Eläinsuojelulakiluonnos on sekamelskaa ja yleisluontoinen julistus

Hannu Koivisto · 10.1.2022

Eläinsuojelulakiluonnos on lausuntokierroksella. Tämä artikkeli on alustava teksti lausunnosta, joka lähetetään ministeriöön 14.1 mennessä.

Eläinsuojelulakiluonnoksessa on puutteita ja epäselvyyksiä. Kansalaisen oikeusturva on huomioitu huonosti ja epäselvästi.

Lain pitäisi turvata kansalaisen oikeusturva. Ihmisellä pitäisi olla vähintäänkin samanlaiset oikeudet kuin eläimillä.

Hallituksen esitys eduskunnalle eläinsuojelulaiksi (293 sivua).

Eläinsuojelulaki 247/1996

Yleistä:

Lakiteksti on yleisluontoinen julistus

Lakiteksti on pääasiassa yleisluontoinen julistus, jonka ydinsisältö on, että eläinten asiat ja olosuhteet on järjestettävä hyvin. Tekstiluonnos ei poista olemassa olevia ongelmia, vaan päinvastoin mutkistaa lain tulkintaa.

Fokus eläinsuojelusta on kadonnut.

Yksi lakiehdotuksen suurimpia ongelmia on tekstin epätarkat ilmaukset ja tulkinnanvaraisuus. Lakiehdotuksen vaatimustaso jättää paljon viranomaisen mielipiteiden varaan.

Lakiehdotuksen vaatimustaso jättää paljon viranomaisen mielipiteiden varaan.

Olisi myös oikeudenmukaista, että eläinsuojelulaissa kyse olisi hallintomenettelystä, eikä rikoslaista. Sillä turvattaisiin kansalaisen oikeusturva. Lausuntokierroksella ei ole mukana asetusluonnoksia, jotka ovat yksityiskohtaisia määräyksiä.

Lain rakenteessa iso ongelma

Lakitekstistä ei voi päätellä, minkälainen teko tai laiminlyönti olisi eläinsuojelulain vastaista, eläinsuojelurikos.

Tekojen ja laiminlyöntien tarkempi kuvaaminen on tarkoitus jättää asetuksiin, jotka eivät ole mukana lausuntokierroksella.

Ei voi pitää hyväksyttävänä, että asetusluonnokset eivät ole lausunnolla samanaikaisesti lakiehdotuksen kanssa. Yksityiskohtaiset määräykset jätetään asetuksiin.

Todennäköisesti asetusten yksityiskohdat tarkentuvat maa- ja metsätalousministeriön alaisessa Ruokavirastossa.

Ruokavirasto siis luonnostelisi sitä itseään koskevat määräykset, koska Ruokavirasto valvoo eläinsuojelulain tavoitteiden toteutumista.

Ruokavirasto siis luonnostelisi sitä itseään koskevat määräykset, koska Ruokavirasto valvoo eläinsuojelulain tavoitteiden toteutumista.

Lainsäädäntövalta siirtyy käytännössä Ruokavirastolle, ei demokraattisessa prosessissa.

Se ei ole oikea tapa säätää koko Suomen kansaa koskevaa lainsäädäntöä.

Lakiin sisältyy paljon arvottamista. Sen vuoksi koko paketin pitäisi olla lausunnolla ja aikanaan eduskunnassa samanaikaisesti.

Hallintomenettely rikoslain sijaan

Kansalaisen oikeusturvaa ja siihen kuuluvaa puolustautumismahdollisuutta ajatellen olisi parempi, että eläinsuojelurikkomus jäisi tästä laista kokonaan pois.

Rikokset tulisi säätää rikoslaissa ja eläinsuojelulaissa olisi kysymys vain hallintomenettelystä.

Rikokset tulisi säätää rikoslaissa ja eläinsuojelulaissa olisi kysymys vain hallintomenettelystä. Rikoslakiin kuuluu virkamiehen oikeus tarkastaa eläinten olosuhteita, oikeus käydä eläinten omistajan tai haltijan kotona ja tiloissa ennalta ilmoittamatta mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Siihen kuuluu myös, että virkamies voi määrätä eläimet tapettavaksi ilman omistaja oikeutta riitauttaa päätöstä.

