Urho Riihikoski on vanhan koulukunnan eläinlääkäri, uranuurtaja, joka ei pidä tietoaan vakan alla.
Hän on jatkanut tiedottamista vielä senkin jälkeen, kun jäi eläkkeelle vuonna 1992.
Riihikosken 30. kirja, Eläinlääkäri hyvinvoinnin edistäjänä, julkistettiin 5.12.2015 hänen 85-vuotissyntymäpäivillään.
Hän ei ole radikaali, mutta grand-old-manin ajatukset ovat ravistelleet jo 70-luvulta lähtien.
Hänen teesinsä ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Eläinlääkärilegenda sanoo, että eläinten hyvinvointi vaatii laajakatseisuutta. Se on suuri vaatimus aikana, jolloin asioita tarkastellaan suppeasti.
Joskus keskustelussa unohdetaan jopa se tärkeä seikka, että tuotantoeläinten tarkoitus on tuottaa korkealaatuisia elintarvikkeita.
85-vuotias veteraanieläinlääkäri, lisensiaatti ja kunniatohtori on tiedottanut koko uransa ajan objektiivisesti eläinten elämänlaadusta ja hyvinvoinnista. Hän pyrkii toteuttamaan laatua myös omassa elämässään käytännössä. Haastatteluhetkelläkin keittiöstä leijailee hurmaava vastaleivotun pullan tuoksu.
Urho Riihikoski puhuu eläinten kokonaisvaltaisesta elämänlaadusta ihmisen elämänlaatua unohtamatta.
Eläinlääkäri suurten haasteiden edessä
Eläinlääkärien ammattikunta on isojen haasteiden ja julkisten paineiden alla. Varsinkin valvontaa suorittavien eläinlääkäreiden ammattitaito on lujilla. Heiltä vaaditaan osaamista ja laajaa näkemystä, kun sovitetaan byrokratian vaatimuksia, eläinten tarpeita ja eläimiä hoitavien ihmisten elämää samaan vaakakuppiin.
Julkisuuden paineet hallitaan vain rautaisella ammattitaidolla ja sosiaalisilla kyvyillä. Eläinlääkäreiltä vaaditaan kokemusta, jonka yksi osa on eläinten hoitajien huomioiminen ja neuvonta. Eläinlääkärin tehtävä on motivoida – saada hoitajakin motivoitumaan ja huomioimaan eläinten käyttäytyminen ja niiden fysiologiset tarpeet.
Valvontaa suorittavien eläinlääkäreiden yksi perisynti on pahimmillaan tuijottaa oppikirjan muutamia sivuja kerrallaan. Tuotantoeläinten hyvinvointitekijöitä on tarkasteltava laajalla skaalalla.
Eläinlääkäreillä on keskeinen osa elintarviketurvallisuudessa ja ruokakulttuurissa.
Eläinten elämänlaatu perustuu etiikkaan, ekologiaan, eläinlääketieteeseen ja fysiologiaan
Etiikka kotieläintuotannossa käsitetään usein suppeasti ja subjektiivisesti. Etiikka käsitteenä tarkoittaa objektiivista ja tutkittua tietoa eläinten tarpeista. Eläinten oikeudet ovat vain yksi filosofinen osa etiikkaa.
Etiikan lisäksi Urho Riihikoski puhuu ekologiasta. Ekologia tutkii eläinten käyttäytymistä suhteessa ympäristöön. Karsinarakenteet sekä makuu- ja parsitilat ovat eläimen kasvuympäristöä.
Eläimen olennainen hyvinvointitekijä on eläinlääketieteeseen perustuva toimintamalli eli terveydenhuoltosuunnitelma. Tämä käsittää elintoimintoihin liittyviä asioita. Siihen kuuluu lääkityksen suunnittelua, vastustuskyvyn ylläpitämistä rokotuksilla, ruokinnan suunnittelua sekä kasvatusmenetelmän ja kasvatusympäristön suunnittelua.
Jotta päästään hyviin tuloksiin, tulosten seurannan pitää tapahtua aktiivisesti reaaliajassa.
