Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne, ja ympäristökeskuksen ympäristöosasto, ELY vastusti yrittäjää vuosia pakkohallinnalla, uhkasakoilla ja negatiivisilla lausunnoilla ympäristöluvista.
Seurasi vuosia kestänyt laatikkoleikki jossa kahlattiin eri oikeusasteita.
Kun yrittäjä on tarpeeksi sinnikäs, oikeus lopulta voitti. ”Pitkässä, monimutkaisessa ja monivaiheisessa oikeusprosessissa oli pakko puolustautua, kun on elinkeinosta kysymys”, yrittäjä sanoo.
Syyttäjä vaati kahden vuoden ehdollista vankeutta ympäristöluvan laiminlyönnistä ja ympäristön turmelemisesta.
”Onneksi se olin minä, enkä kukaan aloitteleva yrittäjä”, Vesa Eronen toteaa. Moni olisi pudonnut pitkän ja kalliin prosessin aikana polvilleen.
Tapaus on ainutlaatuinen Suomessa — Ensimmäistä kertaa ympäristöluvan pysyvyys asetettiin kyseenalaiseksi ja samalla mitätöitiin lain velvoite käyttää parasta mahdollista rehunkäsittelytekniikkaa”, Erosen asianajaja Aki Pietarinen sanoo. ”Uskomaton syyte”.
Oliko kyseessä sittenkään ympäristönsuojelu, vai jokin muu motiivi?
Uuden pihaton rakentaminen oli heinäkuussa jo pitkällä.
Suunnitelmallisesti johdettu kehittyvä maatila – Yksi Suomen parhaista
Farmari kaartaa uudelta pihattotyömaalta puolentoista kilometrin päästä traktorilla pihaan, vaihtaa itävaltalaisen työharjoittelijoiden kanssa muutaman sanan.
”Vesa Eronen”, sporttinen mies kättelee jämäkästi.
Aurinko paahtaa järven selkää pitkin laajan asvalttipihan kautta otsaan hikikarpaloita. Intiaanikesälle ei tunnu tulevan loppua.
Tilavan ultrasiistin miljöön keskellä on vanha navetta. Vesa nostaa reibanit silmiltään.
”Vuonna 1999 aloitin tässä omiin nimiini. Silloin meillä oli 20 lypsylehmää. Muutakin yritystoimintaa oli”.
Nyt miehen sanojen mukaan maitorotuisia lihanautoja on ”jonkin verran” ja hehtaareita ”joitakin satoja”.
Vesa sanoo olevansa yrittäjänä ratkaisukeskeinen, joka pyrkii varasuunnitelmiin ja olemaan askeleen edellä tämän hetkistä tilannetta. Yrittäjällä ei ole varaa luottaa tuuriin, vaan hänen on osattava johtaa, analysoida ja käyttää heinäntekojärkeä yhtä aikaa.
Hänen selkeä ja johdonmukainen ajatteluntapansa oli selkeästi yksi vahvuus monivaiheisessa taistelussa oman elinkeinon puolesta.
Oikeuden asiantuntijalausunnoissa todettiin, että tila on yksi Suomen parhaimmin hoidetuista.
Aki Pietarinen kertoo, että tilalla on tehty lukuisia tarkastuksia, joista se on selvinnyt puhtain paperein. Vain yksi pieni puristenestevuoto havaittiin 2012 tammikuun sateiden jälkeen. Sekin korjattiin heti.
Eronen on satsannut koneisiin ja rehunkäsittelyyn pitkälti yli miljoona euroa. Jos Ely olisi voittanut, investoinnit olisivat olleet turhia. Kuvassa rehunkäsittelyä laakasiiloissa. Alla kuva pyöröpaalivarastosta. Kuvat Vesa Eronen.
Saivartelua rehun käsittelystä
Nyt on oikeustoimet selvitetty. Takana on monimutkainen 22 oikeuden ratkaisun tapahtumaketju, jolle voidaan juoda nyt kymmenvuotiskakkukahvit. Laajennuksen ympäristöprosessi alkoi 2008.
Kun mökkiläiset valittivat ympäristöluvan laajennuksesta, Elyn ympäristöpuoli asettui tukemaan valittajia ja aloitti myös pakkohallintaprosessin.
Kyse oli säilörehun korjuuketjun muutoksesta.
Erosen säilörehuketju perustui pyöröpaaleihin. Uusi ympäristölupa uudelle karjarakennukselle myönnettiin silloin kunnasta 2009, edellisen 2007 myönnetyn luvan lisäksi.