Hallintomenettelyn valtuudet ovat riittävä seuraamus eläinsuojelulaista.

Ilmoittajan henkilöllisyys pitäisi olla julkinen tieto.

Eläimen omistajalla tai haltijalla tulisi olla mahdollisuus hankkia toisenkin eläinlääkärin lausunto esimerkiksi, jos eläin hätäteurastetaan tai lopetetaan. Miten turvataan eläinten omistajan oikeus, jos hän valitusasteessa voittaa jutun ja todetaan, että eläinten lopettamiseen tai poisvientiin ei ollut perusteita? (Pykälä 98).

Eläinsuojeluilmoituksen tekijää ei pitäisi salata. Tähän ei ole perusteita erityisesti, jos ilmoituksen tekijänä on virkamies, poliisi tai eläinlääkäri, joka itse käy tekemässä tarkastuksen oman ilmoituksensa perusteella.

Ilmoittajan henkilöllisyys pitäisi olla julkinen tieto.

Yksityishenkilöt tekevät joskus ilmoituksia kiusanteko mielessä. Ilmoittajan henkilöllisyyden tulisi olla vähintään asianosaisjulkinen. Ilmoituksen väärinkäytökset pitää saadaan karsittua pois. Kansalainen voi tehdä ilmoituksen vaikka ohikulkevan junan vessasta. (Pykälä 117).

Pykälä 44 ja 45 – eläimen lopettaminen

Lakitekstin pitää olla niin selkokielinen, että viranomaisella ei ole mahdollisuutta tulkintoihin. Lain tulkinta on oikeuslaitoksen asia. Oikeusturvan kannalta olisi välttämätöntä, että eläimen tappamiselle on selkeät perusteet. Viranomaisella pitää olla myös virkavastuu. Tapetun eläimen kunto pitää voida tarkastaa viranomaisen toimesta esimerkiksi teurastamolla tai Evirassa.

Eläinsuojelulain 44 § tarkoittaa, että eläin voidaan lopettaa, jos eläin on niin huonossa kunnossa, että mitään muuta ei ole enää tehtävissä. Jos esimerkiksi eläimen jalka on poikki, se ei pysy jaloillaan tai syömään useiden päivien ajan ja on todisteellisesti laihtunut, lopettaminen on välitön pakkotoimenpide.

Lakiin pitää kirjata tarkat perusteet tappamiselle. Tappaminen pitää olla selkeästi ainoa ja viimeinen toimenpide.

Jos eläinsuojelulaissa halutaan turvata eläimen oikeudet, niihin kuuluu myös, että lopetusta ei saa tehdä ilman tarkoitusta.

Jos eläinsuojelulaissa halutaan turvata eläimen oikeudet, niihin kuuluu myös, että lopetusta ei saa tehdä ilman tarkoitusta.

Toisaalta 45 § sanotaan, että 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa. Päätöksestä on ilmoitettava eläimen omistajalle tai haltijalle. Siis eläimen omistajalle on ilmoitettava, jos eläin aiotaan lopettaa.

Elollisen olennon lopettamista ei voi peruuttaa, se on aina lopullinen toimenpide.

Lyödään lyötyä

Esitysluonnoksen rikkomukset eivät tyypillisesti ole aiheuttaneet eläimelle kärsimystä, tuskaa tai kipua, koska silloin ne olisivat rikoslainmukaisia rikoksia.

Rikkomus on tämän lain mukaan, jos vesikuppi on ollut minuutin tyhjä, kun virkamies astuu sisään.

Vaikka se vesikuppi olisi tyhjä 6-8 tuntia ei siitä ole eläimelle syntynyt turhaa kärsimystä. Muutaman tunnin janon tunne ei ole sama kuin kipu tai kärsimys.

Jos sikojen ruokintakaukalo on kaksi milliä sikaa kohti liian lyhyt, tästä ei synny eläimelle haittaa.

