Eläinsuojelulaki on muutakin kuin emakkoparsia ja häkkejä

Kun kirjoitetaan eläinsuojelulaki -uudistuksesta, ei puhuta itse asiasta vaan lillukoista, parsista ja häkeistä. Ilmeisesti muusta iso media ei tiedä, eikä piittaa edes perhehtyä.

Olisi parempi puhua eläinten elämänlaadusta muuttuneessa kotieläintuotannossamme. Pitää muistaa myös että tuotantoeläimiä kasvatetaan ruuaksi.

Pitää muistaa myös että eläimiä kohdellaan hyvin vaikka muuta yleisesti väitetään. Väittäjät ovat yleensä olleet ulkokehällä kun tietoa maataloustuotannosta on jaettu.

Suomiko jälkijunassa?

Aamulehden artikkeli kertoo että Suomi on jälkijunassa kun täällä on vielä parsinavettoja ja tiineytyshäkkejä emakoille. Niitä on muuallakin päin maailmaa, ja varsin yleisesti. Mitään uutta tietoa ei artikkelissa jaeta, mitä ei olisi jo tuhat kertaa jaettu. Olisiko vaikeaa huomata jotain positiivista mitä kehittyvässä kotieläintaloudessamme on tapahtunut?

Taas postilaatikkoon tuli potaskaa. Miksi eläinsuojelulakia ei voitaisi tarkastella eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta ja eläinten näkökulmasta eikä ihmisen miellyttämisen ja populismin kautta?

Kun lehmien parret ja emakkohäkit aiheuttavat jatkuvaa mediatoistoa, vaikuttaa se myös asiantuntemattomalta ja huonolta journalismilta. Asiaan ei viitsitä paneutua piirun vertaa, vaan toistetaan toisten hokemia.

Eläinsuojelulaki ja eläinten elämänlaatu

Kuten Urho Riihikoski, eläinlääketieteen kunniatohtori kertoi viime syksyn haastattelussamme, eläinten elämänlaatu vaatii laajakatseisuutta.

Eläinten tärkeimmästä hyvinvointitekijästä, terveydenhuollosta ei puhuta juuri missään muussa yhteydessä kuin asiantuntija-artikkeleissa.

Toinen hyvinvointitekijä, vähintään yhtä tärkeä, hoitajan ammattitaito sivuutetaan, koska Bulevardin eteläpuolella asia tunnetaan muka paremmin.

Eläinten terveydenhuolto on tärkeä osa eläinhyvinvointia

Suomalainen terveydenhuolto ja terveydenhuoltosuunnitelma on, väitetään painavin perustein että jopa ainutlaatuisella tasolla maailmassa.

Meillä ei ole tarttuvia tauteja, koska täällä ei tauteja torjuta rokotteilla ja lääkkeillä, vaan hyvällä hoidolla ja tautitorjunnalla. Terve eläin on onnellisempi kuin sairas tai lääkitty.

Turkissa esimerkiksi eräs eläinlääkkeitä tuottavassa yrityksessä kerrottiin että heillä sinikielitautia ja suu- ja sorkkatautia torjutaan rokotteilla — Suomessa puututaan syihin, ei seurauksiin.

Sen takia täällä käytetään esimerkiksi antibiootteja vuodessa vähemmän kuin Italiassa tai Espanjassa kuukaudessa.

Kauppaa kiinnostaa vain ruuan hinta

Ruokaturvallisuus on tärkeä osa elintarviketuotantoamme, mutta siitä ei sitten välitetä piuta eikä pauta. Ulkomailta tuodaan pestyä salmonellan saastuttamaa broileria, hännättömän elämän viettäneiden sikojen lihaa, ilman nokkaa olevien lintujen lihaa, antibioottijäämiä, torjunta-ainejäämiä, hormonihärkiä ja muuta epäeettistä.

Mutta kunhan ruoka on halpaa.

Kuluttaja saa katsoa myös peiliin, kun se puhuu luomusta ja lähiruuasta mutta ei osta sitä. Vain 1,7 prosenttia kaikista myydyistä elintarvikkeista on luomua.

Eikö tämä ole vähän populistista ja lapsellista? Yksi syy luomun markkinoille pääsyyn on viranomaistoiminta, joka yksinkertaisesti jarruttaa kehitystä.

Osa eläinten hyvinvointia on myös eläinten käsittely, ja lyhyet kuljetusmatkat, jolla on iso merkitys lihan laatuun.

Omaa pesää liataan minkä keretään. Kuka on kiinnostunut 500 000 elävän naudan laivarahdista Australiasta ja Irlannista Turkkiin?

Tärkeintä ja helpointa on kirjoittaa parsista ja häkeistä. Itse eläinsuojelaista ei tarvitse silloin tietää mitään.

 

Eläinsuojelulain kokonaisuudistusta laativan ohjausryhmän kokoonpano. Huom. mukana ei ole yhtäkään tuottajaa.