ELY aloitti pakkohallinan, koska sen mielestä säilörehun käsittelyä ei olisi saanut muuttaa pyöröpaaleista laakasiiloihin, vaan vaati vanhaan pyöröpaalisysteemiin palaamista.
Eronen tiesi, että paalien muuttamista laakasiilovarastointiin ei tarvitse ilmoittaa, koska se ”ei ole oleellinen muutos”.
Hän toteaa myös, että ympäristöluvassa vaaditaan ja velvoitetaan käyttämään parasta mahdollista tekniikkaa.
”Sitä minä nimenomaan käytin.”
”Velvoite parhaasta tekniikasta ei tarkoitakaan mitään, vaan nyt yritettiin mitätöidä samassa laissa asetettu velvoite”, Pietarinen toteaa.
ELY:n ympäristö- ja maaseutupuoli ristiriidassa keskenään
Uudessa ympäristöluvassa mainittiin laakasiilot. ”Jos muutat säilörehun korjuutapaa, se ei tarvitse erillistä ympäristölupaa”, Vesa kertoo. Ympäristöviranomaiset perustelivat kielteistä suhtautumistaan omilla mielipiteillään.
”He eivät esittäneet mitään sellaista näyttöä, joka oikeuttaisi hallintopakolla rajoittamaan luvan mukaista toimintaa”, professori, OTT Matti Tolvanen kiteyttää hallinto-oikeudelle osoittamassaan lausunnossa.
ELY-keskuksen maaseutu ja energiayksikkö vastaa päinvastoin kuin ympäristöpuoli, että uudella rehunkorjuumenetelmällä on kustannustehokas ja ympäristökuormitusta vähentävä vaikutus. ”Uudet menetelmät eivät aiheuta tarvetta ympäristöluvan päivitykselle.”
”Ympäristö ja luonnonvara vastuualue on ympäristöministeriön ohjauksessa, valtio valtion sisällä”, Eronen toteaa ja jatkaa: ”Maaseutupuoli on taas toiminut hyvässä hengessä ja ammattitaitoisesti hankkeitani tukien. Samoin aluehallintovirasto”.
Kaikki lähti alkujaan liikkeelle mökkiläisten ja ELY:n entisen työntekijän valituksista. Valituskriteereinä olivat pöly- haju- ja meluhaitta. ”Onko täällä pölyä?”, Vesa osoittaa asvaltoitua siistiä pihaa.
Matti Tolvanen huomioi, että asian (ympäristöluvan uudelleen arviointi, YVA) joutuminen uuteen valoon pitäisi joka tapauksessa liittyä ympäristönsuojeluun, naapurien ärsyyntyminen luvan mukaisesta toiminnasta ei ole riittävä peruste arvioida luvan edellytyksiä ja ulottuvuutta uudelleen.”
Tapahtumien kierre johti siihen, että ELY vaati uhkasakkojen ja pakkohallinnan kautta laakasiiloja tyhjennettäväksi kolmen kuukauden sisällä myöhäissyksyllä. ”Jopa viljasiilot olisi pitänyt tyhjentää.”
Vesa Eronen jatkaa: ”ELY-keskuksen lakimiehen Heikki Holopaisen ja samalla ympäristöpuolen linjaus poliisikuulustelussa oli, että kolme kuukautta on riittävä aika tyhjentää siilot.”
”Mihin vuoden rehut olisin laittanut?”.
Eronen jatkaa: ”Uhkasakot olivat sellaisia, mitä ei olisi ollut millään mahdollista noudattaa. Ensiksi sain kaksi 15 000 euron uhkasakkoa, sitten vielä 30 000 euroa päälle. Jos niitä noudattaisi niin isoja ongelmia tulisi.”
Eronen sai jatkoaikaa rehun säilöntään valittamalla perusteettomista uhkasakoista.
Tilakeskuksen piha on siisti ja puhtoinen.
ELY vastusti rikosprosessin keinoin ja tuki syyttäjää
ELY tuki voimakkaasti syyttäjän näkemystä ympäristön turmelemisesta.
Pakkohallinta ja uhkasakot kumottiin tämän vuoden helmikuussa. Ympäristölupa on myös nyt lainvoimainen – ”Kolmannen kerran kun se otti vauhtia AVI:sta”, Eronen nauraa.
”AVI:n, aluehallintoviraston kanssa on ollut helppo toimia.”
