ELY:n hallintotapa on paikoitellen hyvin erikoinen. Jussi Tuomisto, viljelijä ja tutkija, teki ELY:n hallintotavasta valituksen, mutta sitä ei käsitelty ollenkaan.
Tuomisto on saanut ELY:ltä valvontapäätöksiä, jotka sotivat hänen oikeustajuaan vastaan. Tuomisto puhuu mielivallasta ja aiheettomista takaisinperinnöistä. ”Missä on viljelijän oikeusturva?
Viljelijä on koettanut valittaa väärin mitatusta kosteikosta, väärin perustein hylätystä saneerauskasvialasta, sekä perusteettomasti hylätystä kumina-alasta.
Valituksiin on vastannut sama henkilö, joka tarkastuksen on tehnyt. Kielteisesti.
Tuomisto yritti vielä lopuksi valittaa Hämeen hallinto-oikeuteen. mutta valitusta ei käsitelty, kun postileima ei kelvannut valituskirjeen lähetyspäiväksi.
Artikkelikuvassa kosteikko, jonka pinta-alan ELY:n tarkastajat mittasivat silmämääräisesti, virheellisesti.
Sinappikasvuston erikoinen valvontapäätös
Tuomistolla oli saneerauskasvina sinappia, jonka hän murskasi hyväksytyn tavan mukaan ennen kukintaa.
ELY:n tarkastaja kävi valvontakäynnillä kaksi kuukautta kasvuston tuhoamisen jälkeen.
Tarkastaja hylkäsi saneerauskasvialasta 40 aaria, koska hän ei löytänyt sinapin jäänteitä.
Tuomisto toteaa, että tarkastaja olisi halutessaan voinut kaivaa edes juurinäytteitä.
40 aarin hylkäyksen jälkeen sanktioitiin koko tilan pinta-ala, kun talviaikainen kasvipeitteisyysala putosi alle minimirajan, 80 prosentin.
Tarkastaja valitti myös juolavehnästä osassa sinappilohkoa. Juola pääsi kasvuun sinapin hävittämisen jälkeen.
Tukiohjeiden mukaan saneerauskasvia ei saa päättää kemiallisesti. Myöskään talviaikaista kasvipeitteisyysalaa ei ole mahdollista muokata.
Valitusta ei käsitelty lainkaan
Tuomisto kertoo: ”Valitin ELY-keskukselle myös huonosta hallintotavasta — minulle annettiin mahdollisuus tehdä vastine tukitarkastuksesta. Lähetin virallisen vastineen ELY-keskuksen kirjaamoon.”
Tuomisto jatkaa: ”Valitustani tästä aiheesta ei otettu lainkaan käsittelyyn. Tarkastajan vastaus oli minä en mielipidettäni muuta.”
”Kyse ei ole mielipiteestä”, Tuomisto sanoo.
”Sain vain kuittauksen suoraan tarkastuksen tehneeltä henkilöltä sähköpostitse. Asiaa ei ollut käsitellyt kolmas osapuoli tai esimies, niin kuin hyvään hallintotapaan olisi kuulunut.”
”Ei voi olla mahdollista, että viranomaisasemassa oleva ihminen voi itse arvioida oman toimintansa ilman, että valitusta käsittelee kolmas osapuoli.”
Ei voi olla mahdollista, että viranomaisasemassa oleva ihminen voi itse arvioida oman toimintansa ilman, että valitusta käsittelee kolmas osapuoli.
Myöskään Tuomiston pyyntöön uusintatarkastuksesta ei otettu edes kantaa.
Kosteikon pinta-alan arvion varainen mittaus oli väärä monessa kohtaa.
Lohkon silmämääräinen pinta-alamittaus tarkempi kuin GPS-mittaus?
Tuomisto mittasi GPS:llä kosteikon pinta-alan 3,4 hehtaariksi.
Viranomaiset olivat päätelleet pinta-alan silmämääräisesti pienemmäksi kuin Tuomiston tekemä GPS-mittaus. Mittaustulosta ei hyväksytty, vaan ELY tuomitsi siitäkin sanktiot.
