Jatkuvatko erityisympäristötuet ensi vuonna?

Erityisympäristötukien piirissä olleet perinnebiotoopit ja lumo-sopimukset ovat pitkäjänteistä luonnon hyväksi tehtyä työtä.

Nyt päättyvien sopimusten uusimisesta on tullut kysymysmerkki. Pitkäjänteiset erityisympäristötuet ja luonnon monimuotoisuushenkkeista saatu hyöty on tämän hetken tiedon mukaan jatkumassa.

Perinnebiotooppi vaatii työtä

Vartsalalaisen Aki Riskin kahden naapurinsa kanssa hallinnoimaan 35 hehtaarin alueeseen kuuluu Halikonlahdessa 25 hehtaaria luonnonlaidunta ja 10 hehtaaria kiinteästi luonnonlaitumiin liittyviä suojavyöhykkeitä. Tulevana vuonna joen pohjoispuolinen alue laajenisi lisää suojavyöhykkeenä. Alue on pääosin Naturassa, koska se on arvokasta lintuvesien suojelualuetta.

Alue oli aiemmin pöpelikkö. Alueella kasvoi vielä kymmenen vuotta sitten kolmimetrinen kaislikko, joka on vuosien työn tuloksena muuttunut kauniiksi hoidetuksi laidunalueeksi. Alue on linnustolle oivallinen levähdyspaikka. Uusia lajeja ovat haarahaukka, haikarat ja lintubongarit. Alueella laiduntavien eläinten lihaa myydään niittylihana, joska on Riskin mukaan erityisen herkullista.

Kyseessä on Luonnon monimuotoisuuden edistäminen -erityisympäristötukialue, joka on ollut Riskin kohdalla tuen piirissä vuodesta 2005. Laidunnus aloitettiin 2006. Alue on yhtenäinen kolmen maatilan yhteistyössä hoitama. Osa alueista on vuokrattu naapurimaanomistajilta. Alueella on laiduntanut lihakarjaa, joka on tuotu sinne kesähoitoon 25 kilometrin päästä Perttelistä. Herefordit ovat tehneet ympäristönhoitoa nyt 10 vuotta ja kaislikko on korvautunut heinäkasveilla.

Riskillä on mennyt päivittäistä työaikaa pari tuntia veden ja kivennäisten viemiseen ja eläinten valvontaan, lisäksi aitojen kunnossapito on jatkuva työmaa. Satunnaisten karkulaisten kiinniottaminen on kuuluu myös työnkuvaan.

Hetteikön kasvit ovat muuttuneet lihaksi. Keväisin eläimiä tuotiin kolme kuormaa — Syksyllä vietiin neljä pois.

 Jos erityisympäristötuet poistuisivat

Alueesta on vielä vanha erityistukisitoumus voimassa, jotka pitäisi uusia ensi keväänä. Ympäristöohjelman leikkausten vuoksi hallinto on ilmoittanut, että ensi keväänä ei tehdä uusia erityistukisitoumuksia. ”Toisenlaistakin viestiä on tullut, mutta en usko ennen kuin minulla on mustaa valkoisella”, Aki Riski sanoo.

”Jos huonosti käy, jää nyt hoidettavana olleita alueita hoitamatta. Tällöin erityistuilla haetut hyödyt, jotka alueella pitkäkestoisen laiduntamisen avulla on saavutettu, muun muassa lajiston monipuolistuminen, valuvat hukkaan” Ari Riski jatkaa. Riskin tiedon mukaan komissiolle lähteneessä kirjelmässä ei ole suojavyöhyke- ja monimuotoisuusalueita mainittu. ”Muutoksiin tarvitaan ymmärtääkseni komission lupa.”

Näiden päättyvien sopimusten uusiminen ei Riskin mukaan edes lisää tukimenekkiä, koska ovat olleet jo järjestelmissä mukana. ”Lisäksi sopimuksia tehtäessä on jo tehty maastokatselmukset ja alueellinen ympäristökeskuksen lausunto on valmiina.”

Pöpelikkö muuttuu lihaksi

Laidun on muuttunut lihaksi — Sieltä viedään syksyllä yksi kuorma eläimiä enemmän pois, kuin sinne keväällä on tuotu. Eläimet käyttävät ravinnokseen entistä ruovikkoa ja muuttavat vesistölle haitallisia ravinteita lihaksi ja lannaksi. Lanta ei ole ongelma — Eläimet sontivat kovalle maalle, eikä veteen.

Vanhat sopimusalueet on siis katsottu sijaitsevan juuri niillä paikoin, joihin sopimuksia on haluttukin tehtäväksi. ”Minä pelkään viranomaisten vakuuttelusta huolimatta, että tukea ei saada”, Riski toteaa. Riski on menettänyt luottamuksensa valtionhallinnon lupauksiin.

Jos tukea ei saa, alue korpeentuu uudelleen ja tehty työ valuu hukkaan.

Hallinto vastaa

Lea Anttalainen Mavista sanoo, että ensi keväänä tukia voi hakea, mutta hän ei tiedä määrärahoista. Sini Wallenius ministeriöstä sanoo, että tukihakua ei aukaistaisi, jos rahaa ei ole.

Wallenius rauhoittelee sanoen, että tukimuodot jatkuisivat ensi keväänä resurssien puitteissa.

Pelko rahojen loppumisesta syntyi, kun kun niitä jaettin holtittomasti

Hallinto ei Aki Riskin mukaan kyennyt käyttämään talonpoikaisjärkeä. ”Hallinto ei ymmärtänyt mihin se johtaa, kun suojavyöhykkeitä sai perustaa mihin vain. Joka valtaojan tai vesistön viereen sai perustaa suojavyöhykenurmen. Näillä viljan hinnoilla suojavyöhykenurmet olivat helppo ratkaisu ja hömppä nosti päätään. Tilakohtaisesti ratkaisut olivat tottakai järkeviä, mutta ympäristöhyötyjä ja tukimenekkiä ajatellen valmisteluporukka on ollut jossain muualla kun järkeä jaettiin.”

Uudet tukimuodot saivat aikaan hakemusrynnäkön. Arvoitu kiinnostus kerääjäkasvien osalta ylittyi 3600 prosentilla. Vaikka virkamiehet uskottelivat että rahat riittävät, farmarit tiesivät ounastella maalaisjärjellään, että ne loppuvat kesken. ”Viime kevään koulutustilaisuuksissa kysyttiin useaan otteeseen, että riittävätkö rahat? Aina vakuutettiin että kyllä riittää!”

Ensi kevään hakuun ei enää saa kuin murto-osaan erityisympäristötukia. Järki-hankkeen projektijohtaja Eija Hagelberg Baltic Sea Action Groupista sanoo, että suojavyöhykesopimuksia ei mahdollisesti tehdä ollenkaan. Hän ei ole kuitenkaan nähnyt mustaa valkoisella.

”Perinnebiotooppien hoito on ympäristökorvausohjelmassa toimenpide, joka kaikkein eniten lisää luonnon monimuotoisuutta”, Hagelberg sanoo.

”Perinnebiotoopit ja niihin kuuluvat Vartsalankin rantaniityt ovat erittäin harvinaisia ja arvokkaita luontotyyppejä. Perinnebiotooppien arvo säilyy vain hoitamalla, kuten laidunnuksella ja niittämällä.”

 Kuvat: Aki Riski