Syyttäjän toimesta asia oli lopuksi valtakunnansyyttäjän pöydällä. Valituslupaa ei herunut enää korkeimpaan oikeuteen.
Kymmenen vuoden aikana on tehty 22 oikeuden päätöstä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana oikeuden päätöksiä on tullut yhdeksän. Yhdeksän voitettua — yhdeksän lainvoimaista.
Nyt monivaiheiset ja monimutkaiset oikeustoimet on selvitetty ja ympäristölupa on lainvoimainen.
Vesa Eronen sanoo, että unia viranomaisten tulkinnat eivät häirinneet. Moni yrittäjä joutuu sairaslomalle kovan paineen alla.
Kallista käräjöintiä
Suorat kustannukset, joita Eroselle oikeudenkäynneistä syntyi, olivat arvonlisäverottomina euroina pitkälti yli 100 000 euroa. Jossain mediassa on mainittu 150 000 – 200 000 euroa.
Näitä hallinto-oikeuteen menetettyjä rahoja Eronen ei saa koskaan takaisin. Oikeusturvavakuutus ei kata hallinto-oikeuden kuluja.
Käräjä- ja hovioikeuden käräjäkulut Eronen on saanut valtion verovaroista takaisin.
Eronen ei ole edes yrittänyt laskea välillisiä kustannuksia, jotka johtuvat hankkeiden viivästymisistä ja oman ajan käytöstä.
Syyttäjän todistajatkin vaativat kukin 10 000 euron korvauksia. ”Kuka mistäkin syystä.”
Yhteiskunnalle, veronmaksajille aiheutuneet langenneet kustannukset ovat olleet mittavat. Pohjois-Karjalan ELY:n ympäristövastuuyksikön päällikkö Ari Heiskanen sanoo, ettei niitä ole edes laskettu.
ELY:n lakimies oli sanonut todistajalle oikeuden tauolla, että hän ei ole muuta ehtinyt tekemään kuin tätä.
Rikosprosessi pelasti ja puhdisti paljon
”Rikosprosessi, jossa käsiteltiin syyte ympäristön turmelemisesta, puhdisti paljon”, Eronen tilittää. ”Käräjäoikeudessa ja Itä-Suomen hovioikeudessa kuultiin paljon asiantuntijalausuntoja, jolloin näkemys laajeni.”
”Sitten vasta asia lähti menemään oikeille raiteille”, Aki Pietarinen tuumaa.
Eronen kertoo, että kun ELY toimii lupien valvojana, sen negatiivisia lausuntoja vastaan on erittäin vaikea puolustautua.
AVI (Aluehallintovirasto) on taas lupien myöntäjä. AVI teki Erosen mukaan hyvin perusteltuja ratkaisuja. ”ELY ei koskaan esittänyt kysymystä, ulottuuko ympäristölupa tähän asiaan”, Eronen ihmettelee.
”Ainoa taho, joka pystyy vastaamaan, ulottuuko ympäristölupa tähän on AVI. ELY ei myöskään esittänyt yhtään konkreettista todistetta väitteidensä tueksi, vaan kyse oli näkemyksestä.”
Eronen sen sijaan on esimerkiksi teettänyt melututkimuksia. ”Kaikki raja-arvot alitettiin kirkkaasti.”
Rikosprosessi oli Eroselle pelastus. ”Koska siellä todistetaan valaehtoisesti totta puhuen. Hallinto-oikeudessa suullista käsittelyä ei vaadittu pyynnöistä huolimatta.”
”Suomi on oikeusvaltio”
”Hallintoalamainen ei voi luottaa viranomaisen ratkaisuihin, jos toinen osasto saman talon sisällä tekee rahoituspäätöksiä ja toinen osasto kieltää käyttämästä niitä”, asianajaja Aki Pietarinen sanoo.
Kun Vesa Eronen kysyi ELY:n ympäristöyksikön päälliköltä Ari Heiskaselta, mihin tämä silkka kiusanteko, häirintä ja ELY:n hallinnollinen haitta perustuu, päällikkö vastasi: ”Suomi on oikeusvaltio.”