Yllä olevassa kuvassa on selvitetty tarkastajien tekemät lukuisat virheet alan mittauksessa.
ELY: Kuminapellon ei ollut tarkoitus tuottaa satoa — satoa kuitenkin yli keskivertomäärä
Ely sanktioi myös kuminapellosta, koska kasvusto oli heidän arvionsa mukaan liian harva ja kasvinsuojelu oli laiminlyöty.
Koska kumina oli kolmannen vuoden kasvustoa, rikkakasvit kuminalta tuhotaan vain ensimmäisenä kasvukautena heti kylvön jälkeen. Kuminalle ei sen jälkeen kemiallista rikkakasvikäsittelyä voi tehdä.
Lisäksi lohkot sijaitsivat 1. luokan pohjavesialueella, jossa kemiallinen kasvinsuojelu on lainsäädännöllä erittäin rajattua. Myöskään monivuotisella kasvilla ei voida rikkakasveja kasvukauden aikana edes mekaanisesti torjua.
Kuminapellolla ei ollut tarkastajan mielestä tarkoitus tuottaa satoa.
Tuomisto todisti punnitustuloksien avulla, että satoa oli tuotettu puolitoistakertainen määrä normisatoon verrattuna, 800 kiloa hehtaarilta.
ELY väitti, että Tuomisto ei ole esittänyt todisteita sen väitteen perustaksi, että lohkolta olisi saatu 800 kg/ha kuminaa.
”Tämäkään ei pidä paikkaansa”, Tuomisto toteaa. ”Jos he olisivat viitsineet penkoa arkistojaan, he olisivat huomanneet, että olen kolme kertaa lähettänyt lohkokirjanpidon satomääristä. Yhden kerran ennen tarkastusta, tarkastuksen jälkeen ja vielä lannoitetarkastuksen yhteydessä.”
Hän sai ELY:ltä 18 kuukautta tarkastuksen jälkeen ELY:ltä vastauksen, että jokaisen lohkon sato olisi pitänyt punnita erikseen, muuten satomäärää ei voi näyttää toteen.
”Jos tällaisia vaatimuksia sadon erikseen punnitsemisesta olisi ELY-keskuksella ollut, olisi se pitänyt ennakkoon ilmoittaa”, Tuomisto toteaa.
Ei halunnut antaa mielivallalle periksi
Tuomisto perustelee periksiantamattomuuttaan:
”Tukien takasin perintä ei ollut euromääräisesti kovin suuri, ja varmaan tällaisessa tilanteessa moni viljelijä olisi jättänyt valittamatta, koska se tulee aina kalliiksi. Pelkästään valitukset ja negatiiviset päätökset maksoivat minulle 2000 euroa.”
Tuomisto käytti kahden puolen vuoden aikana paljon aikaa ja vaivaa.
”Onneksi en ole karjatilallinen, silloin leikkaus olisi saattanut koskea täydentäviä ehtoja ja sanktiot olisivat vieneet myös kotieläintukia.”
”Minusta kuitenkin tuntuu, etten voi antaa ihan mihin tahansa mielivallalle antaa periksi. Siksi päätin valittaa.”
ELY-keskus vastaa
Harri Väisänen, ( maaseutuyksikön ympäristöpäällikkö Etelä-pohjanmaan ELY-keskus) kertoo olevan tavallinen käytäntö, että tarkastaja toimii oman tarkastuksensa käsittelijänä kun prosessi on kesken. ”Kun kunnasta on tullut lopullinen päätös, sitten valitusta käsittelee oma lakimiehemme”.
”Prosessi kestää vain valitettavan kauan”, Väisänen jatkaa.
Hän myös myöntää, että ELY:n virkamiehen vastuulla on myös neuvonta. ”Sitä me teemme koko ajan.”
Yksittäiseen tapaukseen Väisänen ei omien sanojensa mukaan voi ottaa julkisesti enempää kantaa virkansa puolesta.
Toimiko tarkastaja väärin, siihen emme saaneet vastausta. Joka tapauksessa uusintatarkastus olisi pitänyt vaadittaessa tehdä, jos virkamiehellä on neuvontavastuu. Ehkä myös valitus hallintotavasta olisi ollut syytä ottaa huomioon. Ainakin se olisi ollut asiallista.
