Mitäs sitä maaseurulla ja maataloos kesällä muuta tehtääskää, ku otettaas aurinkua (auringonottoa), maatahan heinikos tai badenbadenilla bikinit päällä, tai peräti iliman, ja otetahan aurinkua, juorahan kylymää juomaa ja ollahan vain.
Keväällä ensi orotin, että tulis se kuuluusa auringon paiste, että saisin raahata ne kiloni sinne paisteesehen lekottelehen. Monena aamuna huomasin, ku ylähä nousin, että pitkät kalsarit taitaa olla koko päiväksi paras vaatetus, navetallakki piti aamuusin ensi lykätä toppaliivi harteeta lämmittähän, ennen ku paskan kolaamisella sain vanhenevat lihakseni lämpimiksi. Jonka jäläken olinki, ku paraski stripteas-esiintyjä, ja kiskoon vaattehia posket punaasina päältäni pois, hikiä ottalta pyhkien ja hiukset huivin alla liiskaksi liimaantuen.
Orottelin aiva, että airan tekoaikaki tuloo ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja saan kaivaa ne käytön puuttehesta pölyyntynehet shorsit esille ja topin päälle, ja jos oikeen villiksi olisin heittäytyny, niin ollu pelekillä panssariliiviillä. Mitä kukkua, oli kylymä, tarvittin tuulihousut ja tuulitakin, kunnon kummisaappahat ja käsihin hanskat, että tarkenin siinä tuules vetää rautalankaa paalusta toisehen.
Torettin siinä, koko perheen voimilla, sitä aitaa kiertäes, että jääpolteski oli ollu melekoonen erellis talavena, ja siä juuri mitää kasvanu järvirannas, ruskiaa kulua vain. Mutta ajattelin, että ei se kesä ja auringonotto kelit tuu, jos ei oo lehemät pihalla.
Tosin lehemät ei piittaa niin kauhiasti siitä auringon ottamisesta, vaikka vois luulla, ku ne pulliat kylijet paistees kiiltäen kellottaa veräjällä, silimät kii, leuat jauhaen, että niillon hyvinki mukavaa. Muttei ne kyllä muuta sitte jaksa teheräkkää silloon, ku palavua sitä aurinkua.
Orotin, että ilimat lämpenöö ja saan lypsää lehemiäki kuulkaa ehtooauringon killittäes silimihin kivasti navetan takapuolen ikkunoosta. Navetas oli lämmin, niin lämmin, ettet tiä mitä siä pitääsit päälläs, vai pitääsikkö mitää, ja aiheuttaasit järkytystä varomattomasti paikkella saapuvis vieraalijoos, ku tallustat vastahan päällä pelekät avohaalarit aluusvaattehilla. De Lavalin huoltomies meinas yks kesä sukeltaa autonsa alle piilohon mun varustustani.
De Lavalin huoltomies meinas yks kesä sukeltaa autonsa alle piilohon mun varustustani.
Täytyy sanua, että sellaanen hellekelien lehemän lypsy vaatii monesti viimesien lehemien kohoralla, sen pitkin lypsyä juorun veten lisäksi, yhyren kotimaasen mallastuottehen, että saa sen hieman ylipainoosen lypsäjän hikoolemisen aikahan saaman lipajuttehen pois jaksaaksensa viä pestä konehet ja raahautua tuvan terassille istuhun.
Farmarin aijaksi osuu muutama kunnon lämpöönen päivä, mietiin aamulla siä jo lehemiä karvatessani, että kuinkahan tämän auringonpalavojan mahtaa käyrä, ku jouruun kuuren jäläkihin kiskohon caprit jalakahani selevitäkseni hommistani, ja saaressani kunnon mustelman sääreheni, hiehon koettas kiivetä sitä pitki taivaasihin.
Siinä, ku päivän raahasin kehän ja parsien väliä, auringon killittäes taivahalta täyreltä terältä, totesin, ettei tämä kesä, kärpääset ja se kehumani ja orottamani auringon paiste niin hääviä oo, varsinakaa, ku siitei lopulta kerkiä nauttihin. Hiki karpalot valuu, kärpääset pörrää, lehemät on ärtyysiä, emäntä on ärtyynen, kummanki nahka koettaa palaa.
Taitaa lehemä ja sen lypsäjä lopulta, kaikesta siitä huolimatta, että sitä paistetta ja lämpyä tarvitahan kasvua varten, orottaa salaa mielessänsä syksyn tulua, viileetä tuulia ja pimeetä iltoja ja öitä.
Maaseutumedia on myös osittaisella kesälomalla, toki maaseudun elämää päivittäen.
Ei kommentteja