GMO-teollisuus perustelee tuotteidensa hyötyjä ja turvallisuutta tekemillään tutkimuksilla. GMO-arvostelijat tekevät samoin. Heissä on paljon alan huippututkijoita, kuten yksi varhaisimpia GMO-kriitikoita, Nobel-palkittu George Wald. Hän toteaa GM-tekniikan olevan selvästi erilainen kuin vuosituhansia jatkunut jalostus.
Perinteinen jalostus edellyttää jalostettavien kasvien tai eläinten sukusolujen hyväksyvän toisensa. Aasi ja hevonen risteytyvät, mutta muuli ei enää.
Perinteinen tapa nojaa luonnon vuosimiljoonien aikana testaamaan systeemiin. Koiria, hevosia ja viljaa on voitu jalostaa keskenään niin kauan, kuin niiden sukusolut suostuvat yhteen.
GMO:ssa voidaan yhdistää mitä vain
Tomaatin ja tonnikalan perintöaines voidaan viedä väkisin toisiinsa. Tämä oli merkittävä ero, jonka Wald huomasi heti alussa.
Tämän takia GMO:n ja perinteisen jalostuksen vertaaminen toisiinsa on virheellistä. Kyseessä on uusi, mielenkiintoinen ja kenties mullistava tapa parantaa ruuan tuotantoa ja lääketiedettä, mutta se on täysin alkutekijöissään päästettäväksi luontoon.
Poiketen ihmiskunnan aiemmin tekemistä virheistä, kuten DDT:n ja elohopean käytöstä, GMO-vaikutuksia ei suurella todennäköisyydellä saada enää ympäristöstä pois, kun ne kerran vapautuvat. Siksi pitää olla erityisen varovainen jo ennalta.
Tutkimusta voi ja pitää jatkaa, mutta ehdottomasti vain laboratoriossa, ennen kuin vaikutukset osataan ennakoida kunnolla.
Tutkimusta ja kehitystä ei tarvitse hillitä
Suomessa voidaan tutkia ja seurata alan kehitystä mainiosti, vaikka GMO-jalosteita ei saisikaan käyttää luonnossa.
Meille ei sovi mikään GMO-lajike sovi. Toisekseen niiden edut ovat kiistanalaisia. Satomäärät eivät ole kasvaneet ennustetusti. Esimerkiksi Baltiassa kokeiltu GMO-rapsi tuotti huonomman sadon kuin perinteinen.
Suuri osa käytössä olevista GMO-lajikkeista, kuten soija ja rapsi, mahdollistavat torjunta-aineiden, kuten glyfosaatin ja herbisidien käytön. Ennen se ei ollut mahdollista.
GMO lisää samojen valmistajien myrkkymyyntiä. Tämän salliminen ei ole Suomelle strateginen etu. Päinvastoin, meille etua tuovat puhtaat ja GMO-vapaat viljelytekniikat.
Peruuttamaton päätös
Geenimuuntelun käyttöönotto on merkittävä ja peruuttamaton kertapäätös. Emme voi olla kansainvälisille asiakkaille uskottava puhtaan ruuan kotimaa, jos meillä käytetään geenimuuntelua. Valitsemalla muuntelun tien, suljemme tällä hetkellä selvästi paremman tuloksen tarjoavan tuotantotavan.
Kauppakorkeakoulussa minulle opetettiin talouden riskianalyysiä. Yksinkertainen vertailu osoittaa GMO:n kohdalla riskien olevan selvästi suuremmat, kuin näköpiirissä olevat hyödyt.
Tieteellinen totuus vie aikaa
Keskustelussa ”tieteellisestä totuudesta” kannatta muistaa tupakan terveyshaitallisuudesta käyty 30-vuotinen oikeustaistelu. Vaikka lääkärit laajalti jo 1950-luvulla tiesivät tupakan terveyshaitoista, vasta 2000-luvulla saatiin tieteellisesti kiistaton tulos.
Tupakkateollisuus keräsi vuosikymmeniä eri tutkijoilta lausuntoja ja rahoitti vastatutkimuksia, jotka tieteellisesti osoittivat tupakan vaarattomaksi. Samaa tekee nyt GMO-teollisuus yrittäessään pelastaa investointejaan..
Terve järki vai tarpeettomat riskit?