3 Kommenttia
Jatkovalitus EU-tuomioistuimeen viranomaisten toimista!
Asianomaisena haluan todeta, että tämä on ollut kaiken kakkiaan kummallinen juttu. Olen uskonut, että kun tekee kaikki oikein ja neuvottelee viranomaisten kanssa, lopulta totuus voittaa ja lopputuloksena on järkevä ja oikeudenmukainen ratkaisu. Mutta ainakin tämä tapaus on ollut kohdallani täydellinen pettymys. Ainakin sen olen nyt oppinut, etten enää koskaan päästä yhtäkän tarkastajaa maatilalleni ilman, että ainakin minä, ja mielellään joku todistaja, mieluummin lakimies, on maatilallani odottamassa, kun tarkastajat saapuvat.
Tässä tapauksessa minulle soitettiin ELY-keskuksesta jota kuinkin viikko ennen tarkastusta. Sanoin olevani työmatkalla ulkomailla, mutta toivotin tarkastajat tervetulleeksi. Kaikki piti maatiallani olla kunnossa: Kaikki peltolohkot ja niiden suojakaistat olivat GPS:llä mitattu, lannoitteita oli käytetty alle ympäristökorvausten ja nitraattiasetusten raja-arvojen, satomäärät olivat punnittu, ja niistä oli tarkat dokumentit, lohkokortit olivat kunnossa. Kasvukaudella pelloilta oli otettu useita valokuvia. Nämä kaikki dokumentit lähetin tarkastajille ennen tarkastusta. Ajattelin, että kaikki menevät hyvin, kun kaiken piti olla kunossa. Lopputulos oli kaikkia muuta kuin odotettu:
Tarkastajat olivat tehneet silmämääräisen karttakorjauksen pari vuotta aikaisemmin rakentamani kosteikkoalueen vieressä olevalta suojavyöhykkeeltä. mittaustulos oli pienempi, kuin mitä olin 10 cm:n tarkkuudella mittaavan Trimplen GPS-laitteella saanut. Karttakorjauksen rajat olivat päin honkia. Kolme kertaa pyysin ELY-keskukselta uusintatarkastuksen. Uusintatarkastusta ei koskaan tehty. Minulla oli mahdollisuus tehdä tarkastuksesta vastine. Lähetin vastineen kaksi kertaa Ely-keskuksen kirjaamoon sähköpostilla ja yhden kerran kirjepostina. Vastinetta ei noteerattu millään tavalla, eikä siihen vastattu. Lopulta vaadin ELY-keskusta vastaamaan vastineeseeni. Parin päivän kuluttua tuli suoraan tarkastajalta sähköpostivastaus, että hän ei muuta mielipidettään. Lähetin vastauksen tarkastajan esimilehelle, että, tässä ei ole kysymyskään mistään mielipiteestä, vaan mittaustuloksesta. Esimies vastasi, ettei voi asialle mitään, vaan minun on tehtävä virallinen valitus sitten kun lopullinen tarkastuspäätös tulee. Tukipäätös tuli lähes 1,5 vuotta tarkastuksen jälkeen. Valitin asiasta ELY-keskuksen johdolle, mutta he vastasivat, että heillä ei ole mitään syytä epäillä, että tarkastaja olisi toiminut väärin. Eli ELY-keskuksen virallinen kanta oli, että tarkastajan silmämääräinen arvio on tarkempi kuin virallinen GPS-laite, jota käytimme mm. Perunantutkimuslaitoksella koeruutujen mittaamiseen.
Olin puinut kuminan elokuun ensimmäisellä viikolla.
