäässä (ja taas kannettiin vesi).
Ai että.
Mukavaa kesää kaikille!
Ei lisättävää tähän puolueettomaan ja kaikin puolin korkeatasoiseen tekstiin. Ehdottomasti julkaisun arvoista tavaraa missä tahansa valtamediassa iltapäivälehtiä myöten. Jättebra!
Kiitos! Tackar!
”ei vasikan pois viemisestä aiheutuvaa stressiä” Ei kai, kun sonni on kuohittu, eikä sen anneta toteuttaa luonnollisia viettejään ja luonnollista kanssakäymistä lehmien kanssa.
”vain pieneläimillä karsinat” onko siat pieneläimiä?
hyvä huomio, jota itsekin olen ajatellut. Osa hyvinvointia on myös lisääntymiseen liittyvät vietit.
Hei! Itse olen maatalouden ihmeelliseen maailmaan siirtynyt vasta n. 7 vuotta sitten. Koen olevani välimaastossa suhteessa kaikkeen tähän. Piia pitää eläinten hoivakotia, emmehän teilaa häntä siitä? Jos nyt joku eläin on liian lihava, tai poni ontuu. Aino tuottaa, Huom. Tuottaa luomusti maitoa. Ainon työn selkeä motiivi on hyötyä eläimistä, Piian eläinten hoivakoti (ideana niin ihana kuin se onkin) tuskin kuitenkaan elättää eläimiä täysin ilman rahaa. Aikana jolloin me kaikki eläintenpitäjät (ja ruoantuottajat ylipäänsä) kamppailemme että edes ne elukat pysyy hengissä, ei näiden kahden toimeentulo ole niin kaukana toisistaan. Kumpikin hyötyy eläimistä, vain hieman eri tavalla. Tänään kun opetin vasikkaa tutille ja katselin sen emää joka märehti rauhallisesti alkuhössötyksen jälkeen, kävi mielessäni taas tämän työn raadollisuus. Me ihmiset ollaan, mutta osaa ne eläimetkin olla, raadollisia ja raakoja siis. Minusta meidän tuottajien tulee olla ylpeitä työstämme, elämästämme ja niistä loputtomista tunneista jotka olemme eläimiin uhranneet, joskus oman ja perheen hyvinvoinnin kustannuksella. Niin kuuluu olla ja saa olla. Mutta miksi emme tekisi yhteistyötä tällaisten tahojen kanssa, miksi emme yhdessä parantaisi eläinten olosuhteita, oppisi toisiltamme ehkä jotain? Maailma kun ei tosiaan ole mustavalkoinen.
Kiitos kommentistasi.
Miksi eläimet eivät kykenisi tuntemaan nälän, pelon yms lisäksi isompiakin tunteita, joita me ihmisetkin (olemme muuten eläimiä, myös) koemme? Ihminen joka väittää ettei eläin tunne, ei ole työskennellyt tai elänyt eläinten kanssa kovinkaan paljoa.
Tuosta Ainon FB toiminnasta. Onko asiallista selvittää asioita sosiaalisen median kautta? Tulee vain sellainen maku suuhun että koitetaan julkisesti mustamaalata. Jos Aino olisi asiallinen, hän menisi keskustelemaan Piian kanssa kasvotusten. Näin selviäisi kaikki ongelmat. Mutta sehän vaatii vähän persoonaa jo.. Tuulispäätä pyörittävät Piia ja vapaaehtoiset antavat itsestään niin valtavasti tuolle paikalle, etten ihmettele yhtään jos mustamaalaajat bannataan. Ei kukaan jaksa tuollaista aikuisten leikkiä, kun on omakin elämä.
Joten reippaasti Aino juttusille jos joku harmittaa!
