”Jos joku multa kysyy, miksi ajat tällaisella Leyland-traktorilla, mietin onko hän tyhmä, vai minä.”
Harri Mäki-Koivisto ajattelee maatalouden koneista omalla tavallaan.
”Ajaisin paljon mieluummin tuolla naapuripellon Jontikalla, totta kai, mutta en kestäisi ajatusta, että hieno kallis kone seisoo talvet jouten.”
EU-aikana koneiden pitää olla hänen mielestään tehokkaassa käytössä. Leyland on.
Harri ei pidä siitä, että häntä kuvataan. ”Tällaiset työhaalarit. On mulla parempiakin vaatteita, mutta tässä hytissä ei itseään kannata koristella.”
Leyland-traktori vaatii urheilijan kunnon ja notkeutta
Harri suhtautuu Leyland-traktoriinsa jo lämmöllä, traktorista on tullut vuosien mittaan kumppani. Silti hän pitää konetta aivan kauheana. Joskus on pirun kylmä.
”Mä palelen helposti, nytkin tartten myssyn välttämättä.”
Kuumalla, kun ilma ei kierrä ja ohjaamo on täynnä pölyä, 12-tuntinen päivä vaatii työmiehen luonnetta.
”Sitä paitsi tässä vaaditaan –” Maanviljelijä katsoo rotevaa toimittajaa harkiten sanojaan, ettei loukkaisi. ”Urheilijan kuntoa ja notkeutta.”
Maanviljelijä pitää vartensa tikissä lenkkeilemällä.
Leyland tekee töitä ja pelto on komia.
Huono kevät, hyvä traktori – ja toisinpäin
”Viime kevät oli säiden puolesta hyvä, mutta Harrin traktori oikkuili. Tänä keväänä traktori hyrrää kauniisti, mutta kevät on paska”, Harri pyörittelee päätään.
Farmari on luojan ja koneiden armoilla.
Viime vuonna Leylandiin uusiittiin keskilaakeri, perä ja jarrut. ”Koko masiina on käyty vuosien mittaan läpi.” Viimeisin remontti oli Harrin mukaan suurin, mitä siihen voi tehdä.
Nyt Mäki-Koivisto on korjannut traktoria niin kalliisti, että hän ei haluaisi sitä hetkeen vaihtaa. Enempää hän ei remonttiin enää sijoita. Jos Leyland hajoaa, niin sitten maanviljelijä sanoo harkitsevansa tarkkaan, mitä tekee.
Leylandin tuntimittari on hajonnut parikymmentä vuotta sitten. Naftamittari pitäsi korjata, jos sillä ajaisi vieras kuski.
Ohjaamosta on vuosien mittaan hempeys kadonnut. ”Tämä pomppiikin aivan järkyttävästi.” Kuulosuojaimet ovat pakollinen lisävaruste.
Heikko maataloustulo ei kestä väkivaltaisia investointeja
Harri ajattelee asioita talouslähtöisesti ja vanhoja koneita korjataan. Luotettava seppä löytyy onneksi omalta kylältä.
”En tiedä mitä olisin tehnyt ilman Anian Paavoa.”
Kylvölannoittimen Harri hankki naapuriltaan, kun vanhan Jukon vaihdelaatikko jakoi siementä ennakoimattomasti.
Äes on 70-luvulta. Varpajyrän varajousia löytyy hytistä. Ne ovat kulutustavaraa. Sarka-aurat hän uusi muutama vuosi sitten. Perävaunut ovat niin isoja, kuin Leyland jaksaa vetää.
Patinoituneen oven stopparina on kuormaliina.
Leyland on ollut aliarvostettu traktorimerkki, syystä tai ei, mutta sen valmistus lopetettiin 80-luvulla.
Leyland oli vain Leyland
Traktorimarkkinat olivat 1970-luvulla hyvin stabiilit. Edustukset olivat ja pysyivät. Keskolla oli pula omasta merkistä. Leyland tuli kuvioihin mukaan Nuffieldin seuraajana.
Leyland ei ollut myyntimenestys, mutta kuten kaikilla koneilla, myös brittitraktorilla oli ja on omat faninsa. Osa tykkää että mainettaan parempaa Leylandia ei arvostettu.
1990-luvulle tultaessa traktorimarkkinat kokivat myllerryksiä. Pyhät edustukset vaihtoivat kioskia kuin makkara baaria. Sittemmin valmistajat ovat vielä sekoitelleet pakkaa yhdistymällä keskenään.
Teollisuus tuottaa sekasikiöitä. Enää ei ole montaa kulttimerkkiä, jonka nimeen vannoa. Ennen kaikki oli toisin.
Leyland 272 oli aikansa traktori. Mukavuus ei ollut ostokriteeri. Harrin isä Pentti vaihtoi MF 165:n Leylandiin ja totesi pian, että huonompaan mentiin.
Kauppias: Leyland ostettiin säälistä
Entinen K-maatalouskauppias sanoo, että taloon oli kurjaa myydä Leyland, kun kukaan ei hyvää sanonut.
”Hyvä jos sen kotiin sai ajettua ehjänä”, kauppias muistelee.
Varsinkin 70-luvulla maatalouskauppiaalle oli tärkeä saada jalansija taloon myymällä traktori. Ennen Leylandia K-maataloudella oli Nuffield.
”Kun kauppias oli tykätty persoona, isännät ostivat Leylandin säälistä.”
Joonas Potkonen arvostaa skottilaista Leylandia
Ilomantsilaisella Joonas Potkosella on Leyland-konsernin koneita useita. Vanhin elossa oleva eläkeläinen on Nuffield 3 DL vuodelta 1959. 51-vuotias Nuffield 460, joka on kotimisella lisävaihteella varustettu maantiekulkija, on edelleen urakointikäytössä.
Vuoden 1980 Leyland 472 on liikenneluvan alaisessa käytösää. Sillä tehdään urakointia muun muassa risu- ja puutavara-ajoa. Pusikosta löydetty 262 Synchro on rakennusprojekti ja harrastekone. Aisankannattajana Kuuksenvaaran urakointipalveluilla on kolme vuotta vanha Valtra A93 Hitech. ”Uusi joutaa olla aisankannattajana, kun vanhemmat ovat töissä”, Potkonen toteaa.
”Leyland on persoonallinen traktori jolla on tavattoman hyvä ajaa tiellä.” Potkonen kehuu myös maavaraa. ”Kotimaiseen samanikäiseen verrattuna varaosien saanti on hyvä.”
Potkonen kehuu monilukuista harrastajayhteisöä, joka koostuu mökkiharrastajista urakoijiin. Porukka on matkassa erittäin positiivisella asenteella.
Leylandilla on samaa omaleimaisuutta kuin skottiviskillä — ”Leyland on muuten skotlantilainen”.
Potkosen kommentit päivitetty 10.5.
Harri Mäki-Koiviston Fahr -puimurista voit lukea tästä.
Artikkeli julkaistu 5.6.2015
Ei kommentteja