23.9., eli lähes kaksi kuukautta puinnin jälkeen tarkastajat totesivat, että ”Kuminakasvusto oli harva ja lohkon pohjoisosassa on rikkakasveja. Tavoitteena ei ole korjuukelpoisen sadon tuottaminen.” Olin ennen tarkastajien tuloa maatilalle lähettänyt lohkokirjanpidon ja punnistustodistukset myös kuminasta. Punnitustodistustusten mukaan olin saanut 800 kg/ha kuninaa. Se ei ollut mikään huippusato, mutta se on kuitenkin 1,5-kertainen normisatoon verrattuna. Sillä perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, etteikö olisi ollut tavoitteena korjuukelpoisen sadon tuottaminen. ELY-keskus kuitenkin sanoi, että en ole toimittanut heille riittäviä dokumentteja satomäärän toteamiseksi. Eikö punnitustodistus ole sitten riittävä? Viljelijällä ei kuitenkaan ole tapana jokaisen lohkon satoa käydä erikseen kaupalla punnitsemassa. Lohkokirjanpidon mukaan punnittu sato sitten jaetaan eri lohkoille. Olin lähettänyt punnitustodistukset ja lohkokirjanpidon kolme kertaa ELY-keskukseen. Silti ELY-keskuksen juristi sanoi, etten ole lähettänyt heille riittäviä dokumentteja. Eikö lohkokortti sitten ole rittävä dokumentti osoittamaan satoa? Miksi sitten 9 vuotta aikaisemmn minua sanktioitiin, kun olin lohkokorttiin ilmoittanut käyttäneeni yhdellä 0,16 ha:n lohkolla 160 grammaa liikaa fosforia. Silloin sanktioitiin kaikilta 130 peltohehtaarilta. Silloin lohkokirjanpito kyllä kelpasi, kun oli kysymys sanktioinnista. Tulee väkisinkin mieleen kysymys, että onko lohkokortit tarkoitettu vain sanktiointia varten?
Olin tuhonnut sinappikasvuston 30.7. Tarkastajat tulivat 23.9., ja totesivat, että 0,40 ha:n alalta löysivat juolavehnää, joka oli kasvanut 8 viikon aikana. Siten he tekivät johtopäätöksen, ettei tuolla 0,40 ha:n alalla olisi lainkaan ollut sinappia. Saneerauskasviksi tarkoitetulla sinapilla on kuitenkin lain mukaan kielto käyttää glyfosaattia. Viljalohkolla oli kuitenkin juolavehnää viljan sängessä. Siihen tarkastajat eivät kuitenkaan kiinnittäneet huomiota. Sitä ei sanktioitu, eivätkä tarkastajat väittäneet, ettei siinä ole ollut viljaa. Näyttää siltä, etteivät agrologitasoiset tarkastajat oikein ymmärrä muusta kuin viljasta. Jos kaikki olisi ollut viljalla, ei ongelmaa olisi ollut.
Minulla oli oikeus valittaa tapahtuneesta Hämeenlinnna hallinto-oikeuteen, ja niin teinkin. Valitusaika oli 30 päivää siitä, kun olin saanut asian tiedokseni. Päätös oli noudettu postista postileiman mukaan 18.1. valitus siis piti olla hallinto-oikeudessa 17.2. mennessä. Asianajajani kanssa postitimme valituksen sähköpostilla hallinto-oikeuden kirjaamoon 15.2., eli kaksi päivää ennen valituksen eräpäivää. Silti hallinto-oikeudesta tuli vastaus, vastaus, että valituksemme on myöhässä. Hallinto-oikueden mukaan postileima ei ole riittävä peruste ELY-keskuksen kirjeen vstaanottamisesta, vaan minun olisi pitänyt soittaa postiin varmistaakseni, että onko kirjeen postileima oikeassa, vai onkohan postin täti leimannut kirjeeseen väärän päivän leiman.
Valitimme tästä asiasta vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta se ei suostunut ottamaan valitusta vastaan, vaan tyytyi hallinto-oikeuden päätökseen. Oikeus ei toteutunut, ja minua avustaneet kaksi toisistaan riippumatonta asianajajaa totesivat kummatkin, että tässä asiassa ei haluttukaan hakea oikeudenmukaista ratkaisua. Niitä kuulemma sattuu aina sillon tällöin, oli asainajajien kommentti.
Hämmästyttävää!
Laittaisin asian eteenpäin eu tasolle, Suomessa tehdään paljon perintöjä joita ei tarvitse pienen summan vuoksi tehdä, valita sinne niin saadaan sieltä selville oikea tapa toimia.