Ilmajoella maatalousopintojaan päättävä entinen city-girl Portlandista, Clara Kleister-Love aikoo jatkaa alan opiskelua eläinlääketieteellisessä. Hän on koukussa ilmajokelaisen maatilan töihin ja maatilaelämään.
”Jokaisen kaupunkilaisen pitäisi sivistää itseään viikko maalla, viettää maatilaviikon, ja nähdä mistä ruoka tulee ja miten hyvin eläimiä kohdellaan. Luulot karisivat minultakin ja rupesin ajattelemaan toisin.
Nuorena tyttönä olin niin altis vegaanien propagandalle, joka ei ollutkaan totta”, Clara sanoo hennolla äänellä.
Karannut kanarouva leyhyttää Claran hiuksia. Oven raosta oli helppo livahtaa.
Clara jäi Suomeen ja Ilmajoelle
Vaihto-oppilaana Suomeen tullut Clara päätti jäädä maahan. Hän palasi kotiinsa Jenkkeihin kuukaudeksi pakkamaan laukut ja hyvästelemään tutut ja sukulaiset. Hän käy edelleen viettämässä joulut kotipuolessa.
Kaupalliset opinnot eivät miellyttäneet ja nuori nainen päätti hakea jo seuraavana vuonna Ilmajoelle maatalousopiston talousopintojen pariin. Viimeinen vuosi on meneillään ja hän aikoo jatkaa eteenpäin koulun penkillä. Eläinlääketieteellinen on seuraava etappi, joko Virossa tai Suomessa. Virossa opetuskieli on usein englanti, joka on hänen äidinkielensä. Vaikka hän osaa suomea, arkuus käyttää kieltä vaivaa täydellisyyteen pyrkivää nuorta.
Clara seisoo tovin paikallaan ja katse kiertää kanalaumassa. Kaikki hyvin.
Iso kanala on mieluisa työpaikka
Clara ottaa sangon ja pitkät pihdit mukaansa. Hän kävelee hiljaa hallissa kanojen väistyessä tieltä. Hän merkkaa sprayllä yhden kanan, jossa näkee jotain vikaa. Pihdit ovat lattiamunien keräämistä varten. Kävelen Claran perässä ja kanat ovat säikkynä. ”Ne pelkäävät sinua ja kameraa”, Clara nauraa. ”Normaalisti ne ovat rauhallisia”.
Ilma on hyvä, mutta pöly takertuu kurkkuun, siksi Clara pitää koko ajan hengityssuojainta. Päivässä tarkkailua ja lattiamunien keräilyä tehdään monta kertaa. Päivän pituus kanalassa on kahdelta ihmiseltä yhteensä 14 tuntia. Tuotantomunat kerätään koneellisesti. Punnitus ja munien kääntö oikein päin tapahtuu automaattisesti.
Knuuttilan kanalassa on neljä 7 000 kanan ja 700 kukon yhdyskuntaa. Munat kerätään alle neljän tunnin ikäisinä säilöön, josta ne haetaan pari kolme kertaa viikossa hautomolle. Ne jatkavat untuvikkoina broilerikasvattamoihin. Munantuottajalla on korkeat vaatimukset hygienian ja kaiken muunkin toiminnan suhteen.
”Näitä kanoja ei olisi ilman meitä”, Clara sanoo.
Vaikutelma tehokanalasta kaikkoaa, kun sinne astuu. ”Kanoilla on täällä kaikki mitä ne tarvitsevat. Niillä ei ole vihollisia. Ne saavat hyvää ruokaa ja lämpöä. Ne ovat onnellisia. Ennen luulin toisin.”
Vaikutelma tehokanalasta kaikkoaa, kun sinne astuu. ”Kanoilla on täällä kaikki mitä ne tarvitsevat. Niillä ei ole vihollisia. Ne saavat hyvää ruokaa ja lämpöä. Ne ovat onnellisia. Ennen luulin toisin.”
Suomessa asiat toisin kuin Jenkeissä
Vaikka Clara on arka, hän puhuu vuolaasti. Amerikkalainen maatalous on usein ”agribusiness”, jossa farmari omistaa vain rakennuksen. Jättifirmat omistavat eläimet, rehun ja kaiken muun. ”Jos puhut väärin tai et heti tottele määräyksiä, sopimus lopetetaan”, Clara sanoo. ”Kontrolli on täysin kieroutunutta. Vain raha ratkaisee.”
Claran mukaan Yhdysvalloissa 2 prosenttia jättitiloista tuottaa 92 prosenttia ruuasta, ja hän kertoo käyneensä 25 000 lehmän lypsykarjatilalla, jossa oli oma meijeri.
