Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa oli käsittelyssä viime viikolla erikoinen maanvuokrakiista. Kyseessä on tulkinta ravinnelietteen varoajasta mansikan viljelyssä, ei ravinnelietteen levittämisestä.
Ruokavirasto tulkitsee professori Matti Tolvasen mukaan lakia väärin. Lain tulkinta varoajasta kuuluu ainoastaan tuomioistuimelle. Myös maa-ja metsätalousministeriön saa Tolvaselta omavaltaisesta tulkinnastaan pyyhkeitä.
Ruokaviraston tulkinnasta aiheutui maanvuokrakiista, jonka kärsijöinä on sekä maanvuokraaja, että vuokranantaja.
Pääkuva oikeudenkäynnin aineistosta.
Matti Vuorinen, vuokranantaja.
Maanvuokrasopimus ja sen kiemurat
Hollolalainen Matti Vuorinen lannoitti viljapeltojansa Soilfoodin kaupallisella ravinnelietteellä 3A5:llä keväällä 2017.
Seuraavana vuonna Suomen suurin mansikkafarmari Vesa Koivistoinen halusi vuokrata Vuoriselta peltoa mansikan viljelyyn. Sopimus tehtiin 14.6.2018.
Koivistoinen istutti mansikkaa seuraavana vuonna 2019.
Ruokavirastoon menneen nimettömän kyselyn perusteella asiaa tutkittiin. Sen jälkeen Ruokavirasto velvoitti Lahden kaupungin ympäristötointa kieltämään mansikan kaupallisen korjuun. Tämä tarkoitti, että mansikkaa olisi voinut lahjoittaa, mutta ei myydä.
Päätös perustuu Ruokaviraston väärään asetuksen tulkintaan MMMa 12/12, että mansikalla varoaika olisi viisi vuotta.
Koivistoinen ei valittanut päätöksestä, vaan halusi purkaa vuokrasopimuksen. Vuokrasopimus purettiin Koivistoisen toimesta 8.8.2019.
Väärin tulkittu varoaika oikeusriidan ydinsyy
Ruokavirasto käytännössä velvoitti Lahden kaupungin kieltämään mansikan kaupallisen korjuun vedoten viiden vuoden varoaikaan.
OTT, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen laati Vuorisen pyynnöstä asiasta lausunnon. Lausunnossaan hän toteaa yksiselitteisesti, että mansikka on marja, jonka varoajoista on säädetty lannoitevalmistuslain asetuksen MMMa 12/12 momentissa.
Tolvanen kirjoittaa: ”Momentissa on tyhjentävästi lueteltu kasvit, joihin varoaikaa sovelletaan. Marjoja ei ole luettelossa mukana. Mansikka on marja, joten ainakaan tästä momentista ei viljelyn varoaikaa voida johtaa.”
Myös ministeriön opaskirjasen tulkinta on Tolvasen mukaan ”varsin omavaltainen, ilmeisesti huolimattomasta asetuksen tekstin lukemisesta johtuva tulkinta”.
Miljoonavaateet molemmin puolin
Jos vuokralainen ei ole korjannut satoa, maanvuokralaki 65 pykälä antaa yksiselitteisen vastauksen. Sopimus voidaan purkaa, mutta sato kuuluu vuokranantajalle.
Professori Tolvasen kannanotto kiistassa on yksiselitteinen – velvollisuus selvittää mansikanviljelyyn liittyvä lainsäädäntö ja viranomaisohjeet ovat maan vuokraajalla.
Lisäksi vuokraaja laiminlöi velvollisuuttaan hakea muutosta viranomaispäätökseen.
Lisäksi vuokraaja laiminlöi velvollisuuttaan hakea muutosta viranomaispäätökseen.
Koivistoinen tuhosi mansikkakasvuston vuokrasopimuksen purkamisen jälkeen.
Vuokranantajan näkemys on, että sato kuuluu maanvuokralain 65 pykälän mukaan vuokranantajalle. Hän on tehnyt 1,6 miljoonan euron vastakanteen vuokraajalle kuuluvista taimista ja tulon menetyksestä.
Jos vuokraaja ei olisi tuhonnut vuokranantajan kasvustoa, vuokranantaja ei voisi vaatia korvauksia. Tässä tapauksessa olisi vuokranantaja ollut velvollinen korvaamaan taimet ja istutustyön.
Vuokraaja vaatii miljoonan euron korvauksia tulon menetyksestä, mansikan taimista, kastelujärjestelmästä, tarvikkeista ja imagohaitasta vuokranantajalta. Korvausvaade kanteessa perusteemattomasta imagohaitasta on häilyvä, KO:nkin päätöksissä määrittelemätön.
Kenen vastuu?
Professori Matti Tolvanen tyrmää yksiselitteisesti Koivistoisen vaatimukset ja vapauttaa Vuorisen vastuusta.
”Mansikanviljelyn asiantuntija on ollut vuokramies, ei vuokranantaja Vuorinen.”