Suomalaiset voisivat miettiä, uskommeko tätä tieteellistä juupas-eipäs-kiistaa vai käytämmekö tervettä järkeä ja pysymme erossa tarpeettomista riskeistä. Miljoonat syöpään kuolleet tupakoitsijat uskoivat alan teollisuuden ”tieteellisiä” väitteitä.
Sanonta ”parempi virsta väärää, kuin vaaksa vaaraa” pätee myös geenimanipulaatioon.
Osmo Rauhala, luomufarmari ja taidemaalari Pirkanmaalta
3 Kommenttia
Nää on sopimusjuttuja, mikä on GMO:ta ja mikä ei.
Esim. suomalaisessa luomuviljelyssä käytetään lajikkeita, jotka eivät mahdu tähän lauseeseen. ”Perinteinen jalostus edellyttää jalostettavien kasvien tai eläinten sukusolujen hyväksyvän toisensa.” Tästä esimerkkinä ruisvehnä. Siinä on risteytetty ruis sekä vehnä. Luonnossa nämä eivät voi saada lisääntyviä jälkeläisiä. Kolkisiinikäsittelyn jälkeen niiden perimä muuttuu ja voivat lisääntyä.
Myöskään kotimaisen jalostajan käyttämät haploiditekniikat, joissa toisesta sukusolusta voidaan kasvattaa lisääntymiskykyinen jälkeläinen ei luonnossa ole mahdollista. Millainen kohu nousisi, jos jokin hoitolaitos alkaisi tarjota palveluja. Jossa munasolusta voidaan kasvattaa sikiö?
Vastaavaan tehdään myös eläinpuolella, jossa ”täydellisestä” eläimestä tehdään klooneja. Ja tätä monistamalla saadaan ”täydellisiä” karjoja. On vain ajan kysymys, koska näitä klooneja tai niiden jälkeläisiä on suomalaisessa ravintoketjussa.
Usein pelätään GMO:n karkaamista luontoon. Mutta näissä ”turvallisissakin” jalostusmenetelmissä on lähes yhtä vaarallinen ominaisuus; geneettinen eroosio. Kloonaamalla tuotettujen jälkeläisten perimä on kaventunut ja vääristynyt. Ja asian korjaamiseksi on jälleen käytettävä vippaskonsteja.
Tämä tarkoittaa esim. rypsin kohdalla sen perimään tuotavaa rehunaurista tms. Risteytyksen tarkoituksena on saada esim. möhöjuuren kestävyysgeeni rypsiin nauriista.
Mikä tämä geeni sitten on? Onko olemassa sian, ihmisen tai kasvin geeniä? Geeni on biologisen informaation yksikkö, joka on tallentunut DNA:n tai RNA:n nukleiinihappoihin. Nämä on puolestaan on dna:ssa AGTC ja rna:ssa T vaihtuu U:ksi. Näillä viidellä kirjaimella ne on kirjoitettu.
GMO:ssa ei niinkään törmätä teknisiin asioihin, kun aita poistetaan kahden leirin välillä. Juupas Eipäs. Vaan eettisiin- ja mielikuvajuttuihin. Ja näiden perusteleminen ja tyrmääminen faktaperustein on aina vaikeaa.
Osmo:”Perinteinen jalostus edellyttää jalostettavien kasvien tai eläinten sukusolujen hyväksyvän toisensa.”
Eivät nykyiset viljelykasvit ole enää pitkiin aikoihin ole olleet mitään luonnonkasveja. Vehnä on kolmen eri heinälajin risteytymä, joka sisältää kromosominpaloja ohrasta ja rukiista. Ruisvehnässä yhdistyvät neljän kasvilajin (kolmen eri kasvisuvun) geenistöt. Puutarhamansikka on eurooppalaisen ja amerikkalaisen mansikkalajin risteytymä, oktoploidi, jossa kromosomiluku on kahdeksankertainen luonnonmansikkaan verrattuna. Rapsi puolestaan on kahden eri kaalikasvilajin risteytymä, josta saatiin terveellinen vasta 60-luvulla rikkomalla säteilytyksellä yksi luonnon geeni. Viljelty maissi eroaa luonnonmaissista siten, että siinä on mutaatiojalostuksen avulla muutettu emikukinnossa neljä kokonaista kromosomialuetta, jossa on tehty viisi erittäin radikaalia mutaatiota ja lukematon määrä pienempiä. Ne ovat kaukana luonnonkasveista.