Hän on ihastunut suomalaiseen puhtaaseen ja hyvin hoidettuun eläintuotantoon, joka on tehoyksikössäkin jotain muuta mitä amerikkalainen tehobusiness. ”Nämä kanat rokotetaan kahdella rokotteella, mutta esimerkiksi Hollannissa ne saavat 11 erilaista piikkiä tauteja vastaan.”
Mullipihatossa kaupunkilaistakaan ei kavahdeta.
Clara hyppää aitaukseen ja asettuu selin hiehoihin. ”Pian ne tulevat lähelle nuuhkimaan.”
Propagandan uhri
”Minä olen aina ollut kiinnostunut ruuasta ja perheeni on kiinnostunut tasa-arvoasioista.”
Kun nuori vaihto-oppilas tuli Suomeen, hän ei tiennyt millaista ruokaa saisi. Ensin kuusi vuotta kasvissyöjänä ja neljä viimeistä vuotta vielä rajoitetumpaa ruokavalikoimaa noudattavana vegaanina ollut nuori nainen oli erikoisessa tilanteessa.
”Pienenä en halunnut syödä eläimiä, koska pidin niistä. Eläimillä piti olla oikeus elää”, nuori nainen kertoo. ”En halunnut, että eläin elää vain siksi, että se päätyy minun lautaselleni.”
Clara oli saanut sanojensa paljon propagandaa eläinsuojelujärjestöiltä. Kaikki upposi nuoreen ihmiseen. ”En tiennyt totuutta joka oli erilainen kuin propagandatieto.”
”Likka halusi vaihto-oppilasaikana tulla tekemään töitä eläinten kanssa ja minä sanoin että mikä ettei”, Kari Knuuttila muistelee.
”Kaikki muuttui. Autoin ja näin, miten hyvin eläimiä kohdellaan. Ne ovat onnellisia ja terveitä.” Clara jatkaa: ”Monilla on mielipiteet ja niitä pitää kunnioittaa, mutta nämä asiat ovat kuin uskonto tai politiikka, muille ei sallita erilaisia mielipiteitä.”
Clara penää enemmän suvaitsevaisuutta.
Kananamunien lajittelu on Claralle jokapäiväistä sisäsiistiä hommaa.
Jos olisin eläin, haluaisin olla täällä
”Jos olisin eläin, haluaisin elää täällä lämpimässä ilman pelkoa. Täällä on kaikki mitä tarvitsen”, Clara sanoo kanalan taukotilassa.
Maailmassa on Claran mielestä paljon mustaa ja valkoista. Varsinkin lapselle harmaan sävyt ovat vaikeita, sillä he ymmärtävät helpommin jyrkkää mustavalkoista ajattelua. Clara katsoo silmiin ja ihmettelee: ”Kuulin aamulla radiosta, kun siellä sanottiin, että Halloween raunioittaa suomalaisen kulttuurin.”
Nuori nainen muistelee, kun tilalla teurastettiin nautaa. Juuri kun oltiin irrottamassa vuotaa, Knuuttilan viisivuotias Vera oli tullut viereen ja kysynyt, että mitä te teette?
”Teemme tästä naudasta ruokaa”, oli Clara sanonut. Vera mietti hetken ja kysyi: ”Saanko auttaa?”
19 Kommenttia
Tässä tekstissäsihän ei ole propagandaa lainkaan?
Minkälaiset arvot ja suhtautuminen elämään ylipäätään on ihmisellä, joka tahtoisi elää mieluummin tuotantokanana huomattavasti lyhyemmän, ahtaamman ja virikkeettömämmän elämän kuin vastaavanlaisena kanana, joka oikeasti saisi elää koko elmänsä (kaikki ne vuodet) terveenä ja onnellisena omassa tilassaan, yksilönä?
Totta, että lapselle kaikki on mustaa ja valkoista. Juuri tuossa teurastus-esimerkissäsi se näkyy ehkä kaikkein konkreettisemmin; ”Minä opetan sinulle että toiset ovat vähempiarvoisia (kyvyttömämpiä tuntemaan, kokemaan) ja siksi me saamme kohdella niitä miten tahdomme ja tappaa makumieltymyksiemme vuoksi (ruoaksihan ei enää tarvitsisi tappaa).” Tässä kohtaa huomion voi kiinnittää tappamisen eettisyyteen: Onko sitä, kun lihantuotanto on suurin yksittäinen syy ilmaston turmeltumiseen, yksi eläinproteiinikilo vaatii 4-10 kiloa kasviproteiinia, jonka voisi suoraan käyttää ihmisten ravinnoksi (nälänhätä) sekä tehotuotanto sinällään eläimen näkökulmasta (lyhyt, rajattu elämä). Jos lapsi sen sijaan opetetaan kunnioittamaan ja välittämään jokaisesta yksilöstä (niin ihmisistä kuin toisista eläimistäkin) eikä huonoa kohtelua tai toisen tappamista hyväksytä, ovat arvot yhtäkkiä erilaiset, eikö vain? Riippuu tietysti itsestä, mitä arvostaa…
Firstly, I’d like to state that we’re all entitled to our own opinions and that opinions should be respected.
