Hieman yli 40 kilometriä itään Australian keskellä olevasta Alice Springsin kaupungista sijaitsevat Undoolyan ja The Gardenin maatilat. Richie ja Ben Hayesin tilojen yhteispinta-ala on huiman tuntuiset 5 400 neliökilometriä.
Veljesten isoisän isoisä muutti The Gardeniin Liverpoolista 1800-luvun loppupuolella. Siitä alkaen tiloilla on kasvatettu karjaa. Tätä nykyä maatilalla kasvatettavan Hereford-karjan pääluku vaihtelee 12 000 ja 14 000 välillä.
Richie Hayesin mukaan Hereford on osoittautunut parhaimmaksi roduksi tälle Australian kolkalle. Se on vaatimaton eläin, sillä on hyvät emo-ominaisuudet ja se on sellainen perusterve nauta, jonka kanssa pärjää.
Ainut nautoja haittaava asia aavikolla ovat dingot. Nämä villikoirat tappavat jonkun verran vasikoita, mutta suurempaa vahinkoa ne tekevät näykkimällä ja vioittamalla nautojen takajalkoja, jolloin niiden myyntiarvo laskee huomattavasti.
Richie Hayes.
Helikopteri karjanhoidon apuna
Nautojen pito ei vaadi kovin paljon koneellistamista. Muutamia maastureita ja järeitä maansiirtokoneita toki tarvitaan. Mutta miehiä asemilla ei ole töissä kuin puolenkymmentä. Karjan kerääminen ensimmäisenä vuonna merkittäväksi ja toisena vuonna myyntivalintaan on isompi operaatio. Tässä työssä asemat käyttävät helikopteriurakoitsijaa.
”Helikopteri on välttämätön asemien hoidossa. Mutta lentotunteja tulee niin epäsäännöllisesti, että olemme antaneet sen urakoitsijan hoidettavaksi”, Ritchie Hayes kertoo.
”Vain puhelinsoitto, jo helikopteriurakoitsija on paikalla. Sama urakoitsija hoitaa tällä keskiaavikon alueella melkoisen määrän eri tilojen karjanajosta.”
Tuholaisiin suhtaudutaan Australiassa vakavasti.
Naudat myyntiin 22 kuukauden ikäisinä
Richie Hayes kertoo parin edellisen vuoden olleen erittäin hyviä niin kasvullisesti kuin taloudellisestikin. Aluetta liki kymmenen vuotta piinannut kuivuus on parina edellisenä vuonna helpottanut.
Jo kuluvan vuoden tammi-helmikuussa on satanut saman määrän mikä kuivimpina vuosina satoi koko vuoden aikana. Ruoho kasvaa ja juomavettä riittää muuallakin kuin juottoasemilla.
Juottopisteille pumpattava vesi on 52 metriä autiomaan pinnan alapuolella. Isännän mukaan pohjaveden pinta pysyi yllättävän tasaisena myös kuivina vuosina.
Hereford-naudat lähtevät myyntiin keskimäärin 22 kuukauden iässä. Myyntiin menevien nautojen elopaino vaihtelee erittäin runsaasti aavikon ruohonkasvusta riippuen. Eläinten seuraava etappi on loppukasvattamo, missä ne saavat myös väkirehua.
Rypäleiden kasvatus on tuonut lisätuloja Hereford-karjan oheen.
Rypäleillä lisää liikevaihtoa
Hayes innostui vajaa kymmenen vuotta sitten kokeilemaan viinirypäleiden viljelyä. Normaaliin viinintekoon tarkoitettuja lajikkeita matalamman happopitoisuuden omaavat lajikkeet syödään tuoreena.
”Se on paras idea minkä olen koskaan toeteuttanut. Istutin vuonna 2002 rypäleelle reilun 25 hehtaaria ja pari vuotta myöhemmin reilusti enemmän. Satoa olen saanut jo viitisen vuotta ja tilanne näyttää hyvälle.”
Edellisen satokauden vajaan 50 000 kilon satoon oltiin tyytyväisiä. Mutta tämän vuoden marras-joulukuuhun ajoittuvan poimintasesongin saldo nousi yli sataan tonniin.
Maastopalon vaara on kuivalla aavikolla aina olemassa.
Sade ratkaisee sadon
Syynä sadon poikkeukselliseen nousuun on yksiselitteisesti ollut taivaalta tullut sade.
”Mikään ei voita oikeaa sadetta, se saa kasvit kukoistamaan ja kasvamaan. Luonnollisesti kastelemme viinitarhaamme tiputuskastelulla koko ajan. Mutta siitä huolimatta taivaalta tuleva vesi on meille avain onneen ja taloudelliseen menestykseen, isäntä kuvaa parina edellisenä vuonna vallinnutta poikkeuksellisen suotuisaa säätä”, Richie Hayes sanoo.
Isojen autiomaatilojen tulevaisuudesta isäntä ei osaa sanoa mitään. Sekä Hereford-lihan että rypäleiden hinnat muuttuvat kovin nopeasti, minkä takia pitkä tähtäimen suunnitelmia ja isompia investointeja ei kannata tehdä.
”Edetään ja katsellaan, mitä maailmanmarkkinat ja ilmaston muutos tuovat tullessaan. Mutta pientä kokeilua aina kannattaa tehdä.”
Ei kommentteja