Kyllä geenitekniikastakin voi löytää riskejä, ja ne on tarpeellista tutkia, mutta jos sellaista vaaditaan, pitäisi miettiä, olisiko samoilla periaatteilla tarpeellista tutkia muidenkin jalostusmenetelmien riskit ja verrata niitä keskenään?
Hyvä esimerkki on perinteisin jalostusmenetelmin (mutaatiojalostuksella) jalostettu pensasmustikka. Pensasmustikka, ei vaatinut minkäänlaista riskianalyysiä, vaikka se voi täysin levitä Suomen luontoon ja risteytyä siellä suomalaisen juolukan kanssa:
a) Pensasmustikan jalostuksessa on risteytetty lajeja, jotka eivät luonnossa ole normaalisti tekemisissä keskenään.
b) Kasvin ja marjojen metaboliiteissa on odotettavissa uusia, ehkä ennestään tuntemattomia muotoja
c) Kasvi on lähisukuinen metsiemme tärkeille varpukasveille ja on mahdollista, että vieraat geenit siirtyvät luonnonkasveihin.
d) Lajike voidaan nähdä tulokaslajina, mutta sen vaikutuksia luonnonvaraisiin kasveihin ei ole tutkittu.
e) Pensasmustikka jalostettiin ilman tietoa kummankaan kasvin geenien vaikutuksista – puhumattakaan pensasmustikan ja juolukan geenien tuntemattomista, miljoonista yhdysvaikutuksista. Niitäkään ei ole tutkittu.
f) pensasmustikan voi kuka tahansa ottaa viljelykseen – jopa luomutuottaja – ja istuttaa keskelle juolukkametsää, jossa se voi täysin vapaasti risteytyä suomalaisen juolukan kanssa. Silti se ei vaadi minkäänlaisia eristysetäisyysvaatimuksia, ei ilmoitusvaatimuksia, ei seuraamuksia geenien levittäjälle.
Kaikista edellä mainituista huolimatta kukaan ei ole kiinnostunut pensasmustikan riskeistä. Mutta jos pensasmustikka olisi GM-lajike, sitä ei hyväksyttäisi viljelykseen. Mielestäni jalostusmenetelmien hyötyjä ja haittoja pitäisi arvioida samalla mitalla.
Mitä tulee nobelistien lausuntoihin, vuonna 2008 allekirjoitti 25 nobelistia vetoomuksen geenitekniikan käyttöönoton puolesta.
Tärkeintä kuitenkin on, että yksittäisillä kuluttajilla on valinnanvapaus valita millaisia elintarvikkeita haluaa. Mutta mielestäni tämäkin valinnan vapaus pitäisi olla myös niillä, jotka haluavat turvalliseksi tutkittuja muuntogeenisista raaka-aineista tuotettuja elintarvikkeita.
Sekä Rauhalan, että kommentoijien mielipiteet lukeneena voi vain todeta, että jos naapurin poika särki lasin eikä saanut rangaistusta, niin sen vuoksi en katso seuraavillekaan suotavaksi sitä lasia rikkoa.
GM-tekniikan käyttöönottoon liittyy niin paljon ongelmallisia tekijöitä, että järkevintä on edetä äärimmäisen pidättyväisesti. USAssa 20 ensimmäisen käyttöönottovuoden saldo on hurjaa luettavaa – GM-kasvien satotaso miinus 6 prosenttia alle populaatiolajikkeiden, lukuisat epäselvyydet ja kiistelyt riskeistä, resistenssiongelmien karkaaminen laukalle, epäilyt GM-kasvien ja kädellisten suolistobakteeriongelmien kausaliteetista jne. Mielestäni tässä ei kannattaisi nyt hätäillä. Maapallon ruokaongelmatkin ovat ihan eri asioista kiinni, tuo naula ei vedä. Markkinavoimille en taas suurin surminkaan antaisi päätösvaltaa. Meillä on löysät housussa ja tilanne ohi, jos annamme tämän suuruusluokan asiat markkinavoimien käsiin. Monsanto muuten luopui GM-tekniikasta uusien vihannesjalosteiden kohdalla – miksiköhän?