Itämeren pelastamisohjelma tarkoittaa monelle poliitikolle maatalouden kuorman vähentämistä.
Ajatuksia pitäisi laventaa paljon.
Jos keskitytään kipsin levitykseen pelloille tai ravinteiden kuskaamiseen biokaasulaitoksiin, ollaan kaukana kokonaisuuden hahmottamisessa.
Kipsissä on paljon fosforia ja biokaasulaitoksissa ravinteiden pistekuormat ovat suuri ongelma.
Tällaiset yksittäiset ideat pitäisi korvata kokonaisuuden hahmottamisella. Suomalainen maatalous on ensimmäisenä tulilinjalla.
Ampumasektori on tässä kohtaa liian kapea.
Artikkelikuvassa alaveteliläinen Hulden Oy on urakoimassa Ruskolla lietteen sijoituslannoitusta nykyaikaisella tarkalla gps-ohjatulla kalustolla.
Peltoon sijoittamalla levitetty liete heti levityksen jälkeen. Jokainen pisara on maan uumenissa ilman hajua suoraan kasvuston käytettävissä. Kuva Aurasta, Varsinais-Suomesta.
Väite: Historiallinen ylilannoitus
Helsinkiläinen kokoomuspoliitikko Sari Sarkomaa kirjoittaa Verkkouutisen blogissaan levien ruokkimisesta ja että lantaa levitetään enemmän kuin kasvit tarvitsevat.
Erikoinen on viestinsä: ”Maamme fosforiravinteiden tarve saataisiin lähes katettua kotimaisen karjatalouden lantojen sisältämällä fosforiravinteilla. Siksi eläintiloille on luotava kestävä mahdollisuus myydä ravinteiden ylijäämä lannoitemarkkinoille.”
Sarkomaa ehdottaa, että ”tukea suunnattaisiin lannan fosforin siirtoon ja hintaeroon mineraalilannoitteisiin kannustamaan tehokasta lannan prosessoinnin kehittämistä ja luomaan dynaamisia vaikutuksia”.
Poliitikko uskoo, että kipsin levitys leikkaisi maatalouden fosforikuormitusta neljänneksellä.
Selvitin aiempaan artikkeliin faktaa: ”Oikeaan paikkaan levitettynä kipsi vähentää vesien rehevöitymistä, mutta väärin levitettynä tai sisämaan vesistöjen likipelloilla se voi muuntua todelliseksi haitta-aineeksi.”
Kipsi on hyödyllistä vain tietyissä osissa rannikkoalueita, pienessä osassa maata.
Kuvassa Proagrian Juha Mäkelä ottamassa maanäytteitä. Lannoitus perustuu pakollisten maanäytteiden analyysiin. Ylilannoitus ei ole mahdollista, jos tila on sitoutunut ympäristökorvauksiin.
Mantra ei ole aivan niin yksinkertaista
Sarkomaa ei ole mantrassaan yksin. Liki jokaisessa puolueessa löytyy hänen mielipiteensä jakajia.
Fosforitase on koko ajan pienentynyt, koska lantaa levitetään usein alle sallitun, ettei tule ongelmia viranomaisten tarkan syynin alla.
Ravinteet on tarkoitettu kasvien käyttöön. Runsas kasvusto käyttää paljon ravinteita. Maan multavuus ja hyvä kasvukunto ovat helpointa ja käytännönläheisintä ympäristön suojelua.
Maan köyhdyttäminen ja alilannoitus tarkoittaisi vähemmän ja huonolaatuisempaa ruokaa.
Sarkomaa: ”Siksi eläintiloille on luotava kestävä mahdollisuus myydä ravinteiden ylijäämä lannoitemarkkinoille.” Tähän voisi esittää jatkokysymyksen, minne ravinteet katoavat? Ovatko ravinteet paremmassa muodossa kalliin teollisuusprosessin suoloina, kuin luonnonmukaisina mikrobipohjaisina humusta lisäävinä maanparannusaineina?
Jos puhutaan fosforista, pitää puhua kokonaisfosforista ja liukoisesta fosforista. Miten ravinne on parhaiten hyötykäytettävissä kasveille?
Sarkomaan ehdottama kipsi, kipsi eli kalsiumsulfaatti (CaSO4) on lannoiteteollisuuden sivutuote, joka sisältää fosforia.
Kipsissä on fosforia liki kaksi kiloa tonnissa, sekä rikkiä ja kalsiumia. Kipsille tarjotaan poikkeuslupaa, minkä ansiosta sen ravinteita ei lueta ravinnetaseeseen. Kipsin fosforilla ei ole siis merkitystä, mutta lannan on.
Ihmisten jätökset johdetaan jätevesilaitoksiin, jossa tehdään jätteestä kiintoainetta, kompostia. Osa johdetaan ajoittain suoraan puhdistamattomana vesistöön. Jätevesikompostimassa sisältää myös rutkasti fosforia ja muita ravinteita. Kompostimassan levitykselle ei ole mitään rajoitteita, jos sitä levitetään puistoihin ja moottoriteiden luiskiin. Ne kuitenkin lasketaan maatalouden päästöihin.
