Eläinsuojeluasiamies: Hoitaja eläimen tärkein hyvinvointitekijä

”Hoitaja on eläimen tärkein hyvinvointitekijä”, sanoo Maa- ja metsätalousministeriön alaiseksi työrukkaseksi itseään kuvaava eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Hän on ministeriön palveluksessa itsenäisesti toimiva viranomainen.

Eläinsuojeluasiamiehen työ on kantaaottavaa. Hänen tavoitteenaan on eläinten hyvinvoinnin parantaminen. Hän osallistuu muun muassa eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmisteluun, jossa painopiste on eläinten hyvinvoinnin edistämisessä ja olennaisten käyttäytymistarpeiden toteutumisessa.

”En ole tuottajia vastaan enkä pidä vastakkainasettelusta. Kyse on siitä, miten eläinten hyvinvointia voisi parantaa.”

Elsuasiamies ei ole Animalian eikä muunkaan aktivistijärjestön asialla. Hän ei ole tuottajienkaan asialla. Hän on eläinten asialla.

Sari Salmisen haastattelun aikana selvisi myös, että hän ei ole piipertäjä, vaan eläinlääkäri, jonka pesti on monelle mysteeri.

Miten meillä on varaa myydä sianlihaa niin halvalla?

Suomalaista sianlihantuottajaa Salmisen käy sääliksi. Hän ymmärtää farmarien ahdingon.

”Meillä ei pitäisi kilpailla hinnalla, vaan korkealla laadulla”, Salminen sanoo. Kuluttaja ei ole syypää sianlihantuottajien ongelmiin, mutta hän kysyy kuinka paljon kuluttajalla on mahdollisuus vaikuttaa ostamansa lihan tai muun maataloustuotteen laatuun.

Salminen viittaa puutteelliseen tietoon, jota kaupassa on niukasti tarjolla. ”Esimerkiksi kananmunien kohdalla voisi kaupassa olla samanlainen tietotaulu, kuin mitä me olemme kehitelleet”, hän sanoo.

Tietopaperissa on lueteltu eri kanalatyypit: häkkikanala, avokanala, ulkokanala ja luomukanala. A-neloseen on painettu lisäksi erilaiset vaatimukset kanaloille, jotta kuluttajallekin selviää, mikä on orsi, pesä tai pehku. Samalla periaatteella tiedot eri navettatyypeistäkin olisi hyvä selkeyttää kuluttajille.

Sari Salminen uskoo, että tietoa jakamalla kuluttajat saataisiin muuttamaan ostokäyttäytymistään ja tuotteiden laadusta tulisi hintaa tärkeämpi kilpailutekijä.

Neuvottelukuntia ja sanahirviöitä

Eläinten hyvinvointia käsittelemään on perustettu kolme eri neuvottelukuntaa: Tuotantoeläinten hyvinvointineuvottelukunta, seura- ja harraste-eläinten neuvottelukunta, sekä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta. ”Enää ei puhuta koe-eläimistä.”

Kysymykseen, miksi tuottajia ei ole mukana tuotantoeläinten hyvinvointineuvottelukunnassa, hän toteaa että porukkaa tulisi liikaa pöydän ympärille, jos kaikki eri eläinlajien edustajat olisivat paikalla. ”MTK ja SLC edustavat tuottajia.”

Animalia ja SEY ovat mukana neuvottelukunnassa. Ne eivät Salmisen mukaan ole aktivistijärjestöjä siinä mielessä, kuin esimerkiksi Oikeutta Eläimille -järjestö.

Eläinten hyvinvoinnin asialla

Eläinsuojeluasiamiehen rooli on monelle kotieläintilalliselle epäselvä. Salminen kiistää heti alkuunsa olevansa kenenkään muun kuin eläinten hyvinvoinnin asialla. Eläinlääkärinä hän ei ole harjoittanut koskaan tuotantoeläinpraktiikkaa, mutta hän uskoo tuntevansa olosuhteet.

Hän on myös sitä mieltä, että valvontaeläinlääkärin ammattitaitoon ei vaikuta, onko hänellä kokemusta tuotantoeläinpraktiikasta.

Hyviä käytäntöjä pitäisi jakaa

Sari Salmisen mukaan eri tuotantosuuntien edustajat voisivat jakaa toisilleen hyviä käytäntöjä. ”Sikamies ei tunne välttämättä broileribisnestä, mutta toiselta tuotantosuunnalta voisi saada hyvää oppia.”