Secondly, I’d like to concede that this article is not unbiased, nor are your comments.
Thirdly, I’d like to elaborate on my opinion displayed in the article. If I were a Ross 308 broiler in Finland, I would prefer to live in that farm rather than in the wild. The birds in those breeder houses are fed, given clean water to drink, cared for, protected from predators and disease, and they live in an enriched environment. Those birds have fun. They play. If you look at Maslow’s Hierarchy of Needs, you’ll see that the bottom two tiers (physiological and safety) are fulfilled. I’m not a certified animal behaviorist but I see the third and fourth tiers (love/belonging and esteem) being fulfilled as well. The birds are not isolated from one another; they are free to interact and develop friendships, partnerships and receive respect from others. The fifth tier, self-actualization is not often achieved even by many of us humans. If I compare this situation to what life would be like for a Ross 308 broiler living in the Finnish wild, I cannot see any of these tiers being entirely fulfilled with any guarantee. I would prefer to live in an environment where I know I will find food, I know I will find water, I know I will be safe.
I’m also curious. Can you share your source for the fact you presented that the protein conversion ratio is 4-10:1 plant protein to animal protein? I agree that meat consumption in the scale that we have is not sustainable. That’s part of the reason why I limit my animal protein consumption. Changing other people’s habits is impossible. Only they are able to make the decision to change.
Kiitos Carla erittäin fiksusta vastauksestasi!
Eli vapaus ei merkitse sinulle mitään? Haluaisit elää ja tulla tapetuksi, selvä. En osaa ymmärtää miten petit omat arvosi ja olet nyt osa eläintuotantoa. Eikö sana tuotantoeläinkin jo nostata ihokarvat pystyyn, minulla ainakin. Olen maitotilalla asunut ja en kyllä ikinä haluaisi olla yksi lehmä siellä.
Ja niin, sinä joka haluaisit olla eläimenä siellä…Haluaisitko sinä olla kukonpoika, joka menee päivän ikäisenä tarpeettomana silppuriin (kuten munantuotannossa kukonpojille tapahtuu)?
Eikös tuo ollut eloon menevien kanojen tila kuitenkin..kukkoakin tarvitaan silloin.
Carla pisti sinulle juuri jauhot suuhun, arvatenkin vegaanille tämän täytyy olla
miellyttävä tilanne?
Sorry..typo. Clara..:)
Ja vegaanitko ovat tietämättömiä city-tyttösiä? Huoh mitä propagandaa tosiaan. Olen työskennellyt teinivuodet hevostalleilla, vieraillut useita kertoja karjatiloilla lapsena ja myöhemminkin. Useimmilla tiloilla joilla olen käynyt, ei ole ollut mitään ”huomautettavaa” vaan olot ovat täyttäneet kyllä standardit eivätkä tilalliset toki mitään monstereita ole olleet. Olen silti voinut pahoin katsoessani, kuinka pientilallinen erottaa vastasyntyneen vasikan yksin kylmään karsinaan emän maatessa surkeana raskaan synnytyksen jälkeen vailla mahdollisuutta imettää tai hoivata vasikkaansa. Siat tarkkailevat jokaista ympäristön liikettä, mutta ne on teljetty pieneen betonipohjaiseen kopperoon. Lehmien utareet ovat niin suuret, että ne on tuettava liiveillä. Mikä tässä on hienoa saati normaalia? Olen työskennellyt useilla eri tiloilla eri maissa vapaaehtoisena ja yhä uudestaan päädyn siihen, että ekologisinta ja eettisesti kestävintä on syödä luonnonmukaisesti viljeltyjä kasviksia. Se vegaanien tuottama propaganda, mitä olen teinistä asti lukenut, on kerta toisensa jälkeen ollut totta. Ei, minä en todellakaan haluaisi syntyä tuonne halliin, jossa elämä lienee kuin pörssissä – melua, tungeksimista tylsässä tilassa. En varsinkaan, kun kohtalona on kuolla brutaalisti nuorena.
Kuinka moni ihmisäiti imettää poikastaan? Kuinka moni yksinäinen ihminen, erityisesti vanhus, elää kuukaudesta toiseen eristyksissä pienessä betonikopperossa? Kuinka monen naisen on tuettava rintansa liiveillä pystyäkseen elämään ja liikkumaan ilman niska-ja hartiakipuja?