Vesa Eronen kuittaa lopuksi: ”ELY:n maaseutupuoli toimii ammattimaisesti yrittäjää tukien, mutta ympäristöpuoli on hallinnollinen haitta, jonka kanssa ei voi toimia millään tavalla”
ELY vastaa
Ari Heiskanen Pohjois-Karjalan ympäristövastuuyksikön päällikkö tuli virkaansa vasta alkuvuodesta 2018. Hän tuli mukaan prosessiin vasta loppuvaiheessa. ”Perehtyminen oli vaikeaa. Aikamoista laatikkoleikkiä joutui käymään, että pääsi sisälle asiaan edes jollain lailla.” Hän pyytää kääntymään asiaa hoitaneen ELY:n lakimiehen Heikki Holopaisen puoleen.
Heiskanen toteaa, että tämä on ollut heille ylivoimaisesti suurin tapaus, hankala, ikävä ja pitkäkestoinen.
ELY:n eri osastojen eriäviin kantoihin hän toteaa, että ne ovat eri asioita talon sisällä: maaseutupuoli rahoittaa ja ympäristöpuoli valvoo.
ELY:n lakimiehenä oikeusprosessissa toiminut Heikki Holopainen on tällä hetkellä Ympäristöministeriössä valmistelemassa uutta ilmoituslupamenettelyä. Hän ei kommentoi asiaa nykyisessä roolissaan, vaan pyytää kääntymään Ari Heiskasen puoleen.
Herää ysymys, miksi Holopainen ei halunnut kommentoida vuosia kestänyttä prosessia?
Oikeusoppineen johtopäätökset – ”En ymmärrä ylipäätään että näin pitkälle piti mennä”
Asiasta Erosen pyynnöstö lausunnon antanut oikeustieteiden tohtori, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Toivanen ei ymmärrä miksi ylipäätään tällainen asia piti viedä näin pitkälle yksittäisten ihmisten ilmiantojen perusteella.
Matti Tolvanen vastineesta poimittua:
”Toiminnan harjoittajan asiana ei ole tällöin näyttää, ettei ympäristökuormitus ole olennaisesti kohonnut tai toiminta muutoin olennaisesti muuttunut YSL 28 pykälän 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tästä seikasta on näyttövelvollisuus viranomaisella. Etenkin kun kyseessä on pitkälti jopa rikosprosessiin rinnastuvasta hallintopakkomenettelystä, viranomainen ei voi perustaa ratkaisuaan muuhun kuin uskottavaan empiiriseen näyttöön.
Hallinto-oikeuden päätöksissä ei ole tuotu esiin mitään näytöksi kelpaavia seikkoja.
- Voimassa oleva ympäristölupa ulottuu myös siihen että rehu säilötään laakasiiloihin.
- Siilojen käytön estäminen hallintopakolla merkitsisi ympäristöluvan pysyvyyteen puuttumista ja rikkoisi myös toiminnanharjoittajan luottamuksen suojaa siihen, että lainvoimaisiin lupiin ei puututa, jos luvan toiminta pysyy luvan määrittämissä rajoissa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä, jolla uusi ympäristölupa on hylätty, ei ole otettu mitään kantaa luvan ulottuvuuteen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ei ole tämän hallintopakkoasian ratkaisussa merkitystä.
- Hallintopakkoon turvautuvalla viranomaisella on näyttötaakka siitä, että rehusiilosta aiheutuu YSL 58 pykälän 1 momentissa tarkoitettuja ympäristövahinkoja ta niiden riskiä. Nyt päinvastoin näyttää siltä, että ympäristöhaitat vähenevät, jos toiminnassa menetellään tavalla, jonka hallintapakkoon turvautunut viranomainen pitää luvan vastaisena. Jos viranomainen väittää toiminnan muuttuneen YSL 28 pykälän 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, näytön esittäminen myös siitä kuuluu yksin viranomaiselle. Tässä tapauksessa näyttöä ei ole esitetty, pelkästään väitteitä ja olettamuksia. Viranomaisen ja etenkin hallinto-oikeuden päätöksestä pitää käydä ilmi perusteena olevat tosiseikat, ja se mihin näyttöön tosiseikkojen olemassa olo perustuu. Näyttö ja sen arviointi pitää esittää päätöksissä avoimesti. Nyt niin ei näytä menetellyn.
”Ajettiinko tässä yleistä etua, vai mitä etua?”, Tolvanen miettii. ”Ja näin kovalla arsenaalilla. Erikoista.”
5 Kommenttia
No on kyllä s*atana erikoista, tästähän pitäisi teettää sisäinen tutkinta ja tarvittaessa käynnistää oikeusprosessit niitä vastaan jotka ovat mahdollisesti käyttäneet asemaansa väärin.
