Helsingissä rautatientorilla 21.- 23. 8 Herkkujen Suomi -tapahtumassa oli läpileikkaus suomalaisesta pienimuotoisesta ruokakulttuurista.
Esillä oli isoja ja pieniä erilaisia ruuan pientuottajia koko Suomesta. Viime vuonna kokonaiskävijöitä oli 64 000. Tapahtuma-alueelle oli helppo tulla ja mennä. Siellä tarjottiin maistiaisia mukaan ja vatsaan.
Pienpanimot ovat osa suomalaista uutta ruokakulttuuria
Pekka Kääriäisen kädessä herkullinen hampurilainen, jossa yön yli oman panimon oluessa haudutettua naudan rintaa. ”Haudutuksen jälkeen se lämmitetään bbq-kastikkeessa, jossa on savuolutta”. Tuopissa Kääriäisen oikeassa kädessä on omaa kuohuvaa. Pehmeä, ylikypsä ja mehukas liha ei ketsuppia eikä majooneesia kaipaa.
Herkkujen Suomi sai alkunsa Pekka Kääriäisen ideasta neljä vuotta sitten. Oluttapahtuma keräsi heti ensimmäisellä kerralla runsaan osanoton. Rautatientorille on keskeinen ja näkyvä paikka. Idean isä on tyytyväinen siihen, miten tapahtuma on heti lähtenyt vauhdilla matkaan.
Lammin Sahti täyttää ensi vuonna 30 vuotta ja on Suomen vanhimpia alan yrityksiä. Sahdin lisäksi firma valmistaa erikoisoluiden pienmerkkejä ja tislausta.
Festivaalin isä, Pekka Kääriäinen, on tehnyt valtavan palveluksen suomalaisille pientuottajile.
Suomalaisen ruuan tuottajille näkyvyys oli taattu pääkaupungin keskellä.
Sahtia tynnyreittäin messuille Saksaan
”Sahti on alkuperäisolut, primitiiviolut, joka on pari tuhatta vuotta vanha juoma. Sitä on valmistettu heti kun on ohraa ruvettu viljelemään”, kertoo Pekka Kääriäinen.
Hän ajaa pakettiautolla viikon kuluttua Saksaan Euroopan suurimpaan kuttuuritapahtumaan, Museumuferfestiin, jossa käy yli 2,5 miljoonaa ihmistä kolmen päivän aikana. ”Jos kaikki kojut pannaan riviin, niitä on 8 kilometriä”.
Mukana autossa on sahtitynnyreitä vaaka-asennossa. Sahti lipataan yläpuolelta astoihin, jolloin hiiva jää pohjalle. ”Kuljetus ei ole ongelma, sahtia voi kuljettaa”, oikoo Kääriäinen pinttyneitä luuloja.
Suomi on mukana Saksassa vierailijana sekä kirjamessuilla, että Museumuferfestissä.
Mukana on suomalaista ruokaa, Lammin sahtia ja Bryggerin olutta.
Ranualaisen Artcic Circle Delightin valikoimissa oli paistettuja muikkuja ja poromakkaraa. Tarjoilijat oliva tapahtuman iloisinta ja tyylikkäintä kärkeä.
Homejuustojäätelöä, olkaa hyvä!
Jäätelö, Herrgårds Glass
Herrgårds Glass tarkoittaa jäätelöä Tenholasta. Sofia Stolpe tekee veljensä vaimon, Elisabet Österlundin kanssa veljen lypsykarjan tuottamasta maidosta jäätelöä hyvin pienimuotoisesti. Nyt hänellä on messuilla tuuraaja kaverina.
”80 lypsävän maidosta ehkä prosentti kuluu jäätelön tekemiseen kesäaikana”, sanoo Sofia. ”Me emme markkinoi oikeastaan ollenkaan tuotteitamme. Asiakkaat ovat itse ottaneet yhteyttä. Naiset haluavat pitää toiminna sopivan pienenä. ”Jos jokin tuote on loppu, tarjoamme sitten jotain muuta”.
Herrgårds glass on toiminut neljä vuotta.