Jos kaikki on hoidettu kuten pitää, niin miksi julkinen vastaaminen on vaikeaa? 🙂 Somessa myös aktivistit kyselevät tuottajien sivuilla kysymyksiä, mutta tämä tehdään provoten ja feikkiprofiilien takaa. Aino sentään esitti kysymyksensä omaa nimeään ja kasvojaan käyttäen. Voisi siis nämä Suomen välimatkatkin huomioiden sanoa, että hommaa on hoidettu ”kasvotusten”. Bannaaminen vaikutti enemmänkin epäilyttävältä kuin mitään muuta. Aktivismin tukemisessa hyödynnetään tilallisten mustamaalaamista kaiken aikaa ja sillähän Tuulispääkin ratsastaa ts kerää lahjoituksia näille ”pelastetuille” eläimilleen. Eläintenpitoa Suomessa säännellään lakipykälin ja valitettavasti nämä maailmanparannusta ajavat tilatkaan eivät ole niiden yläpuolella, vaikka kuinka niin halutaankin uskoa. Harmittaa monessakin kohti enemmän kuin vähän sananvapauden rajoittaminen, jonka perään aktivistit kuitenkin isoon ääneen huutaa. Mutta niinhän se menee, että kaikki se on sallittua, mikä on itselle eduksi! 😉
SuperH: Kun asuu toisella puolella Suomea, niin ei ensimmäisenä tule lähdettyä paikan päälle kysymään mielen päällä olevia asioita vaan aika loogista nykypäivänä on ottaa esimerkiksi Facebookin kautta yhteyttä. En tiedä, oletko kysymyksiäni nähnyt, mutta mielestäni esitin ne erittäin asiallisesti ja tästä huolimatta ne poistettiin viisi kertaa saman tien Tuulispään facesta. Mutta kuten Piialle jo vastasinkin, tulen kyllä käymään myös paikanpäällä kun vain ehdin. Mulla kun on tämä tila, niin täältä ei noin vain lähdetä. Miksi pidät minua mustamaalaajana? Meidänkin tilan toiminnasta on kyselty tilan facesivuilla paljon, enkä ole missään vaiheessa kokenut kysymyksiä mustamaalaamiseksi. Minusta on hienoa, että ihmiset kysyvät asioita, jotka heitä mietityttää ja vastaan mielelläni kysymyksiin sekä facessa että myös suoraan kasvokkain.
Mikäkö on erona. Erona on se, että Tuulispäätä (joka on käsittääkseni yhdistyksen omistama, ei Piian) ei olisi, jos ihminen kulkisi rinnan eläinten kanssa. Eläimet eivät ole siellä rahan tuottamisen vuoksi vaan ne on pelastettu. Eläinten olojen kehittämiseksi ja paikan ylläpitämiseksi kerätään varoja ihan jollain muilla tavoin, kuin riistämällä eläimiltä itseltään jotain.
Keräsen tilasta saa sellaisen kuvan että siellä asiat hoidetaan hyvin ja oikein, mikä oli mukava lukea. Näitä tiloja oikeasti löytyy. Mutta. Erona kuitenkin Tuulispäähän se, että Keräsen tilalla ei ole tarkoituskaan kulkea rinnan lehmien kanssa, vaikka kuinka hyvin niitä hoidettaisiin. Aina kun eläintä käytetään omiin tarkoituksiin, nostaa itsensä eläimen yläpuolelle. Tämä ei koske vain tuottajia vaan myös niitä maidon ostajia. Tämä on fakta, joka ei muutu miksikään, vaikka olisi käynyt kouluja 30 vuotta ja pitäisi lehmiään paratiisissa.
En ymmärrä kommenttia, ettei Keräsen tilalla ole tarkoituskaan kulkea rinnan lehmien kanssa. Ihme kommentti..
