25-vuotias nuori sikafarmari Antti Pukara otti haltuunsa kotitilansa 2015 20-vuotiaana.
Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa, joko hän jatkaa isänsä Kalevin rakentamassa 900 lihasikapaikan sikalassa lihan tuotantoa vanhaan malliin, tai hän rakentaa uuden sikalan modernilla tekniikalla.
Antin rakentamispäätös on uutinen joka ei ole jokapäiväistä arkea matalakatteisella alalla.
Erityistä huomiota hän kiinnitti huomiota uuden sikalan ruokinnan tarkkuuteen ja hygieniaan.
Lihasikakasvatus on Antin mielestä tulevaisuutta, mutta se vaatii työntekoa, rohkeutta, visioita, lujaa ammattitaitoa ja rautaista osaamista.
Nuori sikafarmari: “Pakko kehittää, jos alalla meinaa pärjätä”
Antille alkoi olla selvää jo yläasteella, että hän jatkaa perhetilan pitoa. Hän heivasi ajatuksen lukiosta, koska ei nähnyt siinä itselleen lisäarvoa. Maatalouden perustutkinto tuntui sillä hetkellä riittävän. Hän kävi koulun Ilmajoella.
Koulun loppuvaiheessa hän mietti sukupolvenvaihdosta. Tammikuussa 2015 hänestä tuli kotilalleen isäntä, Suomessa harvinainen nuori sikafarmari. Antin isosisko sai ylipuhuttua nuoren miehen laittamaan hakemuksen sisälle jatko-opinnoille.
“Täytyy sanoa viisi vuotta myöhemmin, että olen tyytyväinen että hankkimaani agrologikoulutukseen”, nuori sikafarmari tuumaa.”Sen myötä saaneesta opista ja kavereiden kautta tulleesta tiedosta on ollut aivan järkyttävän iso apu. Varsinkin tässä vaiheessa, kun päätettiin tuotantoa laajentaa.”
”Ajatus tuotannon laajentamisesta oli jo aikaisessa vaiheessa, mutta mitä ja kuinka, oli kysymysmerkki. Lopullinen päätös tuli vasta myöhään, tammikuussa 2018 kun alkoi selvitä pystytäänkö sikala rakentamaan järkevällä hinnalla”.
Antin mielestä on kuitenkin selvää, että jos alalla meinaa olla, on pakko kehittää. “Vanha ysisatanen sikala pelkästään ei ollut vaihtoehto, eikä se olisi ollut edes mielekäs vaihtoehto itselleni”.
“Melkoinen puolitoista vuotta on takana. Työtunteja on tullut aika paljon… mutta sitä se yrittäminen on”, nuori sikafarmari sanoo.
Pulskat porsaat ovat vilkkaita. Karsinassa ei hoitaja kauan viihdy. Hyvinvoiva sika on niin tuttavallinen, että sikaporukka alkaa tutkimaan hoitajaansa pureskelemalla lahkeita ja saappaita oitis. Sikamiehen Janne-saappaat tunnistaa siitä, että possut ovat vieneet soljet.
Rehustus kotimaisilla Pellon-laitteilla
Antin vanha sikala on edelleen käytössä. Uusi 1100-paikkainen tuotantotila tuplasi lihasikatuotannon.
Rehustukseen valinta päätyi Pellon ruokkijaan. Pellon ruokkija erottuu muista sillä, että se on toteutettu kahdella vesisäiliöllä, puskuvesi ja jäännösvesisäiliöllä. Jäännösvapaa ruokinta oli nuoren isännän harkittu päätös.
Uusi ruokintamenetelmä on vanhaa hygieenisempi ja tarkempi. Lihasian kasvatus perustuu tarkkuuteen, pienistäkin asioista muodostuu isoja. “Tällä systeemillä saadaan tismalleen oikean laatuista rehua joka paikkaan. Kun rehua ei ole putkistossa, se ei myöskään lämpimällä kesähelteellä ala putkistossa käymään”, Antti kertoo.
Kaikki rehu tehdään uudella sikalalla.
