Eläinten riittävä vedensaanti on hyvä esimerkki siitä miten, vaikea eläinsuojelulain uudistus (247/1996) on toteuttaa. Kompromissit ovat välttämättömiä ja joskus riittämättömiä, mutta niihin on tyydyttävä mikäli elinkeino pysyy hengissä ja eläimille taataan lain suoja.
Tästä ovat pääsääntöisesti myös tuottajat yhtä mieltä. Lain valmistelu vaatii osaamista ja ymmärrystä, mutta valvojien ammattitaito pitää myös olla korkea.
Termistö on ensimmäinen vaikea asia. Otetaan esimerkiksi milloin eläin saa riitävästi vettä.
Eläinten riittävä vedensaanti on tärkeä asia
Jokainen pärjää hetken ilman ruokaa, mutta ilman vettä ei tule toimeen. On vaikea määritellä milloin eläin juo tarpeeksi. Ainoa keino mittaamiseen on verinäyte.
Eri eläinlajit tarvitsevat vettä eri määriä. Lämpötila ja olosuhteet vaikuttavat asiaan paljon. Kesäkuumalla nauta saattaa tarvita juomavettä satoja litroja, talvella sisätiloissa paljon nirkoisemmin.
Eläinten riittävä veden saanti puhuttaa erityisesti turkistarhoilla. Tarhat ovat kaukana asutuksesta, eikä jatkuva vedentulo ole mahdollista toteuttaa ilman mittavaa investointia, monella tilalla puhutaan 100 000 – 200 000 eurosta.
Tarhaeläimet eivät tarvitse kovin paljon juomavettä, mutta riittävästi sitä pitää saada. Tarhaajat ovat sitä mieltä, että esimerkiksi luonnossa elävä naali ei saa käytännössä vettä jäätyneestä luonnosta mistään. Tarhoilla vettä annetaan pari kertaa päivässä. ”Paremmin sitä on saatavana kuin luonnossa”, sanovat tarhaajat.
Sioilla on sikalassa vesinipat joiden vedentuloa mitataan säännöllisesti, myös eläinsuojeluvalvojien toimesta.
Vasikan vedensaantia laiminlyödään helposti, muutama litra ei riitä. Laitumella eläin saa usein vettä myös luonnosta, mutta esimerkiksi ojat ovat usein sateettomana aikana kuivia. Siksi on tärkeätä, että eläimillä on myös juoma-astiat janoa tyydyttämässä.
Eläinsuojelulain uudistus on mustavalkoista vain niille, jotka eivät ole asian monitahoisuudesta perillä.
Jos lypsylehmä ei saa vettä riittävästi, myös tuotos laskee — Lehmä tekee vedestä maitoa. Jos maidon päivätuotos on vain 15 litraa, on syytä tarkistaa veden saanti. Toisaalta eri roduilla on eroja, alkuperärodut tuottavat vähemmän ja vaatimatomammilla eväillä.
Riittävästi vai jatkuvasti?
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnalla on eriäviä näkemyksiä — Pitääkö lakiin kirjata riittävästi vai jatkuvasti? Eläinjärjestöjen kanta on, että vettä pitää olla saatavilla jatkuvasti. Eläinlääkärikunta taas näkee eri tavoin, riippuen praktiikan alasta. Sikaeläinlääkärit näkevät eri tavallakuin nautapraktiikka tekevät, turkistarhoilla työtään tekevät eläinlääkärit ovat omalla kannallaan.
Valvontaeläinlääkäreillä on usein taas oma tiukka näkemyksensä, koska he vierailevat harvoin niin sanotuilla hyvillä tiloilla.
Erityinen ongelma on jatkuva vedensaanti on tiloilla, joilla harjoitetaan vasikkojen iglukasvatusta — Siellä termin jatkuva kirjaaminen lopettaisi iglukasvatuksen tykkänään.
Termi riittävä on hankala, koska sitä ei voi määritellä riittävän tarkasti. Asian tulkinta vaatii osaamista ja ymmärrystä.
On ehdotettu että eläinvalvontoja tekisi myös sellaiset ”valvojat” joilla on ei ole asianmukaista eläinlääkärin koulutusta.
Termi jatkuvasti on myös vaikea toteuttaa ja tulkita. Eläinhän juo silloin kuin sen on jano. Esimerkiksi laitumella oleva nauta saattaa makoilla auringossa kaukana vesipisteestä. Tärkeintä on, että sillä on mahdollisuus kävellä juoma-astialle kun jano yllättää.
Tärkeintä on määritellä asia niin yksinkertaisesti että tulkintavaraa ei jää.
Sekä eläintenhoitajien keskuudessa, että valvontaviranomaisten kesken on myös osaamisen taso vaihteleva.
Eläinlääkäriliitto moittii lakiehdotusta
Valvontaeläinlääkäri Maria Wahlfors käytti eläinlääkäriliiton puheenvuoron maa- ja metsätalousministeriön tilaisuudessa 7.6.2017.
”Pettymyksen aiheuttaa, että nyt esitellyssä lakiluonnoksessa eläimelle ei taata vapautta juoda silloin, kun se haluaa ja niin paljon kun se haluaa.”
Myös käytännön valvontatyössä on Wahlforsin mukaan hankalaa, jos juomaveden jatkuvasta saannista ei ole laissa vaatmusta.”
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta
Uusia vaatimuksia on kirjaamassa tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta johon kuuluu puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 15 jäsentä ja heidän varajäsenensä. Neuvottelukunnassa ei ole yhtään eläinten hoitajaa eikä karjatilallista.
Artikkeli julkaistu 20.6.2017
Ei kommentteja