Kalevi Kojola on pitänyt kengitys- ja kavionhoitokursseja jo 15 vuotta. Nauvolainen Pirjo Siukola sanoo, että sellaisia kengittäjiä, jotka osaavat opettaa, löytyy vähän.
Kojola kengittää hevosen normaalisti kolmessa vartissa. Kurssin aikana Heidi Salon tallilla hevosen kengitysopetus kesti 2,5 tuntia. Hiki virtasi ja juttu kulki.
Masa, eli Tintin Muskotti, mietti varmaan erikoisempia ajatuksia, mitä pienen oriin isossa päässä normaalisti liikkuu. Ihmislauma kuleksi umpirauhallisen viisivuotiaan kantakirjatun Suomenhevosen ympärillä ja kavioita roplattiin.
Hevosen kengitys on tärkeä käsityöläisammatti, joka on osa eläimen hyvinvointia ja terveyttä.
Masan otsajouhet edustavat hiphop-populaarikulttuurista tuttua hippikampausta.
Naulan katkaiseminen ja taitto kavioon, eli kotkaus, on tärkeä vaihe. väärin tehty naulaus saattaa lohkaista kavion.
Kavionhoito vaati voimaa ja taitoa
Kahden päivän alkeiskurssi ei tee vielä ammattitaitoista kengittäjää. Puolentoista päivän teorian jälkeen käytännön työtä seurasi keskittynyt ihmislauma.
Rohkeimmat nostivat Masan kavion jalkojensa väliin, Harvalta se onnistui ensi yrittämällä.
”Rohkaisen näillä kursseilla jokaista tekemään jotain hevosensa kanssa”, Kalevi Kojola sanoo. Kaikista ei tule kengittäjää, mutta kurssi opettaa asioita, joita hevisenomistaja olisi syytä tietää.
Ne, joilla on jo kohtuullisesti hevostuntemusta, hakeutuvat kursseille.
”Kun kengittäjä tulee paikalle, itsellä on hyvä olla tietotaitoa”, Kojola jatkaa.
Minunkin kurssien kautta on aina silloin tällöin joku hakeutunut ammattiin kouluttautumalla eteenpäin. ”Kengittäjiä on, mutta ei liikaa. Kaikilla on töitä”, tallin ja Masan omistaja Heidi Salo kertoo.
Heikki Leväsluoto Ikaalisista oli ensimmäinen, joka otti kavion kauniiseen käteen ja rupesi hommiin. Opettaja Kalevi Kojola sai pyyhkiä hetken hikeään.
Kalevi Kojola tutkii hetken oriin jalan asentoa, ennen kengitystä. Jalan asento pitää korjata oikein. Aivan kuin ihmisellä, kengän valinta on tärkeätä.
Ori oli täysin rentona ammattilaisen käsissä, kuten kuvasta huomaa. Jännitys ei vaivannut hevoisen jäsentäkään.
”Opin tosi paljon”
Pirjo Siukola ajeli Nauvosta lossin takaa pitkän matkan kaviokurssille. Hän oli erittäin tyytyväinen kurssin antiin.
Pirjolla on kokemusta hevosista ja jonkin verran myös kengityksestä.
”En ole koskaan esimerkiksi pikku kätösilläni tehnyt kotkausta oikein, vaan olen taitellut naulat väärin.”
Pirjo sanoo oppineensa paljon käytännön tietoa kavion hoidosta. ”Nyt osaan myös kiinnittää huomiota kengittäjän toimintaan ja moneen muuhun asiaan, kuten kenkien valintaan.”
Pirjo arvostaa tätä käsityöläisammattia, jota ei noin vain voi koneellistaa.
Pirjolla on hevonen, poni ja kuusi lammasta.
Pirjo Siukola on vastuulinen hevosharrastaja, jolle kurssi toi paljon uutta.
Kaviota pitää tarkkailla kengityksen yhteydessä. Pieni terveenhajuinen visva ei haitanut tahtia.
Hevosen kengitys pitää tehdä oikein
”Suurimmat virheet mitä hevosen kengittäjä voi tehdä, on lyödä naula väärin kavion sisään”, Kalevi Kojola sanoo. ”Naulaa ei saa lyödä liian syvälle kavion sisään, vaan sen pitää osua valkoviivaan.”
Jalan asentoa pitää korjata vuolemalla kannatinpintaa oikein.
Kojola sanoo, että jokainen kehittää omia tyylejä tässäkin hommassa. Hevosen kavion hoito on oikean ruokinnan ohella tärkein hyvinvointitekijä.
Kojolalle ei kengityshommat kurssiin vielä päättyneet. ”Tästä jatketaan kahdelle tallille kengittämään ja jatkamaan pyhätöitä”, mies naurahtaa.
Työtä voi verrata sepän töihin alasinta ja nahkakaapua myöden. Hiki virtaa molemmissa ja voimaa tarvitaan.
Hevosten kanssa ei kuitenkaan tule nokiseksi.
Masa nuuhkii tuttavallisesti kenkäsepän päälakea. Hevosesta ja käsityöläisestä tuli vissiin kaverit.
Lue myös tarina Perämettän puskaratsastajista tästä.
Artikkeli julkaistu 4.10.2015
Ei kommentteja