Ongelmat eivät ole valvonnassa vaan osaamisessa
”Media on puuttunut jo vuosia eläintenpidon epäkohtiin. Tämä on saanut kuluttajat miettimään valvonnan onnistumista ja mielekkyyttä.”
Eläinsuojeluvalvonnan piirissä on 40 valvontaeläinlääkäriä. Lisäksi teurastamoissa toimii 40 tarkastuseläinlääkäriä valvontatehtävissä. Urho Riihikoski ei usko pelkän valvonnan onnistumiseen.
”Todellinen ongelma on nopeasti muuttuneessa kotieläintuotannossa. Suurentuneet sikalat ja navetat asettavat uusia vaatimuksia ja ne vaativat laajaa osaamista. Eläinten kuljetukseen ja teurastukseen liittyneen osaamisen puute, suurentuneet valtavat kuljetusrekat ja nopeutuneet teurastuslinjat olisivat edellyttäneet aivan uudenlaista osaamista tuotantoketjun kaikissa vaiheissa”, Riihikoski jäsentelee painokkaasti.
Entinen maajoukkuetason aitajuoksija ei pidä oikomisesta. Maaliin ei päästä kuin ylittämällä jokainen aita vuorollaan.
Poliisitoimenluonteinen toiminta on huono tapa korjata hyvinvoinnin puutteita
Poliisitoimenluonteinen eläinsuojeluvalvonta on epäreilu tapa korjata eläinten hyvinvoinnin epäkohtia. Se on Riihikosken mukaan myös eläinlääkärien ammattitaidon aliarviointia ja taloudellisten resurssien tuhlausta.
”Mielestäni valvontaeläinlääkärien tehtäväkenttää tulisi muuttaa. Eläinlääkärin vaativalta työltä edellytetään osaamista uusien eläinten hyvinvointia edistävien menetelmien kehittämisessä.”
Televsiossa esitetyt video-ohjelmat osoittivat selvästi ne puutteet, joita suurentuneet yksiköt, uudet kasvatusmenetelmät, laiteinvestoinnit, eläinten lähiympäristön muutokset, työmenetelmät ja johtamisjärjestelmät ovat tuoneet tullessaan.
Riihikoski toivoo Maa- ja metsätalousministeriöltä toisenlaisia toimintatapoja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.
”Todellisia tuloksia saadaan panostamalla eläinten terveydenhuoltoon ja kehittämisneuvontaan.”
Hän sanoo eläinhyvinvoinnin muutosvauhdin vaativan eläinlääkäreiltä ja neuvojilta erittäin suurta ammattitaitoa.
Riihikoski toistaa painokkaasti pääsanomaansa: eläinlääkärin tulee hallita etologia, ekologia, eläinlääketiede, fysiologia ja jopa elintarvikkeiden ruokaturvallisuus ja ruokakulttuuri.
Urho Riihikoski pitää hyvänä, että kauppa on vedetty mukaan keskustelemaan lihan eettisestä laadusta.
Kauppaa kiinnostaa vain hinta
Kauppa ei ole esittänyt mitään vaatimuksia laadun suhteen. ”Kauppaa kiinnostaa vain hinta ja raha.” Riihikoski esittää arvioitaan kohteliaan herran tavoin. Hän ei pui nyrkkiä edes taskussa, vaan luottaa sivistyneen sanan voimaan.
Urho Riihikoski suomii kauppaa kehittämistyön laiminlyönneistä. Teollisuuden massatuotannon strategia kelpaa kaupalle. Turun Kauppakorkeakoulu teetti tutkimuksen 1990-2011 välisenä aikana tapahtuneista kuluttajakäytöksen muutoksista. ”Tutkimuksessa todettiin kuluttajien odottavan kaupan toimivan vastuullisesti tuotevalikoimaa hankkiessaan.”
Riihikoski huomauttaa, että toisaalta kuluttajakaan ei ole valmis muuttamaan kulutustottumuksiaan.
”Monessa EU-maassa kauppa on esittänyt omia vaatimuksia tuotanto- ja teurastusmenetelmiin.”