Asiantuntijat korjatkaa, jos olen väärässä. Nykyisen naudan kantamuoto kuoli sukupuuttoon 1600 – luvulla. Siitä ihminen on jalostanut useita eri nautarotuja. Eli nykyisenmoisia lehmiä ei luonnossa liiku, eikä lisäänny. Ihminen on määrätietoisesti jalostanut lehmiä niin, että niiden maidontuotto on lisääntynyt 1970-luvun vajaasta 3900 litrasta nykypäivän 8000-9000 litraan. Ruokinnalla ja jalostuksella pyritään vaikuttamaan maidon koostumuksen, että se olisi entisaikojen rasvaisuuden sijasta valkuaisainepitoisempaa. Lehmä tuottaa maitoa moninkertaisesti vasikan tarpeeseen nähden. Parsinavetoissa elävillä lehmillä esiintyy utaretulehdusta, kivuliaita sorkkasairauksia olosuhteista johtuen, hedelmällisyysongelmia (yksi suurin syy teuraaksi joutumiselle), nupoutus alle 4 viikkoisille vasikoille ilman kivunlievitystä (jotkut tilat käyttävät anestesiaa ja kivunlievitystä), sosiaalisen kanssakäymisen puute, kytkyet hankaloittavat naudan omaa kehonhoitoa ja hiertymät kovasta makuualustasta. Vasikoista ja niitten piskuisista karsinoista ja imemistarpeesta en jaksa jauhaa. Teuraaksi sonnit joutuvat 1-2 vuotiaina ja lehmät keskimäärin 4-6 vuotiaina (lehmä on aikuinen 4 vuotiaana). Aiemmassa kommentissani kerroin näkemykseni parsinavetoista ja Tuulispään eläinten elinoloista, en lihamulleista. Tuulispään videolla näkyvät lehmät pukittelivat iloisesti ja juoksentelivat ympäriinsä. Vaikuttivat kovin tyytyväisiltä oloonsa. Ei palluusien leikkaus palio haittaa tai muutamat liikakilot. Kolme kastroitua koiraani niinkuin monen muunkin koira elää onnellista elämää. Samoin kuin kissani. Ja jopa ystäväni kanit, jotka ovat kuuluisia lisääntymishalustaan elävät oikein tyytyväisinä ilman pakottavaa lisääntymistarvetta. Tuulispään sioillakin näytti olevan aika ruhtinaalliset oltavat. Minun naapureinani sijaitsevilla kolmella maitotilalla on ainakin niin paljon hommia, ettei sieltä ulkopuolelle kerkiä töihin niinkin Aino. Ja Minttu, vaikka ihminen onkin aika pitkälle luonut nykyisen lehmän niin en usko sen olevan ”luotu” synnyttämään sen enempää kuin muutkaan eläimet ja kärsivän synnyttämättä jättämisestä. Minun mielestäni ihannetilanne olisi jonkinlainen luomupihatto, vasikat saisivat olla kauemmin emänsä kanssa, siemennyksiä harvemmin, teurastus omalla tilalla, maidon ja lihan hinta korkeammaksi ja välikäsien esim.Kesko, S-ryhmä välistäveto kuriin. Eikä maapallo kestä kovin pitkään nykyisenlaisesta tehototannosta ja kulutuksesta johtuvaa kuormitusta. Ja lopuksi joudun toteamaan, että teksti ei valitettavasti ollut mielestäni puolueeton ja eläimen näkökulmaa riittävästi huomioonottava.
Hanna-Kaisa
Parsinavetoissa elävillä lehmillä esiintyy utaretulehdusta, kivuliaita sorkkasairauksia olosuhteista johtuen, hedelmällisyysongelmia (yksi suurin syy teuraaksi joutumiselle), nupoutus alle 4 viikkoisille vasikoille ilman kivunlievitystä (jotkut tilat käyttävät anestesiaa ja kivunlievitystä), sosiaalisen kanssakäymisen puute, kytkyet hankaloittavat naudan omaa kehonhoitoa ja hiertymät kovasta makuualustasta.
– Mistä tällaista tietoa olet saanut? No jokatapauksessa väärää tietoa. Utaretulehduksia on sillointällöin navettatyypistä riippumatta, samoin sorkkasairauksia, mutta niitä voidaan molempia ennaltaehkäistä oikealla hoidolla. Miten parsinavetta liittyy hedelmällisyysongelmiin, nupotukseen, sosiaalisen kanssakäymisen puutteeseen? Kytkyt eivät hankaloita kehonhoitoa kun ne ovat tarpeeksi pitkät ja oletko tietoinen parsimatoista tai -pedeistä?
Tuulispään videolla näkyvät lehmät pukittelivat iloisesti ja juoksentelivat ympäriinsä. Vaikuttivat kovin tyytyväisiltä oloonsa.
