Monelle sikatalousyrittäjälle Timo Heikkilän sikala Ruskolla on tuttu ilmiö. Sikala on iso edelläkävijä, joka työllistää 20 ihmistä. Tilalla on aloitettu laajamittainen tehokas kotieläintalous jo 1800-luvun puolella viisi sukupolvea sitten. Sukupolvien vaihtuessa toimintaympäristökin on muuttunut.
Rusko on kuin omakotimeri. Siellä on kolmanneksi eniten talouskohtaista pinta-alaa Suomessa. Sikala sijaitsee yksinäisellä louhosalueella, kilometrin päässä asutuksesta. Lietelannan käsittely on tarkoin harkittua, jotta kyläläisiä ei häirittäisi. Ympäristön paine on otettava nöyrästi huomioon kaikessa toiminnassa.
Timo Heikkilä taittelee puretun pahvilaatikon pahvinkeräysrullakkoon. Ympäristöajattelu ei ole puheita vaan käytännön työtä.
Timo Heikkilän ympärillä on koko ajan väkeä. Lieterallin aikana ohjeita pitää jakaa taajaan ja tiiviisti.
Vanha 80-luvun lopulla hankittu Letukka on kovassa työmaakäytössä. Nuuka isäntä ei halua hankkia uudempaa. Välirahalla saa paljon bensaa.
Lieteputkea peltoon 2,5 kilometriä
Timo Heikkilä filosofoi paljon ympäristön huomioimista. Kylän raittia pitkin ei ajeta lietekaluston kanssa edes yleisiä teitä pitkin, vaikka Heikkilänkin verovaroja kuluu teiden ylläpitoon.
Farmari ei itse viljele peltojaan, vaan keskittyy sikojen hoitoon. Vuokralaiset ja lähiseudun viljelijät noutavat lietettä pelloilleen ja noudattavat Heikkilän sääntöjä ja toimintatapoja. Kauimmainen lietteenlevitys tapahtui tänä keväänä Aurassa Kuuskosken kartanon mailla 30 kilometrin päässä.
Lieteputki on käytännöllinen ratkaisu lähipeltojen lannansiirtoon. Etäaltaat olisivat myös yksi vaihtoehto, mutta niihin lannan vieminen ja sekoittaminen on kallista. Laaritkin ovat kalliita, eikä niihin tahdo saada lupaa.
Maan alla oleva putkisto toi ennen vettä joesta marjanviljelyn kastelulaitteille. Nyt putkia pitkin johdetaan pellolle liete.
Letkulevitin 90-luvulta toimii kuin itsekseen
Hämähäkin oloinen John Deere letkulevitin 90-luvun karkean kantikkaine muotoineen on pellon outolintu. Moni on rakastunut koneisiin, Heikkilä sanoo tykästyneensä vanhoihin romuihin. Traktorit ovat pääosin 80-luvun Deutz Fahreja, JCB:t ovat 90-luvulta.
Letkulevitin kulkee matelemalla. Kuljettajan ohjaamo on ulkona koneen takaosassa kuin mehiläisen takapää. ”Levittimellä ajetaan 1,5 kilometriä tunnissa eteen ja puoli kilometriä taakse”, Heikkilä kertoo. Eteenpäin ajettaessa letku purkautuu, taaksepäin ajettaessa letkua keritään sisään. Näin saadaan joka paikka ajettua ilman, että letku menee solmuun. Vauhti on matelua.
Lietettä pumpataan moottorikäyttöisellä pumpulla, joka sijaitsee lietealtaan vierellä. Köykäinen kone toimii koko ajan, jos vain kuljettaja jaksaa istua ohjaamossa. Tallomisriskitkin ovat minimiaaliset, kun tankkeja ei tarvitse raahata pellolle.
Erikoinen letkulevitin on Euroopassakin harvinainen näky. Laite on hankittu muutama vuosi sitten Tanskasta. Uusi maksaa Heikkilän mukaan ilman pumppuja ja letkuja 300 000 euroa. Vanhassa edullisesti käytettynä hankitussa koneessa olisi ehostamista, mutta Heikkilä ei ole omien sanojensa mukaan saanut vielä ajalliseksi.
Heikkilän sikala kehittyy koko ajan — ei tarkoita laajentumista
Timo Heikkilä analysoi itseään teoreetikona, jonka aivoituksia vaimo Johanna Suokivi jalostaa käytäntöön. Timo Heikkilä sanoo, että johtamistaitoisen vaimon harteilla on myös henkilökunnan johtaminen.
Viimeisin hanke on ollut maalämmön tehostamisprojekti. Ensimmäinen maalämpö asennettiin 2006. Lämpöputket ottavat talteen lattian ja lietekanavien hukkalämmön. Maalämpö tuo kustannussäästöjä, mutta se myös poistaa hajuhaittoja toúottavaa ammoniakkia.”Vaikutus on selvästi pihalla havaittavissa”, Heikkilä sanoo.
”Ilman kehitystä firma polkee paikallaan.” Tilalla on olemassa Yva 8000 emakolle. Hajumallinnukset ja kaikki ovat valmiiksi tehty, mutta Timo Heikkilä ei usko enää laajentavansa. ”Mitään merkittäviä eläinkohtaisia etuja ei olisi enää saavutettavissa ja eläintautiriskit kasvaisivat.”
Heikkilässä ei mennä siitä yli missä aita on matalin. ”Jos kehittäminen olisi kielletty, tätä ei viitsisi tehdä”, isäntä sanoo. ”Tämä on nyt sopiva yksikkö ja isäntäkin on omien sanojensa mukaan vanhemmiten rauhoittunut.
Iso dieselmoottori siirtää lietteen putkea pitkin pellolla kulkevalle levittimelle.
.
Yrittäminen on tietoinen valinta
Timo Heikkilä sai Sikayrittäjät ry:n Vuoden Sikateko -palkinnon viime keväänä. ”Mies on niin sanottu perustuottaja, joka jakaa auliisti edistyksellistä tietoaan”, Martin Ylikännö, Sikayrittäjät ry:n puheenjohtaja perustelee valintaa. ”Jos joskus menen ministeriöön selvittelemään erityisen kinkkistä asiaa, pyydä Timoa mukaan.”
Heikkilä on yrittäjä, joka sanoo yrittämisen olevan vapaaehtoinen valinta. ”Se pitää muistaa, jos joskus hatuttaa.”
Yrittäjän ongelma on olla aina kotona. Heikkilä matkustelee kuitenkin silloin tällöin ulkomailla tietoa ja vaikutteita keräämässä.
”Kauan kesti liki viisikymppisen miehen tajuta, että sohvallakin voi joskus sunnuntaina maata.” Elämässä pitää olla muutakin kuin työntekoa.
Ei kommentteja