Uusi eläinsuojelulaki -uudistus on puheenaihe jota mediassa on käsitelty suppeasti ja yksinkertaistetusti.
Laki antaa kartan ja raja-arvot, minkä puitteissa eläimiä on hoidettava. Lakiesitys on virallinen totuus kuluttajia varten.
Lain on tarkoitus vastata nykyihmisen vaatimuksia ja käsityksiä hyvistä käytännöistä. Monet lakiin kirjattavat asiat ovat jo elinkeinon vakiintunut käytäntö, vaikka sitä voimassa olevassa laissa ole vaadittukaan. Elinkeinon omat vaatimukset ylittävät lain minimitason hulppeasti jo nyt.
Eläinsuojelulaki pinnallisuuden värittämää
Eläinlakikeskustelua vaivaa mediassa pinnallisuus ja muutaman asian vatvominen. Suurinta mekkalaa pitävät ne tahot, joilla ei ole laajakatseista osaamista eikä ymmärrystä. Myös toimittajia vaivaa asiaan paneutumisen puute.
Eläinsuojelulain tarkoitus on kertoa kuluttajalle, mitkä ovat viralliset minimivaatimukset. Lakiuudistuksen on mahdoton muuttaa nopeasti ja radikaalisti jo ennestään suomalaista kiistattomasti tutkittua maailman korkeinta eläinten hyvinvointitason suuntaa.
Kuluttajille ja tavallisille kansalaisille mediassa esitetty lakikeskustelu junnaa toistuvasti muutamassa sivuasiassa. Puhutaan parsinavetasta ja emakkohäkistä, ikään kuin se olisi olennaisinta.
Paljon puhuttu juomaveden saanti on jokaiselle tuotantoeläimen kasvattajalle itsestään selvyys. Juomavesi jakaa myös eläinlääkärikunnankin kahteen leiriin. Toiset vaativat jatkuvaa veden saantia, toiset näkevät että ”riittävä” piisaa.
Mistään yksioikoisesta asiasta ei ole kysymys
Mediassa unohdetaan toistuvasti, että Suomessa eläimen olennainen hyvinvointitekijä on eläinlääketieteeseen perustuva terveydenhuoltosuunnitelma. Vain terve eläin on hyvinvoiva.
Terveydenhuoltosuunnitelma tarkoittaa käytännössä kaikkea eläimen hyvinvointiin liittyvää. Suunniteltu lääkitys ja rokotuksilla ylläpidettävä vastustuskyky ovat eläinterveyden kulmakiviä. Terveydenhuoltoon kuuluu myös harkittu ja suunniteltu ruokinta ja kasvatusympäristö.
Tämä asettaa uusia vaatimuksia myös eläinlääkäreille. Kuten eläinlääketieteen kunniatohtori Urho Riihikoski kiteyttää hyvin: ”Valvontaa suorittavien eläinlääkäreiden yksi perisynti on pahimmillaan tuijottaa oppikirjan muutamia sivuja kerrallaan. Tuotantoeläinten hyvinvointitekijöitä on tarkasteltava laajalla skaalalla.”
Mikään ei toteudu tulevan lain mukaan, ellei meillä ole neuvontaa ja toimivaa seurantaa. Neuvonta lisää tietoa. Seurannan avulla päästään ongelmiin käsiksi.
Niin kauan kuin ihminen hoitaa eläimiä, mikään ei ole täydellistä. Esimerkiksi vieraillessani aktivistien eläinhoitolassa, näin selkeitä puutteita aivan perusasioissa. Tilalla näkemät lihavat naudat voivat olla maallikolle hyvän näköinsiä ja pulskia, mutta ne voivat huonosti. Näin jopa eläimille hengenvaarallisia asioita. Aktivisteilla oli ilmiselvästi halua, mutta ei osaamista eikä tietoa, eikä varsinkaan sitä tärkeää eläintenpidolle tärkeää kokemusta.
Lain pitää huomioida realiteetit
Me emme voi siirtyä suinpäin emakkohäkistä pois, koska asiasta ei ole vielä riittävästi tutkittua tietoa. Helsingin yliopistolla on tällä hetkellä tutkimusprojekti vapaaporsituksesta. Maailmallakin asia on vielä aika uusi.
Valtavia investointeja vaativa parsinavettakielto tai emakkohäkkikielto liian lyhyellä aikavälillä on mahdoton toteuttaa huonossa taloudellisessa tilanteessa, kun ruuan tärkein kriteeri on alhainen hinta. Lain pitää ottaa huomioon myös realiteetit, jotta lakia voidaan yleensä noudattaa.
Kompromissien hakeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että farmarit vastustaisivat muutosta. Päinvastoin. Kenttää kauan kierrelleenä ja entisenä kotieläinyrittäjänä uskallan sanoa, että muutoshalua elinkeinolla on. Muutoksien on vain oltava sellaisia joita on mahdollista toteuttaa. Muutosten on oltava myös kokeneille ammatinharjoittajille mielekkäitä ja tarkoituksenmukaisia.
Heitäkin on vaihteeksi kuunneltava.
Lue myös: http://www.maaseutumedia.fi/elainsuojelulaki-on-oltava-kompromissi/
Artikkelikuva Ollikkalan vapaaporsitussikalasta, Olkipossuista.
Ei kommentteja