Teurastamot ja meijerit ovat myös vastuussa kehittämistyön valvonnasta. ”Käsitys eläinten terveyden ja käsittelyn merkityksestä lihan laatuun on vähentynyt”, toteaa Urho vastaleivottuja pullia kahvin kanssa nauttiessaan.
Riihikoskella on tekeillä uniikki oma maalaispojan keittokirja. Liha sisältyy Urho Riihikosken jokaiseen ateriaan.
Pullat ovat valmiina nautittavaksi haastattelun päätteeksi kermalla höystetyn kahvin kera.
MTK voisi tehdä edunvalvontaa myös ruokakulttuurin parantamiseksi
Tuottajienkaan vastuuta kehittämistyön rahoittamisesta ei pidä väheksyä. Jokaisella ketjun lenkillä on vastuunsa. Ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.
Riihikoski huomauttaa MTK:n harjoittavan edunvalvontaa vain valtiovallan suuntaan.
”MTK ei ole innostanut tuottajia panostamaan omaa rahaa kotieläintuotteiden laatuun ja etiikkaan.”
Useissa maissa lihasta ja maidosta kerätyillä lanteilla on rahoitettu osaamis- ja kehittämisstrategiat.
Näin kerätyillä varoilla tuottajat saisivat suoran tiedottamisyhteyden kuluttajiin.
Kunniatohtori mainitsee, että MTK voisi edistää paremmin lihan osuutta ruokakulttuurissa.
Urho Riihikoski on työteliäs vielä ikämiehenäkin. Kirjojen lisäksi hän toimii kulttuuriympäristön aktiivisena vaalijana. Hän on myös Vanhusneuvoston puheenjohtaja.
Riihikosken kotisivulle pääset tästä. Riihikosken kotiseutuvideoita näet youtube-kanavalta tästä.
Kirjan voit tilata osoitteesta urho at riihikoski.com
Toimittajalta
Urho Riihikoski on oikeassa
Suomalainen tapa edistää eläinten hyvinvointia on kapeakatseinen.
Oikein panostetut resurssit toisivat lisää elämänlaatua. Nyt keskustelua vievät lööppejä metsästävä media ja putkinäköiset kansalaisjärjestöt. Nykyinen syyttelevä keskustelu ei vie eläinten eikä ihmisen elämänlaatua eteenpäin.
Usein unohdetaan jopa se, että tuotantoeläintalouden tehtävä on ensisijaisesti tuottaa laadukkaita elintarvikkeita.
Urho Riihikosken kanssa keskustellessani huomasin tärkeän pointin. Eettisessä keskustelussa eläimen oikeudet, ihmisen oikeudet ja ihmisen tarpeet tulee huomioida oikeassa suhteessa.
Ihmisen terveys ja viihtyminen asuinympäristössään edellyttää läpi koko elämän myös nautinnollisen ja hyvän ruuan nauttimista.
Riihikosken sanoin: ”Tämä edellyttää, että myös liha hyväksytään eettisesti tarpeelliseksi osaksi ruokakulttuuria.”
3 Kommenttia
”Usein unohdetaan jopa se, että ihmiskauppaorjien tehtävä on ensisijaisesti tuottaa laadukasta työnjälkeä omistajalleen.
Itseni kanssa keskustellessani huomasin tärkeän pointin. Eettisessä keskustelussa orjan oikeudet, ihmisen oikeudet ja ihmisen tarpeet tulee huomioida oikeassa suhteessa.
Ihmisen mielenterveys ja viihtyminen asuinympäristössään edellyttää läpi koko elämän myös nautinnollisen ja hyvän seksin nauttimista.
Tämä edellyttää että myös seksiorjat hyväksytään eettisesti tarpeelliseksi osaksi kulttuuriamme”
”Valoja päälle” nokkeluus pursuilee näköjään sieltä minne päivä ei paista.Eli samasta paikasta kuin oikeutta eläimille järjestön filosofiakin.Valoa siellä tarvittaisiin ja paljon.
Ja miten se menee,,,
Hevosten kesä loimitus.
Estetään normaali liike jolla karistetaan hyönteiset pois iholta, eikö sekin ole eläinten pidossa kielletty.