– Videolla nähty käytös ei ole naudalle lajityypillistä käyttäytymistä. Eivät todellakaan vaikuttaneet tyytyväisiltä millään muotoa.
Ei palluusien leikkaus palio haittaa tai muutamat liikakilot. Kolme kastroitua koiraani niinkuin monen muunkin koira elää onnellista elämää. Samoin kuin kissani. Ja jopa ystäväni kanit, jotka ovat kuuluisia lisääntymishalustaan elävät oikein tyytyväisinä ilman pakottavaa lisääntymistarvetta.
– Nimenomaan ei kuohitseminen paljon haittaa, mutta se ei myöskään poista lajityypillistä käyttäytymistä kun lähellä on kiimainen naaras. Muutama liikakilo ei kans ketään haittaa mutta sairaanloinen lihavuus kyllä. Ja sitä on nähtävillä myös tuolla pahamaineisella videolla.
Tuulispään sioillakin näytti olevan aika ruhtinaalliset oltavat.
– Ai ku niillä on taidettakin seinillä?
Minun naapureinani sijaitsevilla kolmella maitotilalla on ainakin niin paljon hommia, ettei sieltä ulkopuolelle kerkiä töihin niinkin Aino.
– Mikä siinä on väärin, jos Aino kerkiää muuallekin töihin? Ehkä pikkutila ei elätä? Käyhän Tuulispään Piiakin muualla töissä vaikka eläimiä on kaksinkertainen määrä.
Hanna-Kaisa
(Parsinavetoissa elävillä lehmillä esiintyy utaretulehdusta, kivuliaita sorkkasairauksia olosuhteista johtuen, hedelmällisyysongelmia (yksi suurin syy teuraaksi joutumiselle), nupoutus alle 4 viikkoisille vasikoille ilman kivunlievitystä (jotkut tilat käyttävät anestesiaa ja kivunlievitystä), sosiaalisen kanssakäymisen puute, kytkyet hankaloittavat naudan omaa kehonhoitoa ja hiertymät kovasta makuualustasta.)
– Mistä tällaista tietoa olet saanut? No jokatapauksessa väärää tietoa. Utaretulehduksia on sillointällöin navettatyypistä riippumatta, samoin sorkkasairauksia, mutta niitä voidaan molempia ennaltaehkäistä oikealla hoidolla. Miten parsinavetta liittyy hedelmällisyysongelmiin, nupotukseen, sosiaalisen kanssakäymisen puutteeseen? Kytkyt eivät hankaloita kehonhoitoa kun ne ovat tarpeeksi pitkät ja oletko tietoinen parsimatoista tai -pedeistä?
(Tuulispään videolla näkyvät lehmät pukittelivat iloisesti ja juoksentelivat ympäriinsä. Vaikuttivat kovin tyytyväisiltä oloonsa.)
– Videolla nähty käytös ei ole naudalle lajityypillistä käyttäytymistä. Eivät todellakaan vaikuttaneet tyytyväisiltä millään muotoa.
(Ei palluusien leikkaus palio haittaa tai muutamat liikakilot. Kolme kastroitua koiraani niinkuin monen muunkin koira elää onnellista elämää. Samoin kuin kissani. Ja jopa ystäväni kanit, jotka ovat kuuluisia lisääntymishalustaan elävät oikein tyytyväisinä ilman pakottavaa lisääntymistarvetta.)
– Nimenomaan ei kuohitseminen paljon haittaa, mutta se ei myöskään poista lajityypillistä käyttäytymistä kun lähellä on kiimainen naaras. Muutama liikakilo ei kans ketään haittaa mutta sairaanloinen lihavuus kyllä. Ja sitä on nähtävillä myös tuolla pahamaineisella videolla.
(Tuulispään sioillakin näytti olevan aika ruhtinaalliset oltavat.)
– Ai ku niillä on taidettakin seinillä?
(Minun naapureinani sijaitsevilla kolmella maitotilalla on ainakin niin paljon hommia, ettei sieltä ulkopuolelle kerkiä töihin niinkin Aino.)