Yleisön joukosta kuului monensorttista murretta maailman eri kolkilta. Ruokatapahtuma on ikkuna suomalaisuuteen myös maan rajojen ulkopuolelle. Suomalainen ruoka teki Danieliin ja Fairuziin vaikutuksen. Muikut ja poromakkara ovat tuotteita, joita ei Brasiliasta löydy.
Sillankorvan Yrttijuusto, uusi menestystarina
Sillankorvan Yrttijuuston tarina alkoi 90-luvulla Ilmajoella. Kun Jouko Pahkakangas huomasi firman reseptit olevan myynnissä, päätti farmari ruveta jalostamaan lypsykarjan tuottaman maidon tuorejuustoiksi vuonna 2007.
Aluksi juustot valmistettiin Seinäjoella Foodwestin tiloissa. Nyt juustojen valmistus on aloitettu vuokratiloissa kotipakkakunnalla Evijärvellä. ”Lypsykarjaa emme koskaan hävitä. Toivon perustuotannon säilyvän seuraavallekin sukupolvelle”, sanoo Pahkakangas tomerasti.
”Tulevaisuuden visio on omat tuotantotilat tien varteen, jossa on mielikuvamatkailua myös”.
Sillankorvan yrttijuustojen markkinointin on löydetty uusia kanavia. Uudet jäädykkeet na tarkoitettu helpottamaan sairaanhoitopiirin ja suurkeittiöiden jälkiruoka- ja välipalatarpeita. 60-grammainen paketti on helppo jakaa ruokailijoille. Jouko Pahkakankaalla ja Laura Watialla piti kolme päivää ruljanssia Rautatientorilla.
Pientuottajan pitää osata byrokratia
Usein kuulee pienten elintarviketuottajien valittavan byrokratian koukeroista. ”Vaimo Katariina on eläinlääkäri. Hän on tehnyt omavalvontasuunnitelmat sun muut viimeisen päälle. Ilman häntä vaikeuksia olisi tullut”.
Pientuottajan pitää olla vaatimaton
”Aina kun menet myymään tuotteita, pitää muistaa, että henkseleitä ei paukutella. Pientuottajan pitää olla vaatimaton”, filosofoi Pahkakangas. ”Sillä asenteella pääsee hyvin pitkälle ja kauppa käy”.
Pahkakangas käy myymässä juustoja kauppa kerrallaan. Jos hän saa yhteen myymälään kauppaa, menee hän seuraavaan kuin naurista kaivaen.
Ruuan pientuottaja on usein monialaosaaja, joka hallitsee alkutuotannon, markkinoinnin ja hyvän tuotteen valmistuksen. Jouko Pahkakangas ei ole näpertelijä, vaan ruoka-alan ammattilainen.
Ketjumarkkinointiin pääsee baby-askelein
”Sulla on aivan oikea asenne”, sanoi Prisman johtaja Tapio Einola Porista. Hän antoi neuvon, että myy ketjun myymälöihin yksi kerrallaan tavaraa. Sen jälkeen kun myymälöitä on tarpeeksi, on mahdollista päästä koko ketjun toimittajaksi.
Pahkakangas sanoo, että pääkonttoriinkin voi mennä juustosalkun kanssa ja saada kaupat. ”Sitten tulee yhtäkkiä vapuksi tuleekin valtava tilaus, johon pitää nostaa kädet pystyyn, kun ei ole tarpeeksi tavaraa”. ”Silloin olet entinen ketjuun toimittaja, etkä koskaan pääse takaisin”.
Asenne ruuan pientuotantoon muuttumassa vihdoinkin
”Kesko on nyt ollut järjestämässä yhteispalavereita pientuottajien ja sisäänostajien kesken”. ”Meille esimerkiksi viime palaverin jälkeen aukesi viisi uutta myymälää viimeisen palaverin ansiosta”, kertoo Pahkakangas. ”Tänä aamuna tuli kaksi lisää”.
Suurtuotantoon keskittyvän ajan aika on ohi. Herkkujen Suomi tapahtuma palvelee loistavasti suomalaisen ruuan menekin edistämistä. Huomataan, että pientuottajien toiminta on muutakin kuin navetan takana nuhjaamista.
Pienimuotoinen tuotanto kilpailee lisääntyvää tuontia vastaan. Suomalainen ruoka on tekemisen ja ostamisen väärti.
Ei kommentteja