Maatalousmaalle levitettäessä ravinteet lasketaan tarkasti.
Maatalouden kokonaisuutta tarkastellessa meidän olisi syytä paneutua maaperäbiologiaan ja sen biologiseen ymmärtämiseen, kemiaan ja fysiologiaan.
Karjanlannan merkitys humuksen lisääntymiseen sivuutetaan kaiken aikaa. Humus, joka lisääntyy karjanlannasta, lisää peltomaan ravinteiden pidätyskykyä. Jokaisen etu on, että arvokkaat ravinteet pysyvät pellossa.
Vihreiden ehdotus hallitusohjelmaan lisäisi ravinneongelmia
Vihreiden esitys hallituksen budjettiin: ”Budjetin yhteydessä on päätettävä sähkölatausinfran vauhdittamisesta ja liikennebiokaasun edistämisestä niin tankkausinfraa kuin tuotantolaitoksia tukemalla. Jalostamalla eläinlantaa liikennebiokaasuksi vähennetään samalla vesistöjä pilaavia ravinnepäästöjä ja saadaan ravinteet hyötykäyttöön lannoitteeksi. Erityisesti Lounais-Suomen ja Pohjanmaan tiheiden eläintuotantoalueiden suurten lantakeskittymien jalostaminen biokaasuksi on merkittävä Itämeren suojelun kannalta.”
Ei ole tarkoitus mollata vihreitä, he haluavat vain kaikkea hyvää. Tarkoitus on kertoa, minkälaisia puutteita heidän ehdotuksessaan on.
Kun lanta viedään biokaasulaitokseen, se mädätetään. Mädätysprosessista otetaan kaasu talteen, mutta ravinteet jäävät laitoksen altaisiin, eivät ne minnekään häviä. Koska mädätysprosessi on jatkuvaa, varastointikapasiteettia ei ole riittävästi. Jonnekin ravinteet pitää ohjata, koska ne eivät siirry biopolttoaineisiin.
Tässä on olennainen onglema, jota ei ole esityksessä huomioitu.
Ravinteiden pistekuorma lisääntyy, jos ne keskitetään biokaasulaitoksiin suuressa mittakaavassa.
Suomen kartassa on paljon harmaita alueita, joissa biokaasua ei ole.
Saksa on biokaasun edelläkävijämaa. Saksassa suurten biokaasulaitosten pistekuorma on tällä hetkellä suuri ongelma — mitä niille tehdään?
Maatiloilla on kyky varastoida ravinteita tasaisesti ympäri valtakuntaa.
Kaavailtu biokaasupolttoaineiden verotuksen nostaminen toimii vihreiden ehdotusta vastaan. Biokaasulle pitäisi löytyä myös käyttöä.
Tutkimukseen kannattaa myös panostaa entistä enemmän. Päätökset pitää perustua tieteeseen ja faktaan.
Tämän kirjoituksen perustana on tavallisten maajussien tietämys ja oma pitkä kokemukseni maanviljelystä. Heitä olisi syytä kuunnella suurella korvalla, suomalainen maajussi on valistunut ympäristön ammattilainen.
2 Kommenttia
Asiasta täydellisen tietämättömänä on minua alkanut kiinnostaa Itämeren tila sekä maamme maatalouden osuus siihen, onpa esitetty sen olevan syyllinen Itämeren sinileväesiintymiin. Maataloutta harjoitetaan lähes koko Suomen alueella mutta esimerkiksi Pohjanlahdella, Saimaalla tai Päijänteellä ei esiinny juurikaan sinilevää ja itäisen Suomenlahdenkin tila on parantunut huomattavasti Suomen valtion ja Eu:n osaksi kustantaman Pietarin jäteveden puhdistuslaitoksen valmistuttua vihdoin, joten maatalous ei ainakaan ole ollut syyllinen sen huonoon tilaan.
Olisiko ”sylttytehdas” sittenkin jossain muualla kuin suomalaisessa maataloudessa?
Suomenlahti on matala murtovesiallas, jossa vesi vaihtuu harvoin. Sinilevää on esiintynyt jo 1800-luvulla Gotlannin edustalla niin paksuina kerroksina, ”airo ei mennyt läpi”. Vanha pohjasedimentti on kaiken alku ja juuri. Ilman Tanskan salmien suolavesipulsseja fosfori nousee pintaan ja leväkukinnot kukoistavat.
Ilman rautaa leviä ei esiintyisi. Erään käsityksen mukaan jätevedenpuhdistamot ruokkivat omalta osaltaan levien kukintaa, sillä ne käyttävät fosforin saostamiseen rautasulfaattia.
Asiassa on paljon muttia, mutta yksinkertaisin manrta on syyttää maataloutta. Toki suomalaisella maataloudella on osuutensa, mutta puhutaan aika pienestä osuudesta. Kokonaisuuden hahmottaminen on hukassa. Asia on laaja. Pitää muistaa, että Itämeren rannikkovaltioita on muitakin kuin Suomi.