Miten aiotte hoitaa luonnonmukaisen viljelyn lannoituksen jos kotieläimiä ja siis lantaa ei ole olemassa?
”Näitä kanoja ei olisi ilman meitä”
Tällä logiikallako perustellaan eläinten jalostus ja tehotuotanto? Eläimet on siitetty ihmisten avustuksella palvelemaan ihmisen tahtoa. Se ei ole itseisarvo, että ”ihminen on saanut elämän aikaan” – varsinkin jos se elämä on ennalta määrättyä ja päättyy ennenaikaisesti. Ja kyllä ne elukat osaa ihan itsekseenkin lisääntyä, ilman että ihminen puuttuu peliin.
Tuomo on ilmeisesti näitä ”city-tyttösiä”Kyllä ”elukat”, eli kanat, lisääntyy itsekseenkin mutta eivät elä ilman ihmisen tarjoamaa ruokaa ja suojaa.
Edelleenkin kysyn miten te asiantuntijat järjestäisitte luomutuotannon ilman tuotantoeläinten lantaa?
Toinen kysymys on että miten kävisi pohjoisen alkuperäiskansojen jos eläinten käyttö ruoaksi kiellettäisiin?
Ei ole kyse siitä, etteikö eläimiä voitaisi pitää lemmikeinä. On kyse siitä millaiset elinolot niille tarjotaan. Itse olen aloitteleva vegaani, entinen kotimaisen lihan kannattaja. Todellisuudessahan luomutuotanto lihateollisuudessa tuottaa enemmän päästöjä kuin tehotuotanto. Siksi on vaikea tukea minkäänlaista lihantuotantoa. Itsekin varsan kasvua syntymästä lähtien seuranneena en hyväksy millään sitä traumaattista tapahtumaa joka kohtaa jokaista lehmää maitotilalla. Se on ikuinen trauma eläimellekin. Myös kanaloissa tila on ahdas (leikkiminen on usein myös agressiivista oman tilan hakua) ja tosiaan ylimääräiset kukonpojat tapetaan muutaman tunnin ikäisinä – niistä ei ole munan tuotantoon eikä kukkoja tarvita yhtä paljon kuin kanoja. Sikojen elintilat ovat usein häviävän pienet ja emakot joutuvat imettämään porsaita pienissä tiloissa. Yleensä nämä eläimet eivät koskaan nää päivänvaloa.
Olisi eri asia jos puhuisimme siitä, että jokainen ihminen söisi lihaa ja käyttäisi eläintuotteita saman verran kuin itse tuottaisi muutamalla sialla, lehmällä ja kanalla. Todellisuudessa ihminen syö useita kiloja lihaa viikossa. Vaikka nykyinen maapallon kantokyky olisi 60g viikossa. Jos oikeasti etsisitte puolueetonta tutkimustulosta huomaisitte, että oikeastaan vegaaneilla on pointti. Itse syön edelleen hevosen lihaa (suomalaista), riistaa ja itse pyydettyä kalaa. Niin sanottua ”metsästettyä ruokaa”, koska olemmehan puoliksi petoja. Elämä on raakaa kuitenkin, pedot syövät muita eläimiä. Kuitenkin nykypäivänä eläin ei ole eläin vaan tuotantolaite jonka elämä on lyhyt, yleensä tunkkainen ja virikkeetön.
Ystävälläni on vapaita kanoja, jotka talvisinkin nauttivat ulkoilusta, kuoputtavat, tutkivat ja löytävät uusia virikkeitä. Tätä ei lattiakanalassa saa. Niitä munia on ilo syödä.
Essi, Claran fiksu kommentti Jukka K:lle kannattaa lukea.
Voitko syödä niitä munia hyvällä omatunnolla? Jotta munantuotanto jatkuu, tarvitaan lisää kanoja. Jotta tulee lisää kanoja, tarvitaan tipuja. Suurin osa tipuista on kukkoja. Mitä kukoille tehdään? Järkevintähän ne on tappaa ja syödä. Meillä on vapaita kanoja pihassa, ne saavat lisääntyä ja kukkopojat päätyvät pataan.
Sinulla ei varmasti ole koiraa tai kissaa. Ethän käytä nahkaa, etkä villaa? Ilmeisesti olet hevosihminen, ethän käytä hevosella nahkaisia varusteita? Ne on tehty eläimestä. 🙂
Jaahas, sitten syöt sitten syntymättömiä kanoja?????
Vapaat kanat ja niiden vapaat poikaset???
Tekstin sanoma oli selvästi se että älkää ostako ulkomailla tuotettua vaan kotimaista jos haluatte edes jotenkin kunnioittaa eläintä yksilönä.
Mielenkiintoisesti kiteytetty.
Ihan kamalaa luettavaa…