Tällaista ei tule arvioida rikokseksi tai rikkomukseksi, pikemminkin hallinnolliseksi seuraamukseksi.

Eläinten kaltoin kohtelun syynä voi olla kyse ymmärtämättömyydestä sekä sosiaalisesta tilanteesta. Rangaistuksilla tällaista ei voi estää. Lyödään lyötyä, jolloin rangaistus voi tuntua kohtuuttomalta.

Viranomaisen asiantuntijuuden oletetaan olevan virheetön

Virkamies ei ole koskaan vastuussa tekemisistään. Mikään muu virkamieskunta, eivät edes poliisit, nauti Suomessa niin suurta koskemattomuutta kuin valvontaeläinlääkärit.

Mikään muu virkamieskunta, eivät edes poliisit, nauti Suomessa niin suurta koskemattomuutta kuin valvontaeläinlääkärit.

Hallituksen esityksen rinnalla olisi pitänyt samanaikaisesti käsitellä toimeenpanevaa organisaatiota. Kansalaiset kokevat joskus järjestelmän mielivaltaiseksi.

Järjestelmässä ei ole pysäytysmahdollisuutta.

Kun viranomainen on laittanut junan liikkeelle, se ei pysähdy.

Valvontaeläinlääkärien oletetaan olevan virheettömiä asiantuntemukseltaan, ammattitaidoiltaan, harkintakyvyltään ja ihmistuntemukseltaan. Tämä korostuu erityisesti oikeudenkäynneissä. Valvontaeläinlääkärin sana on aina ylin.

Mikä on riittävä?

Eläinsuojelutapauksissa on usein käytetty termiä riittävä. Voiko kansalainen vaatia virkamiestä ottamaan näytteitä tai muita todisteita väitteidensä tueksi?

Jos syytteessä lukee, että vettä ei tullut riittävästi, eikö sille pitäisi löytyä näyttö? On tapaus, jossa karsina arvioitin silmämääräisesti 148 senttiä pitkäksi, liian pieneksi. Veden riittävyys oli yhden tapauksen syytekohta. Veden tuloa ei mitattu. Oikeudessa kuitenkaan valvontaeläinlääkäri ei osannut sanoa, paljonko vettä pitää tulla.

Yhdessä tapauksessa eläimet olivat laitumelle siirron ajan viisi minuuttia ilman vettä, aiheuttiko se eläimelle tuskaa. (Ehdotus pykälä 21).

Jatkuva vedensaanti on ollut yksi kipukohta. Vuonna 2018 jälkeen haluttiin poistaa määritelmä pysyvän pitopaikan määritelmä. Jos jatkuvaa vedensaantia edellytetään vain pysyvässä pitopaikassa, se helpottaa viranomaisen tulkintaa. MTK:n määritelmä pysyvälle pitopaikalle: ”pysyvällä pitopaikalla tarkoitetaan pitopaikkaa, jossa eläin viettää pääosan ajastaan”. Kun eläimet ovat esimerkiksi jaloittelemassa jaloittelutarhassa, riittää että niillä on riittävästi vettä. Jatkuva vedensaanti saattaa olla joissain tapauksissa mahdoton toteuttaa.

Jos jatkuvaa vedensaantia edellytetään vain pysyvässä pitopaikassa, se helpottaa viranomaisen tulkintaa.

Laissa tulisi olla määräys kansalaisen oikeudesta pyytää todistaa paikalle, jolloin viranomainen olisi velvoitettu odottamaan. (Ehdotus pykälä 81)

Kansalaisella pitää olla oikeus tietää virkavastuulla olevien henkilöllisyys (Ehdotus pykälä 82).

Lakiin pitää kirjata, että määräysten ja kehotusten pitää olla selkokielisiä ja yksiselitteisiä, niin että jokainen ne ymmärtää, mitä hänen tulisi tehdä. Selkeydestä ja yksityiskohtaisuudesta pitäisi olla maininta laissa. (Ehdotus pykälä 92 – 93).

Maaseutumedian ehdotuksia lakimuutoksiksi

Alla lakiasiantuntijoiden kanssa laadittuja korjausehdotuksia eläinsuojelulain valmistelua varten.