Ruokintalaitteiston säiliöt vasemmalta lukien: puskuvesisäiliö, paluuvesisäiliö, sekoitussäiliö ja OVR-säiliö.
Vanhalla sikalalla tarvittava rehu pumpataan vanhaan sekoitussäiliöön, joka jakaa rehun niinkuin aikaisemminkin, vanhalla systeemillä.
Osa rehusta pumpataan vanhan sikalan sekoitussäiliöön, joka jakaa rehun niin kuin aikaisemminkin, vanhalla systeemillä.
Uusi puoli toimii jäännösvapaasti. Pellon oli ainoa toimittaja, joka pystyi toteuttamaan ruokinnan tällä tavalla. Muiden valmistajien konseptilla olisi pitänyt myös vanha puoli tehdä jäännösvapaaksi.
“Kun budjetin takaraja alkoi tulla vastaan ja töitä oli muutenkin riittävästi rakennusvaiheessa, vanhan puolen muuttaminen jäännösvapaaksi olisi ollut turhan kallis ratkaisu.”
“Halusin muutenkin nähdä ensin, että onko tämä systeemi niin hyvä, että se kannattaa toteuttaa myöhemmin myös vanhalle puolelle.”
Kahden säiliön jäännösvapaa tekniikka — putkistossa puhdas vesi
Ruokkijassa on Pukaran tapauksessa punnittu puskuvesisäiliö ja paluuvesisäiliö. Puskuvesi ei toimi ensisijaisesti rehuvarastona, vaan sitä käytetään mäntänä, jolla viimeiset rehukilot työnnetään ruuheen niin että putkistoon jää puhdas vesi.
Jari Koivuluoma, Pellon automaatioinsinööri ja entinen sikatilallinen kertoo: “Koska putkisto on aluksi täynnä vettä, täytyy rehun jaon alkaessa ensin pumpata ruokittavan osaston putki täyteen rehua. Tällöin putkistosta palaava vesi ohjataan venttiilillä paluuvesisäiliöön, josta se otetaan tuleviin ruokintoihin normaalina komponenttina. Suurin osa ruokinnassa käytetystä vedestä tulee kuitenkin puhtaan veden varastosäiliöstä.”
Jäämämäärän minimoimiseksi ruokintaputkisto 50-millistä 63-millisen sijaan. Pieni putki hiukan hidastaa ruokintaa, mutta jäännösvesi on pienempi.
Digitalisaatio on sikalan arkipäivää. Laitteet ovat toimintavarmoja. Kosketusnäyttö on helppo ja nopea.
Rehuseos omaa viljaa ja ohravalkuaista
Viiden kuution puskuvesisäiliö ladataan omasta kaivosta hiljalleen. Tämä jouduttaa ruokintaa merkittävästi. Kun ruokkija pyytää vaikka kaksi kuutiota vettä, se imee veden pumpulla nopeasti sekoitussäiliöön.
OVR, ohravalkuaisrehua, viinan valmistuksen sivutuotetta tuodaan kerran viikossa Koskenkorvalta 15 kuutiota.
Koska possut on ruokittu kuivatäysirehulla porsitussikalassa, on tärkeää, että sian alut oppivat heti syömään liemiruokaa. “Maittavan OVR:n avulla ne tottuvat syömään liemirehua tosi hyvin.”
Tiiviste tulee A-rehulta, viljasta tulee noin puolet omilta pelloilta, ja puolet ostetaan naapureilta lähialueelta.
Viljat säilötään kahdessa Dan Cornen kuivaavassa viljasiilossa, josta otetaan viikkosiiloon ohra-vehnäseosta.
Antti käyttää myös kaura-kevytohraseosta.
Porsaat tykkäävät maakuntalehdestä, mutta ei sen uutisista.
Sikaa hemmotellaan hyvällä ruualla, omia viljoja ja OVR:ää
Alkukasvatukseen käytetään vehnä-ohraa ja pieni rippu kaura-kevytohraa. Loppukasvatukseen vähemmän vehnä-ohra -seosta. Antti käyttäisi enemmän kauraa, mutta se tuntuu olevan haastavaa myllytettävää kauran kuoren takia.