Eri tuotantosuuntien yhteistyössä olisi Salmisen mukaan kehitettävää, ja suomalaisen pitäisi olla ylpeämpi siitä mitä miellä on. ”Ei meidän tarvitse pyrkiä tekemään kaikkea kuin muut. Ollaan enemmän ylpeitä tekemisistämme. Me olemme kuitenkin Suomessa monia muita maita edellä.”

Eläinsuojeluasiamies nostaa esiin sikojen hännän typistämisen. Muissa maissa ei ymmärretä edes sitä, miten Suomen sikaloissa säilyvät hännät purematta ilman, että niitä typistetään.

Samassa toimistossa on tehty laaja tutkimus sikojen virikkeistä. Salminen pitää tutkimusta tärkeänä, sillä tutkimusmateriaalin avulla saatiin tietoa siitä, miten hännänpurenta saadaan vähenemään.

Monen farmarin mielestä voimavaroja olisi voitu käyttää tehokkaamminkin.

Yksilöajattelua ja yksilön kunnioitusta

Moni eläintilallinen pitää esimerkiksi sikojen teurasraporttia hyvänä välineenä eläinten terveydentilan indikaattorina. Hyvinvoinnista se ei Salmisen mukaan kerro kaikkea.

Hyvä tuotos tai kasvu ei välttämättä Salmisen mukaan kerro, että eläin voisi hyvin. ”Jokainen tietää sanonnan: lehmä lypsää lihoistaan.”

Hyvinvointi lähtee siitä mitä eläin itse kokee. Salminen puhuu useaan otteeseen yksilöstä: vaikka eläimiä olisi paljon, jokainen pitää hoitaa ja käsitellä yksilönä. Eläimellä pitää olla yksilöarvo, ei pelkkää taloudellista arvoa.

Eläimellä on itseisarvo, mutta ihminen voi silti päättää, kauanko eläin elää. Salminen puhuu eläineettisestä näkökulmasta ja eläinten oikeuksista.

Ei vain tuotantoeläimiä

Eläinsuojelulakiehdotus pitää sisällään muutkin kuin tuotantoeläimet. Valmistelussa pyritään ottamaan huomioon kaikki eläinlajit.
Liikkumisen vapaus on yksi teema. Salminen pitää esimerkiksi parsinavettaa huonompana ratkaisuna kuin pihattoa. ”Mutta näitäkään ei voi asettaa vastakkain. Hyvä parsinavetta on parempi kuin huono pihatto.”

Emakon kytkeminen porsitushäkkiin ei saa Salmiselta kannatusta, vaan hän vetoaa suomalaiseen tutkimukseen, joissa vapaa porsitus on todettu toimivaksi. ”Keväällä Jinhyeon Yun väitteli tohtoriksi vapaaporsituksesta täältä eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksesta”. Sikafarmareiden mukaan ruotsalaisten tuotosluvut tosin puhuvat toista.

Nautojen kytkeminen, hevosten pilttuut, koirien juoksulangassa pitäminen, löytöeläinasiat, koirien ja kissojen merkintä ja rekisteröinti, eläinten jalostus, Salminen luettelee asiakirjoa.

Eläimen lopetus

Lopetus on tärkeä osa eläimen hyvinvointia. Sari Salminen puhuu eri lopetus- ja tainnutusmenetelmistä. ”Isku päähän ei saa lainsäädännön mukaan olla rutiinimenetelmä.”

Jokaisella menetelmällä on haittapuolensa. Sian teurastus hiilidioksidilla on hänen mukaansa tehokas ja taloudellinen tapa. Sähköinen tainnutus pitää olla tarpeeksi tehokas.

Eläimen lopetuksesta on erillinen lopetusasetus.

Määräaikainen pesti päättyy

Salminen työskentelee Viikissä tutkijoiden tiedon ympäröimänä. Eläinsuojeluasiamiehen kolmivuotinen pesti päättyy vuoden vaihteessa ja Sari Salminen jatkaa virkaansa Evirassa. ”Nyt aloittelen pöydän tyhjentämistä keskeneräisistä asioista. Työ on ollut mielenkiintoista.”

 

Alla harjoittelijoiden tekemä kooste sianlihan- ja broilerintuotannosta.