Pykälä 7 menee lähelle kohtaa 23. Tällä tavalla kirjattuna kansalainen saadaan syylliseksi monen lainkohdan rikkomiseen.

Pykälä 8 menee päällekkäin pykälä 20 kanssa. Jopa samoja lauseita. Tällainen säätämistekniikka tekee asioiden löytämisen ja erottelemisen erittäin vaikeaksi.

Pykälä 12 on yleisluontoinen. Teksti ei selvitä mikä on sallittua, mikä ei.

Pykälä 33 – 37 on julistuksen omainen lakiteksti ei kerro todellisista vaatimuksista. Teksti on itsestäänselvyys ja kuitenkaan sitä se ei ole. Tämän perusteella voidaan tuomita eläinsuojelurikkomuksista, vaikka laki ei kerro miten toteutus tulisi tehdä. Todellinen vaatimustaso jää eläinlääkärin mielipiteiden varaan.

Pykälä 60 merkitystä on mahdoton arvioida, kun asetusluonnos ei ole lausuttavana.

Pykälä 67 kieltä Absurdiasta. Jos on tarkoitus, että jokainen peruskoulun käynyt ymmärtää mitä tässä sanotaan, niin kieleen tulisi kiinnittää todella huomioita. Käytettäköön selkeää kieltä.

Tarkoittaako pykälä 80, että kunnaneläinlääkäri on velvollinen avaamaan potilastiedot, mutta muut eläinlääkärit eivät? Luottamuksellista suhdetta eläintenhoidossa ei siis enää olisi?

Pykälä 81. Kansalaisella oikeudesta pyytää paikalle todistaja ja viranomaisen velvollisuudesta odottaa kunnes todistaja on paikalla, tulisi olla määräys laissa.

Pykälä 82. Kansalaisella pitäisi olla oikeus saada tietään näiden virkavastuulla toimivien avustajien henkilöllisyys yhtä lailla, kun hänellä on oikeus saada tietää ja kirjata ylös virkamiesten nimi ja asema.

Pykälä 92-93. Määräysten ja kehotusten tulee olla niin yksityiskohtaisia ja selkeitä, että kansalainen voi ymmärtää, mitä hänen tulisi tehdä. Suomalaisen oikeudsvaltion mukaiseksi määräykseksi ei riitä kehotus hoitaa asia lain mukaisesti. Selkeydestä ja yksityiskohtaisuudesta tulisi olla maininta laissa.

Pykälä 95-97. Tässä kohdassa tulisi olla maksimiaiaka. Selitukset tulee tehä viipymättä, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa. Muuten toimenpide raukeaa.

Pykälä 98. Eläimen tai haltijan oikeusturvasta tulisi huolehtia antamalla hänelle oikeus hankkia toisen eläinlääkärin lausunto tapreesta tappaa eläin. Jos omistaja on valmis kustantamaan kalliinkin hoidon, jolla on onnistumisen mahdollisuus, sen pitäisi olla mahdollista.

Tässä tai jossain muualla pitäisi ottaa kantaa siihen, siirtyykö eläin saman tien valvontaeläinlääkärin tai valtion omistukseen. Kuka on myyjäomistaja, kun eläintä siirretään. Lisäksi valvontaeläinlääkärillä pitäisi olla vähintään velvollisuus ilmoiattaa henkilölle, jolta eläimet on viety, mitkä eläimet on tapettu ja huolehtia kuolemasta ilmoittaminen valtion rekisteriin.

Miten turvataan eläinten omistajan oikeus, jos hän valitusasteessa voittaa jutun ja todetaan, että eläinten poisvientiin ei ollut perusteita?

Pykälä 100. Eläinten omistajalle tai haltijalle pitäisi olla aina antaa mahdollisuus itse sijoittaa eläimet uuteen paikkaan.

Pykälä 107. Huomioita tulisi kiinnittää eläinten omistaja oikeusturvaan. Digiajassamme hänelle pitäisi tulla automaattisesti sähköinen tieto jokaisesta merkinnästä rekistereihin.