Myllylle oli tarkoitus rakentaa erillinen tila ulkopuolelle, mutta sille löytyi sopiva tila rehustamon nurkassa vesisäiliön yläpuolella.
Olemassa oleva tila tuli tehokkaasti käyttöön.
Ennen myllyä on rumpulajittelija, jotta kaikki rikat ja isommat partikkelit saadaan pois. Magneetti erottelee metalliset partikkelit pois. Sialla on tarkka makuaisti, eikä sille maistu rikkaruohon siemenet. Myös mylly säästyy vaurioilta, kun kivenkappaleet saadaan pois.
Antti puhuu paljon myllytyksestä ja oikeasta jauhon karkeudesta. Hän käyttää seuloissa harvinaista 2,5 millin seuloja.
“Vähän ennakoivasti kun vaihtaa, niin vasarat ja seulat menee vaihtoon kahden kuukauden välein.”
Ruokailu on odotettu hetki. Tyytyväisillä possuilla on saparot mutkalla.
Viihtyisä sikala
Takavuosien ilmastointiongelmat ovat mennyttä. Entisenä sikamiehenä on helppo huomata raikas ja pölytön ilmanlaatu.
Kun astumme porsaiden osastolle, syntyy hiljaisuus, jota rikkoo vain tuulettimien vaimea humina. Sitten hälytysvuorossa oleva possu haukahtaa.
Possut valveutuvat kuuntelemaan ja haistelemaan tulijoita korvat pystyssä ja saparot sikkuralla. Sitten alkaa vilkas kuhina, kun eläimet huomaavat tutun isännän. Sian haju ja kuuloaistit ovat herkät, mikä tekee näköhavainnot vähemmän tarpeellisiksi.
Antti heittelee possuille olkea ja kuivaheinää, jota eläimet vilkkaasti alkavat pöyhiä. Eilinen Ilkka kiinnostaa myös, mutta ei sen uutiset.
Karsinoissa on väljää ja puhdasta. Possut ovat vilkkaita, yhtä lukuunottamatta. “Tuo värillä merkattu possu ontuu hiukan, mutta se on nyt paranemaan päin. Vielä huomenna antibioottipistos, ja lievä ontuminen loppuu siihen”, Antti kertoo ja muistuttaa, että Suomessa annetaan antibiootteja tarpeeseen. “Muualla Euroopassa antibiootteja annetaan summittaisesti ennaltaehkäisevästi juomaveden mukana.”
Lattialämpö on tärkeä, että lattia pysyy kuivana ja puhtaana. Ritiläkastelija opettaa possuille, että vessa on ritilällä ja makuualue pysyy puhtaana.
Karsinoita ei juuri tarvitse puhdistaa. Lannanluonti ei kuulu sikalatöihin.
Helppokäyttöinen ja monipuolinen ruokkija
Pellon Groupin myyntijohtaja Harri Muilu kertoo, että Pellon liemiruokkija on markkinoiden helppokäyttöisin, joten työ sujuu vaikka käyttäjä välillä vaihtuisi.
Erot ovat vanhoihin liemiruokkijoihin tottuneelle suuret. “Ruokinta voidaan tehdä monella tapaa, vesipuskulla, kierrättämällä, linjoja ja alastuloja tyhjentämällä”, Jari Koivuluoma kertoo. “Ruokkija skaalautuu asiakkaan halun mukaan. “Käyttöohjekirjaa ei tarvita päivittäin”.
Koivuluoma kertoo, että monipuolisuus tuo myös monimutkaisuutta, mutta tavalliset asiat ovat helppoja. Venttiilien muutokset ja ruokintakäyrien muutokset ovat helppoja jopa satunnaiselle lomittajalle resitatiiviista kosketusnäyttöä näppäilemällä. “Juuri lomittajilta on tullut paljon kiitosta. Esimerkiksi pikanäppäin muutosprosentteihin on helppo ja nopea.”
