”Nyt ymmärrän, mitä siirtolaisuus on ollut niille, jotka ovat lähteneet, ja niille jotka ovat jääneet”, Yhdysvaltain Suomen-suurlähettilään Bruce Oreckin puoliso Cody Oreck kuvaili liikuttuneena Brooklynin satu -epookkia.
Brooklynin satu kertoo haikeita tarinoita Ameriikan kuumeesta ja kaipuusta. Kielenä on englanti ja finglish, amerikansuomi pohjalaisella aksentilla.
Siirtolaisuudesta puhutaan paljon, mutta se kaunis kaipuu, jolla Aija Puurtinen & Rytmiraide Allstars musiikilla Ameriikan-siirtolaisuutta kuvittaa, koskettaa.
Suomesta on lähtenyt Ameriikan kontinentille iso joukko rohkeita ihmisiä kultaa vuolemaan, paremman elämän toivossa.
”Siirtolaisuus Suomesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan on tärkeä aihe jo pelkästään siitäkin syystä, että se on koskettanut ja koskettaa yhä satojatuhansia, ellei peräti paria miljoonaa, suomalaista”, Perttu Hemminki, kauniiden tekstien luoja kirjoittaa.
Esa Kuloniemi, bluesministeri, soittaa levyllä kolmikielistä sikarilaatikkokitaraa ja keikoilla taituri loihtii soundeja sikarilaatikkomandoliinista.
Plimootin mahokääni ratti ja vaihtehet hai ja loo
Finntown, Brooklyn, se yhdeksäs stoppi / Siellä on meidän soppi / Ei ees kunnon apartementti / Yhden petiruuman peismentti / Vaikka on kylymä, mä annoin ukolle nootin / Kun viime yönä nukkui kanssa overkootin
Köyhyys ja vaatimattomat olot nostavat laulujen teksteissä kyyneleitä poskille. Kuulija voi aistia sen kovan elämän, joka siirtolaisia on kohdannut.
Pohjalainen trossaava mentaliteetti keventää melankoliaa pinnan alta totisena ja hauskasti.
”Kielen osaajat katovat pikajunan lailla seuraavan kymmenen vuoden aikana”, Perttu Hemminki kirjoittaa CD:n esittelystekstissä.
On meillä poijilla hauskaa ollu vaikka soufaar ei ookkaa töitä / Ku Kalamoon mettät on ryypätty, niin kiristellähän vöitä
Akselille ja Eemelille tuli heti julumettu riita / Kun Eemeli meinas, jotta Ashtabulan lakia on isoompi ku Oppahan viita
Myös muusikkona työskentelevä Perttu Hemminki on luonut siirtolaisepookkiin finglish-sanat, joita hän opiskellut lukuisilla Amerikan-reissuillaan.
Totuus on satua ihmeellisempää
”Ei ollut tavatonta, että oli paljon rankkaa ja voimakkaita sattumuksia saman perheen sisällä”, Hemminki sanoo.
Hemminki kertoo Michiganissä asuneesta Hangan perheestä, joka teki kaikki työvälineetkin itse.
”Kädentaitoa oli. Samaa se oli paljon Suomessakin.”
Siirtolaisen piti lähteä aivan tyhjästä usein pienellä maapläntillä ja metsäpalasella. Aikalaisten kertomuksiin tutustunut Hemminki siteeraa: ”Jos tietäisitte mitä se oli.”
Kaupungeissa, kuten New Yorkissa, suomalaisia piikoja pidettiin hyvinä työntekijöinä. Jos flikka oli laihassa kunnossa, hänen käskettiin keittiöpiikana syödä hyvin, jotta lihoi. Osa suomalaisista siirtolaisista oli trämppejä, kiertolaisia, jotka siirtyivät aina työmaalta toiselle.
Joku sai paremmat maat, tila kukoisti ja elämä hymyili.
”Näitä on tuhannen tarinaa”, Hemminki kertoo. ”Joku kuoli San Fransiscon maanjäristyksessä, toinen käveli Pohjanmaalta Helsinkiin laivalle.”
Suomalaisilla oli kova työmiehen maine. Moni joutui myös mieron tielle.
Aija Puurtinen laulaa Pohjanmaan äksentilla finglishia yllättävän luontevasti ja reheristi. Sävellykset ovat hänen ja miehensä Esa Kuloniemen käsialaa. Aija on tehnyt miehensä kanssa mittavan kulttuurityön nostaessaan esille unohtuvaa siirtolaisperinnettä. Monipuolinen musiikki rouhii juurevaa Ameriikan sykettä suomalaisesta kaipuusta.
Kun Tuomiokirkko jäi taakse
Monelle lähtö tiivistyi Helsingin Tuomikirkon siluetin katoamiseen. Länsirannikolle matkaava ei tiennyt, palaako koskaan kotiin.
Harvalla oli kunnollista matkabudjettia. Mukana viikkoja kestävällä laivamatkalla oli vain tränk, matka-arkku. Matkustusmukavuutta oli montaa sorttia: jotkut matkasivat ruumassa, jotkut Titanic-luokan höyryillä, stiimerillä.
”Tarinoissa on myös paljon kurjuudella romantisointia”, Hemminki tuumaa.
Yhdysvaltojen suurlähetystö osallistui epookin kustannuksiin. Suurlähettiläspari vieraili Kurikassa Rytmiraide-festivaalilla kantaesitystä kuuntelemassa.
Brooklynin satu palauttaa tuntemattomia muistoja
Siirtolaisuus Amerikkaan hiipui sotien jälkeen, mutta Kanadaan siirtolaisvirta jatkui 1950-luvulle asti. Se on jatkunut senkin jälkeen, mutta pienemmässä mittakaavassa.
Menneiden aikojen äärimmäiset olosuhteet ovat vain muistoja myöhemmille polville.
Yhteydenpito kotimaahan oli postipaksin (post box) varassa. Puolet palasi takaisin Suomeen, puolet jäi. Joillain oli molemmissa maissa perhe. Osalle laivamatka Amerikkaan oli niin hirvittävä kokemus, että sitä ei haluttu tehdä uudestaan toiseen suuntaan.
Brooklynin satu on musiikkimatka menneeseen aikaan. Soitinkirjokin on urkuharmoonista sikarilaatikkokitaraan. Nimikappale esitetään Aija Puurtisen ja Susanna Lukkarisen herkkänä acapellana. Brooklynin satu on myös julkaistu levynä.
Yleisö istuu hiljaa ja kuuntelee keskittyneesti. Tuntemattomien muistojen häkellyttämänä.
Ja kun rankkasade lankeaa katuun / Kun viimeinen valo haipuu / Me uskotaan Brooklynin satuun / On jäljellä vain uni ja kaipuu
Epookin kantaesitys esitettiin Kurikassa Rytmiraide-festivaaleilla.
Voit kuunnella Brooklynin sadun Spotify-palvelussa:
Ei kommentteja