– Mikä siinä on väärin, jos Aino kerkiää muuallekin töihin? Ehkä pikkutila ei elätä? Käyhän Tuulispään Piiakin muualla töissä vaikka eläimiä on kaksinkertainen määrä.
Hyvä Ellu. Ihan lukemalla, opiskelemalla ja kiertämällä muutakin kuin tahkoa olen tietoni saanut. Mm. Eviralta saa oikein hyvää tietoa nautojen sairauksista ja muuallakin kerrotaan tiivistyneen eläintenpidon ja kasvaneen tuotoksen myötä lisääntyneistä rasitussairauksista naudoilla. Kytkyet estävät sosiaalisen kanssakäymisen, kun lehmät ovat kaulastaan kiinni vieri vieressä. Ne eivät pääse lajityypilliseen tapaan hoitamaan suhteitaan tai nuolemaan toisiaan kuten laiduntaessa tekevät. Ja kun kutittaa niin minkäs teet, kun olet kiinni. Harjauskone tekisi eetvarttia. Jalka- ja sorkkasairaudet kuten esim. sorkkakuume johtuvat suurelta osin kovalla betonilattialla seisomisesta. Tiesitkö muuten, että kesän kynnyksellä ihmiset oikein joukolla menevät katsomaan, kun parsinavettalehmät pääsevät laitumelle ensimmäisen kerran. Laittavat näkemästään jopa videoita nettiin. Eivät sen takia, että lehmät lajityypillisesti käyttäytyen kävelevät rauhallisesti jonossa ja asettuvat vieri viereen sävyisästi syömään ruohoa, vaan juuri sen riemun purkauksen, häntä suorana kirmaamisen ja pukittelun takia. Ja valitettavasti tuosta laidunnus”pakostakin” voi päästä välttiin mikäli ei kohtuudella pysty järjestämään laidunnusmahdollisuutta tai laidunnuksen korvaa navetan yhteydessä oleva pieni jaloittelutarha. Tuulispään videot eivät minun eivätkä monen muunkaan mielestä ole pahamaineisia. En usko, että SEY ynnä muut eläinsuojelujärjestöt olisivat palkinneet sitä viime vuonna vuoden eläinsuojeluteosta, jos näin olisi. Mikäli eläimiä pidettäisiin siellä huonosti ja esiintyisi sairaalloisen lihavia yksilöitä niin eiköhän eläinlääkärikin puuttuisi asiaan. Suosittelisin sinulle visiittiä tavalliseen tehotuotantosikalaan niin huomaat tällä pahamaineisella videolla muutakin eroa sikojen oloissa kuin seinien maalaukset: ruhtinaallisesti tilaa, valtavasti pehkuja missä möyriä ja pötkötellä ja mahdollisuus ulkoilla niin halutessaan. Tuulispäässä on vapaaehtoisia eläintenystäviä Piiaa auttamassa ja paikkahan on yleisöllekin auki. Parsinavetat rajoittavat lehmien lajityypillistä käytöstä jopa siinä määrin, että Suomessa mietitään sen kieltämistä lailla siirtymäajan turvin. Ihan kuin Norjassa ja Ruotsissa on jo tehty. Eläinsuojeluyhdistysten ajama naudat pihattoihin ympärivuotisella ulkoilumahdollisuudella ja laidunnusmahdollisuudella ryyditettynä on oikeinkin kannatettava asia. Tämän kirjoituksen jälkeen en taida enää viitsiä hakata päätäni seinään teikäläisten takia.
Halusin kommentoida tuota lehmien iloista pukittelua ja häntä suorana kirmaamista. Totta on että kyseisiä asioita tapahtuu yhtenä – kahtena ekana kertana kun lehmät alkukesällä lasketaan ulos. Itse en tosin ole ihan varma onko se enemmänkin muutoksesta johtuvaa kauhua ja stressiä. Joka tapauksessa kun lehmät tottuvat ulkona olemiseen muuttuu käytös hyvin rauhalliseksi. Kyllähän lehmät pääsääntöisesti laitumella olosta pitävät.
Pihatto- ja parsinavetoista sen verran, että oman kokemuksen mukaan molemmissa on omat hyvät ja huonot puolet niin eläinten kuin hoitajienkin kannalta.