Uuden tiukkakartioisen säiliön jäämämäärä on pieni ja tehopesurit lisäävät hygieniaa. Sekoitin on myös entistä tehokkaampi. Tankkiin ei jää tahmaa, kun läpiviennitkin tehdään huolellisesti. Vanhaa rehua ei jää sopukoihin pilaantumaan.
Pitkissä linjastoissa käytetään hidastusramppeja, jotka pudottavat linjaston painetta tarpeen mukaan. Käytännössä pumppua lähellä olevat osastot ruokitaan matalammalla ja kauimmaiset kovemmalla paineella. Venttiilien viimeiset kilot pumpataan myös pienemmällä paineella jolloin, jälkivaluntaa ei synny ja ruokinta on tarkka.
Antin siat ovat kasvaneet 1100 gramman kieppeillä päivässä. Uuden sikalan eduksi kasvuero on ollut 10-15 grammaa. Antti kertoo, että erot uuden ja vanhan sikalan välillä ovat yllättävän pienet. Rehuhyötysuhde on ollut uudessa sikalassa aavistuksen parempi, kuin vanhassa sikalassa — 2,6 – 2,7 rehuyksikköä (Rehuhyötysuhde tarkoittaa lihakilon tuottamiseen tarvittavaa ohraa vastaavaa rehumäärää). Prosentin parempi rehuhyötysuhde uudessa sikalassa tarkoittaa vuositasolla 2200 euroa parempaa tulosta.
Toimittajalta
Lihasikakasvatus on tarkkaa työtä
Sika on mitä se syö. Possujen ruuan energia, valkuaiset, vitamiinit ja hivenet on tarkoin mitattu. Eräs eläinlääkäri tapasi sanoa, että jos ihminen söisi yhtä hyvin kuin sika, meillä olisi terveysongelmia huomattavasti vähemmän.
Lihasian kasvatus on myös tekniikkalaji. Vanhalla “sangosta viidelle” -tyylillä ei tarkan euron alalla pärjää.
Ensimmäiset liemiruokkijat tulivat Suomeen joskus 80-luvun puolivälissä.
Ne helpottivat tarkensivat ruokintaa. Ruokinnan reseptejä oli mahdollista muuttaa helposti näppäilemällä.
Hygieniaan tuli parannuksia ajan saatossa säiliön happopesun myötä, mutta esimerkiksi miesluukut ja läpiviennit vaativat yleensä käsipesua.
Ruokinnan tarkkuudessa puhuttiin sadoista grammoista per karsina. Nyt tarkkuus on parantunut tuosta ajasta selkeästi.
Myös eläinten genetiikka on parantunut loikkauksia, mikä asettaa paineita myös ruokinnan optimoinnille.
Sikalat ovat kymmenkertaisia eläinmäärältään verrattuna 30 vuoden takaiseen aikaan.
Uusia sikaloita ei rakenneta kovin montaa vuodessa, mutta korjausvelkaa syntyy ja ruokintajärjestelmien uusiminen on monessa sikalassa ajankohtainen. Sikalan käyttöikä on ehkä 15 vuotta, jonka jälkeen se tarvitsee korjauksia ja parannuksia. Uusi tekniikka tuo säästöjä ja tehokkuutta.
Hyväkasvuinen, hyvin hoidettu sika kasvaa parhaimmillaan uskomattomat toista kiloa päivässä, kaiken lisäksi hyvällä lihaprosentilla, kun kaikki on kohdillaan.
Artikkeli tehty yhteistyössä Pellon Groupin kanssa. Tästä pääset firman kotisivuille, jossa esitellään ruokintalaitteistoa.
Lue myös http://www.maaseutumedia.fi/sikalalaajennus-oli-kannattava-investointi/
1 Kommentti
Toivottavasti ei jannun fiilikset pilaannu,mutta lihasikakasvatus ei todellakaan ole tulevaisuutta,ei niin kauan kun sosialistisesti hoidetut osuusteurastamot ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa.Saarioinen oli hyvä,mutta se oli ja meni.