He nousevat kuin krookukset lumesta — Missä on arvostus alkutuottajaa kohtaan?

Oskari Laakeri, 23-vuotias maaseudun yrittäjä lyö nyrkkiä pöytään. Hän kuitenkin uskoo, että järki joskus voittaa. ”Sodista taitaa olla liian kauan, kun leivän päälle syljetään.” 

Artikkeluva Oskarista traktorin päällä, jonka hän on ostanut 11-vuotiaana.

Tätä hullua ilmastokiihkoa, jota voisin rinnastaa jopa mielisairaudeksi, ihmettelen suuresti. Tämän järjettömän ”hyvän” varjolla tuhotaan kymmenien tuhansien ihmisten toimeentulo ja liian monen elämäntyö.

Turvetuotanto on nyt lähes tapettu kokonaan. Siinähän ei mennytkään kuin yksi kymmenen tuhatta työpaikkaa tosta noin vaan, ja paljonko välillisesti. Turve on tuonut valtiolle vajaa sata miljoonaa euroa vuosittain verotuloja, sillähän ei ole ilmeisesti mitään merkitystä.

Turve on uusiutuva luonnonvara, uutta turvetta kehittyy enemmän kuin ehdimme sitä käyttämään, vaikka jokaisen voimalaitoksen ja lämpökeskuksen piiput hohkaisivat punaisenaan pelkällä turpeella. Ajatelkaapa, jos olisimme niin kaukaa viisaita, että turvetta olisi laivalasteittain vientiin. No, ei nyt maalata piruja seiniin, siitähän saattaisi tulla lisää verotuloja valtion kassaan.

Maatalousyrittäjiä on myös hyppyytetty vähintään riittävästi, milloin ulisee pääkaupunkiseudulta cityvihreät betonibunkkereistaan ja milloin mikäkin vegaani on sitä mieltä, että lehmiä pakkoastutetaan ja käytetään hyväksi. Helsingin Sanomatkin olivat voimakkaasti sitä mieltä, että Itä-Suomen karjatalous pilaa itämeren.. noh, niin.. Mihinkäs Helsingissä kipataan lumet polkupyörineen, potkulautoineen ja jätetonneineen.

Suomessa tuotetaan niin puhtaita elintarvikkeita, että täällä tavanomaisesti tuotettu myytäisiin Saksassa luomuna. Ja mikä parasta nautakarjan kasvatus vaatii suuresti rehupinta-alaa, joka sitoo tätä hiili-reetan pelottavaa hiiltä — ainakin vähän enemmän kuin city-vihreittein huonekasvit Helsingissä.

Luontoa kyllä suojellaan suu vaahdossa, mutta kuka suojelee viljelijää, kuka suojelee turveyrittäjää, kuka suojelee turkistarhaajaa? Sitten kun kaikki tämä on saatu lopetettua niin löytyykö arvon proletaareilta miljardi verorahoja valtion kukkaroon, ei taida löytyä saati edes korvaavia elinkeinoja.

Suomi on jälleenrakennettu kovalla työllä, on raivattu, on rakennettu, on viljelty maata, nostettu turvetta, metsätaloutta unohtamatta maamme suurena voimavarana. Sodista taitaa kuitenkin jo olla liian kauan, kun leivän päälle syljetään.

Haluan silti uskoa siihen, että järki vielä voittaa ja täältä noustaan. Kuitenkin on vielä ihmisiä joille ruoka maistuu ja kaiken onneksi talvisin on kylmä. Jospa vielä joku viisas päättäjä lyö riittävän kovaa nyrkillä pöytään, että turvettakin aletaan nostamaan kuin ennenvanhaan.

”Nämä kylät ovat tyhjiksi käyneet, ei aurata teitä ja vanhuus vaivaa jääneitä, vaan vielä on meitä”, Oskari lainaa Pekka Ruuskaa. ”He nousevat kuin krookukset lumesta”, hän lainaa Huojuva Lato -bändin sanoitusta.