Tolvasen mukaan vuokramiehellä on ollut velvollisuus selvittää mansikan viljelyyn liittyvä lainsäädäntö ja viranomaisohjeet.
Tolvasen mukaan vuokramiehellä on ollut velvollisuus selvittää mansikan viljelyyn liittyvä lainsäädäntö ja viranomaisohjeet.
”Lisäksi vuokramies on laiminlyönyt hakea muutosta viljelyn estävään viranomaispäätökseen.
Nyt vuokramies on kiistatta laiminlyönyt mahdollisuuden saattaa viranomaispäätös tuomioistuimen tutkittavaksi, vaikka siihen olisi ollut vähintään perusteltua aihetta.”
“Vuorinen ei ole menetellyt maanvuokralain 20b §:ssä tarkoitetuin tavoin huolimattomasti. Vaikka katsottaisiin vuokramiehellä olleen oikeus purkaa vuokrasopimus, siitä ei suoraan seuraa vahingonkorvausvelvollisuutta vuokranantajalle.”
Ruokaviraston juristin erikoinen sanaleikki
On epäselvää, mistä kysely ravinnelietteen käytöstä on tullut. Ruokaviraston mukaan Lahden kaupungilta. Ruokavirasto taas velvoitti Lahden kaupungin kieltämään mansikan kaupallisen korjuun.
Ruokaviraston lakimies Salla Niemi-Konkari kertoi oikeudessa, että Ruokaviraston lausunto kieltää mansikan keruu, ei ole juridisesti sitova, mutta se on vahvasti velvoittava.
Ruokaviraston lakimies Salla Niemi-Konkari kertoi, että Ruokaviraston lausunto kieltää mansikan keruu, ei ole juridisesti sitova, mutta se on vahvasti velvoittava.
Lannoitteen tuoteselosteessa ei ollut mainintaa mansikasta. Tähän Ruokaviraston lakimies Niemi-Konkari sanoi, että kaikkia kasveja ei voi tuoteselosteessa olla.
Lannoitevalmistelaki lain 8 pykälän mukaan valmistajalla on ankara vastuu kertoa tuoteselosteessa kaikki tarpeellinen.
Sen päättää oikeus, jos tarve vaatii.
Juuri tulleen tiedon mukaan Ruokavirasto on ollut mukana kolmen vuoden tutkimuksessa, jonka loppuraportissa lukee, että jopa puhdistamaton yhdyskuntaliete on sallittua levittää pellolle.
Suomessa arviolta 40 prosenttia yhdyskuntalietteestä päätyy ruuantuotantoon (MT 21.9.2020).
Vuorisen levittämä lannoite on teollista, prosessoitua ja hygienisoitua.
Tuomio julistetaan lähiaikoina. Oikeuden puheenjohtajana toimi laamanni Juha Kolu.
——————————————————————————————————————————————————————————————————————————-
Youtubevideo Vuorisen vierailusta Ruokavirastossa.
——————————————————————————————————————————————————————————————————————————–
Toimittajalta
Kuka valvoisi virkamiestä?
Saimme maa-ja metsätalousministerön ruokaosastolta vastauksen kysymykseen miten MMM valvoo Ruokavirastoa, jonka pitäisi valvoa ELY-keskuksia.
Ruokaviraston kissahiirileikki Lahden kaupungin ympäristötoimen kanssa on erikoinen. Oikeuden ääninauhan kuunteleminen oli melkoista jätkänshakkia. Selkeiden vastauksien saaminen Niemi-Konkarilta olivat kuin narisevan oven edestakaisin sahaamista — virkamiesslangia.
Selkeiden vastauksien saaminen Niemi-Konkarilta olivat kuin narisevan oven edestakaisin sahaamista — virkamiesslangia.
Jos Ruokaviraston olisi lukenut asetusta kuten se on kirjoitettu, tuskin miljoonien maanvuokrakiista olisi edes syntynyt. Ruokaviraston olisi kuulunut asetuksen perusteella vastata Koivistoiselle, että estettä mansikan viljelylle ei ole.
Maanvuokrakiista on hyvin erikoinen. Erikoista oli se, että vuokraaja ei esittänyt oikeudessa mitään todisteita varoajasta, vaan todistelutaakka siirtyi vuokranantajalle. Vielä erikoisemmaksi sen tekee Ruokaviraston juristin kommentit. Joka tapauksessa toimittajan silmin Ruokavirasto on keittänyt koko sopan väärillä lausunnoillaan. Professori Matti Tolvasen lausunnon yli tuskin kukaan kykenee kävelemään. Lausunto oli tyhjentävä.
Varoaika ja käyttö on kaksi eri asiaa. Tolvanen sen on ymmärtänyt, mutta Ruokavirasto ei.
Pitäisikö viljelijöiden olla huolestuneita, jos lakia tulkitsee viranomainen, joka on ottanut tuomioistuimelle kuuluvan tulkintaoikeuden itselleen?
2 Kommenttia
Mansikka on epähedelmä.
Mutta se kasvaa maan päällä.