Pykälä 109 koskee asiallisesti rikosta, jota kutsutaan rikkomukseksi. Oikeusturvan kannalta pitää olla selkeää, että tuomitun teonkuvaus on selkeää, ja mitä tekoa väitettiin rikokseksi, jos syytetty vapautuu syytteestä. Silloin tekoa ei voisi käsitellä uudestaan tuomioistuimessa.

Pykälä 117. Teksti on kirjoitettu niin, että ilmoituksen tekijä salataan aina. Tähän ei ole perusteita. Erityisesti jos ilmoituksen tekijä on virkamiesa eli tavallisimmin eläinlääkäri tai poliisi, heidän täytisi virkamiehenä seisoa päätöksensä takana ja ilmoittajan henkilöllisyys pitää olla julkinen tieto. Yksityishenkilöt tekevät ilmoituksia kiusantekona ja sen takia ilmoittajan henkilöllisyyden tulisi olla vähintään asianosaisjulkinen.

Pykälän otsikon sana suojaaminen tulisi vaihtaa salaamiseksi. Se olisi todenmukaisempi.

Hallituksen esitys eduskunnalle eläinsuojelulaiksi (293 sivua).

Lausunnot viimeistään 14.1.2022, ensisijaisesti sähköisesti os.

Lisätietoja antaa erityisasiantuntija Tiina Pullola, 0295162108,

Toimittajalta

Virkamiehen mielipiteet eivät ole todistusaineistoa

Fokus eläinsuojelusta on kadonnut. Fokus minimivaatimuksista on kadonnut. Eläinsuojelulain uudistus on puhdasta poliittista kissanhännänvetoa.

Harkintavalta on liian laajaa, harmaalla alueella.

Kyse pitäisi olla minimivaatimuksista, mutta se on kaikkea muuta — eettistä pohdintaa ja uskonnollista sekamelskaa, kuten eläimen oikeudet.

Olen seurannut lukuisia eläinsuojelutuomioita. Osa niistä on ollut täysin perusteettomia eläinten omistajan elinkeinon tai harrastuksen alasajoa ilman minkäänlaista oikeusturvaa.

Liian usein syytteet nostetaan virkamiehen mielipiteiden perusteella. Se ei ole juridiikkaa, eikä osoita ammattitaitoa, osaamista eikä lain tuntemusta.

MTK ehdottaa lautakuntaa Ruotsin mallin mukaan. ”Menettelyllä helpotettaisiin vähitellen myös valvontaviranomaisten taakkaa, kun hallinto-oikeudelle menevät valitukset vähenisivät.”

Lain pitää turvata kansalaisen oikeusturva. Ihmisellä on vähintäänkin samanlaiset oikeudet kuin eläimillä.

Toivotaan, että laki saadaan pikaisesti maaliin, muuten sekamelska lisääntyy.

Maaseutumedian artikkeleita aiheesta on julkaistu aiemmin runsaasti. Tässä linkkejä aiheesta:

http://www.maaseutumedia.fi/lumimehtan-elainraakkaaja-syyte/

http://www.maaseutumedia.fi/elainsuojelulaki-puhuttaa-liian-suppeasti/

http://www.maaseutumedia.fi/elainsuojelulaki-tarvitsee-lievennyksia-kiristyksien-sijaan/

http://www.maaseutumedia.fi/elainsuojelulaki-ei-oikeuta-tappamaan-tervetta-elainta/

http://www.maaseutumedia.fi/elainsuojelulaki-on-muutakin-kuin-parsia-ja-hakkeja/

http://www.maaseutumedia.fi/syyllistyiko-poliisi-ja-elainlaakari-julmuuksiin-lain-rikkomiseen-ja-mielivaltaan-tappaessaan-lampaita-raahessa/

http://www.maaseutumedia.fi/elainsuojelulain-uudistus-elainten-vedensaanti/

http://www.maaseutumedia.fi/yle-aamu-tv-elainsuojelulain-uudistus-puhuttaa-tietamattomia/

http://www.maaseutumedia.fi/lumimehtan-elainraakkaajat-oliko-elainten-tappaminen-elainsuojelua/