Tuotos panos suhde yhteiskunnan näkökulmasta oli mielestäni huono. Eli miksi käyttää aikaa ja rahaa yhteen asiaan näin paljon?
Vittu mikä mikkihiiri tuo Holopainen.
Ensin pilaa yrittämistä, kuppaa valtion rahat ja resurssit tyhjänpäiväiseen ja pötkii pistorasiaan piiloon kun pitää asiaan vastata.
Oikeuteen pelkuruudesta ja vastuun pakoilusta.
Hyvin paljon samanlaista kiusantekoa Hausjarven kart radan tapauksessa. Valehtelevan, Helsingista 3 km:n paahan radasta muuttaneen TEM:n virkamiehen, teollisuusneuvoksen sana painaa oikeuslaitoksessa enemmn kuin ns. musta valkoisella. Mahtaisiko johtua siit etta ko. hlo toimi kaivosalalla, ja missas ne kasitellaankaan. Aivan oikein , Vaasan hallinto-oikeudessa ! Juurikin samassa paikassa , missa radan ympristlupa. H-o:lta pyydettiin katselmusta. Ei tarvitse tehda, kun papereista voi arvioida ja niiden perusteella tehda tuomion. Hausjrven ymplan tekema katselmus hylattiin , perusteluitta! Lisaksi ne kymmenkunta valitusen todistetusti valheellista kohtaa eivat h-o;ssa saaneet mitn arvoa.
Odotan mielenkiinnolla oikeusministeri Hakkeselta vastausta 2 kk. sitten lahettammaani kirjeeseen!
Oikeusvaltio(ko)???
Tiedän yhden tapauksen, joka on vielä kummallisempi. Eräs iso karjatila oli rakentanut karjarakennukset vuosina 1977-1994. Vuonna 2003 kyseisen maatilan naapuri päätti rakentaa uuden karjasuojan, ja sai rakentamiseen ympäristöluvan, ja rakensi karjasuojan. Ison maatilan vierestä, toiselta puolelta, samana vuonna 2003 kesämökin ostanut teki myönnetystä ympäristöluvasta valituksen. Valitus käsiteltiin käräjäoikeudessa, joka myönsi ympäristöluvan kunnan päätöksen mukaisesti. Päätöksen mukaan uusi karjarakennus on niin kaukana kesämökistä, ettei ollut perustetta hajun takia hylätä ympäristölupapäätöstä, varsinkin kun ottaa huomioon, että maatilan ja kesämökin välissä oli maatila, jossa oli vuosina 1977-1994 rakennetut karjarakennukset. Mökkilaisen olisi pitänyt ymmärtää, mistä kesämökin ostaa, kun osti sen kahden ison maatilan vierestä. Mökkiläinen valitti asiasta hallinto-oikuteen. Hallinto-oikeus myönsi ympäristöluvan, samoin kuin hovioikeus ja kunta. Mökkiläinen valitti edelleen päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikuteen. Silloin alkoivat asiat mutkistua. Korkein hallinto-oikeus vaati, että ympäristölupaa hakenut maatila pitää yhdistää naapurissa, kesämökin vieressä olevan, toisen ison maatilan kanssa yhdeksi yksiköksi, sillä kyseiset maatilat tekevät yhteistyötä ja ovat toisetensa sukulaisia! Yhdessä nämä maatilat tulevat niin isoksi, että niistä piti korkeimman hallinto-oikuden mukaan tehdä YVA, ja päätti palauttaa asian takaisin kunnan käsiteltäväksi YVA:n kanssa. YVA tehtiin, ja kunta päätti myöntää ympäristöluvan. Mökkiläinen valitti asiasta edelleen käräjäoikeuteen, joka myönsi ympäristöluvan. Mökkiläinen valitti asiasta hallinto-oikeuteen, mutta hallinto-oikeus ei myöntänytkään ympäristölupaa, vaan vaati, että ei ympäristölupaa hakevan viljelijän, vaan NAAPURISSA, kesämökin vieressä olevan toisen ison maatilan pitää sulkea vuonna 1993 rakentama karjasuoja. Eli karjasuoja, joka on rakennettu 10 vuotta aikaisemmin, kuin mökkiläinen on mökin ostanut. Kun toinen isäntä haki lupaa laajentamiseen, niin toinen isäntä joutui laittamaan karjasuojansa tyhjäksi! Viljelijät valittivat asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta eivät saaneet valituslupaa.