Mielestäni kun arvioidaan nautaeläinten oloja pitää muistaa että se mikä on ihmiselle hyvä ei välttämättä ole lehmälle hyvä ja toisin päin. Nauta ei välttämättä kaipaa samoja asioita kuin ihminen, eikä ihminen ymmärrä kaivata samoja asioita kuin nauta.
Ajatukseni perustuvat 26 :een maitotilalla vietettyyn vuoteen. En osaa ottaa kantaa onko nykyisen kaltainen maidontuotanto eettisesti oikein vai väärin. Varmasti siitä löytyy paljon parannettavaa.
Halusin tuoda em. asiat esille asioina niin kuin itse koen olematta sen enempää kenenkään puolella, koska tuotantoeläinten pito on sellainen aihe josta mielestäni kirjoitetaan ja puhutaan paljon vaikka oikeaa tietoa ei välttämättä ole. Toisaalta tämäkin on sellainen asia mistä pitää voida käydä vapaata keskustelua. Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille hankkiutua jollekin tuiki tavalliselle eläin tilalle töihin vaikka kuukaudeksi niin sen jälkeen on paljon helpompi pohtia miten eläinten oloja voisi parantaa.
Kiitos erinomaisesta ja tasapainoisesta kommentista!
Keskustelu on helposti hieman monimutkaista tästä aiheesta, kun usein keskusteluun osallistujilla on hieman erilaiset aiheet jopa, mistä loppuviimein puhutaan, mutta ne sekoittuvat helposti keskustelussa samaan nippuun ja kommentit näyttäytyvät kärjekkäinä eri aiheluokasta käsin. Yleensä aiheita ovat 1) Koko eläintenpidon hyväksyttävyys tai kieltäminen 2) Mitä on eettinen tai oikeanlainen eläinten pito ja siihen liittyvät vaatimukset. Ja entä mittaluokat; paljonko tuotantoa tai lemmikkejä on oikein olla ylipäätään olemassa? 3) Taloudelliset ja käytännön toteuttamismahdollisuudet liittyen vaatimuksiin. Ovatko vaatimukset realistisia ja onko niillä toivottua vaikutusta todellisuudessa? Länsimaisen henkilön näkökulmasta meillä on vapaus valita, kuinka ihmiset käyttävät elämänsä (tiedä sitten onko näin globaalisti loppuviimein ihmisillä) ja eläinten pitoa keskustelussa mietitään usein siltä samalta pohjalta. Pitäisikö länsimaisilla eläimillä olla tarpeisiin suhteutettuna länsimaisen ihmisen elintaso? Suhteutetaanko eläimen elintasoa suhteessa luonnossa eläviin (ovatko luonnoneläinten olot käytännössä paremmat vai huonommat, jos mietitään muuta kuin vapautta)? Jossain keskustellessa kytee myös muistot/tarinat ajoista, jolloin ihmiset vielä itse olivat enemmän luonnon armoilla ja oma ravinnonsaantikin oli usein yhtä tiukassa ja epävarmaa kuin luonnoneläimillä. Puhutaan siis tarinan juurista, jolloin eläimet olivat tapa hankkia lannoitteita pelloille ja saada ruoho ja muu ihmiselle sopimaton ravinto muunnettua käytettävään muotoon. Olisiko meidän yhä hyvä jatkaa kehittynein tavoin tuotantoa? Voiko lemmikkien pitoa ilman entisiä hyötytarkoituksia yhä perustella? Kenen ja miten kaikki ruokamme kuuluisi tuottaa? Entä poikkeustilat ja niihin varautuminen? Kaikesta huolimatta, mielenkiintoinen keskustelunavaus! (näihin olisi hienoa saada vähän hesarin tyyliin mittarit, onko samaa/eri mieltä ja onko perustelut ok)
Upea kommentti! Kiitos. Ottaisin mielelläni vastaan laajemmankin analyysin omista ajatuksistasi info at www.maaseutumedia.fi -osoitteeseen.
Voisitko soittaa minulle 0500-563185
Hannu