Suomalainen joulukinkkusika ei asu häkissä, vaikka niin virheellisesti otsikossaan Kuluttaja-lehti antaa ymmärtää.
Oikaisemme väärän tiedon, koska kuluttajien on saatava oikeaa tietoa syömästään jouluruuasta.
Jouluruokaperinne on suomalaisille tärkeä ja joulukinkku on tärkeä osa sitä.
Me voimme syödä joulukinkkua hyvällä omallatunnolla, koska joulukinkkusika voi hyvin. Suomalainen joulusika asuu vapaana ryhmässä syntymästään lähtien.
Artikkelikuvassa emakkoja olkipihatossa.
Kuvat ja teksti: Hannu Koivisto
Antti Pukara on nuori sikayrittäjä. Hän on investoinut tänä vuonna moderniin uuteen lihasikalaan ja usko tulevaisuuteen on kova.
Joulukinkkusika ei ole emakko
Suomessa on miljoona sikaa, mikä ei ole paljon, jos verrataan esimerkiksi Tanskan 19 miljoonaan sikaan.
Emakkoja Suomessa elää tällä hetkellä 80 000, kahdeksan prosenttia. Porsitushäkissä emakko asuu kuukauden kerrallaan.
Sioista kaksi prosenttia asuu siis porsitushäkissä. Toinen kaksi prosenttia asuu tiineytyshäkissä. Häkkikasvatukseen on omat syynsä. Eläimille toimiva vapaaporsitukseen sopiva tekniikka alkaa vasta nyt olemaan käyttökelpoista ja eläimille turvallista.
Emakko elää ensimmäisen seitsemän kuukautta vapaana ryhmässä. Sen jälkeen se viettää vähintään kahdeksan kuukautta vuodesta useimmiten olkipihatossa, vapaana.
Tapelin luomusikoja Kiuruvedellä.
Porsas elää varjeltua elämää
Emakko ei voi porsia, eikä hoitaa porsaitaan minkälaisissa olosuhteissa tahansa.
Porsas elää hyvin varjeltua elämää syntymästään lähtien. Sen lähiympäristöä pidetään aluksi 28-30 asteessa. Olosuhteet pitää olla myös vedottomat, puhtaat ja kuivat. Lähiympäristön hygienia ja eläimen ammattitaitoinen hoito ovat kriittisiä asioita eläimen hyvinvoinnin kannalta.
Porsas varttuu nopeasti itsenäiseksi pieneksi itsenäiseksi siaksi. Neliviikkoisena se on oppinut syömään kiinteää ravintoa ja se vieroitetaan emakostaan. Vieroituspaino on nafti kymmenen kiloa.
Jos porsasta pidetään pidempään, kuin neljä viikkoa emakon alla, joutuu emakko joskus imettämään ”lihoistaan” ja laihtuu liikaa, koska porsaiden ravinnontarve on suuri. Tämän päivän emakko porsii paljon enemmän pikkuporsaita kuin ennen. Ruokinta on tarkkaan suunniteltu yksilökohtaisesti, että porsaat ja emä voivat hyvin.
Porsas viedään emakoltaan vieroitusosastoon, isompaan ryhmään, jossa se varttuu pieneksi siaksi.
Kirjoittajan tavanomaisia emakkoja pihatossa.
Suomalainen joulukinkkusika elää vapaana ja terveenä
Porsaat lähtevät lihasikalaan noin kymmenviikkoisina, 30-35 -kiloisina. Lihasikalassa pienistä sian aluista joudutaan pitämään tarkkaa huolta, koska ne ovat herkkiä ruokinnan muutoksille ja muille häiriö- ja stressitekijöille.
Sika kasvaa yleensä kymmenen sian ryhmässä reilun sadan kilon teuraspainoon saakka. Sika syö kotimaisia rehuviljoja ja useimmiten valkuaistäydennyksenä käytetään teollisuuden sivutuotetta, ohravalkuaista.
Soijaa käytettän hiukan pikkupossujen rehussa, samoin osa emakoista saa pienen määrän soijaa, joka on sertifioitua. Nauta ei syö soijaa ollenkaan, broilereiden ruokinnassa soijan osuus on 11 prosenttia.
Joulukinkkusika kasvaa terveenä. Antibiootteja ei Suomessa käytetä ennaltaehkäisevästi, kuten muualla maailmassa. Lääkitystä annetaan ainoastaan tarpeeseen.
Suomalaisilla sioilla pidetään olosuhteet kunnossa, eikä häntiä katkota, kuten Euroopassa yleinen tapa on.
Kansainvälisen Welfare Quality-raportin mukaan suomalainen sika on hyvinvoinnin osalta aivan omassa kategoriassaan verratessa muihin eurooppalaisiin sikoihin.
Tavanomaisesti kasvatettuja terveitä, pulleita ja hyväkuntoisia sikoja Koskenkorvalla Timo Latva-Koiviston sikalassa. Possuilla on virikkeitä ja enemmän tilaa kuin useimmilla eurooppalaisilla kollegoillaan. Sioilla on myös kokonainen saparo, joka on paras hyvinvoinnin mittari. Asiat ovat hyvin varsinkin, jos se on sikkuralla.
Kuluttaja-lehti ei vertaa suomalaista sikaa ulkomaiseen
Suomalaista sikaa verrattiin suomalaiseen. miksi vertailua ei tehty ulkomaisen ja suomalaisen sian välillä?
Luomupossua ja tavanomaisen kasvanutta sikaa vertaillessa tulee huomioida, että yli miljoonasta siasta vain 4000 on luomupossuja, 0,4 promillea. Luomusikaloita on vain reilu kymmenen, koska luomusiasta pitää saada kolminkertainen tuottajahinta, että hinnassa pärjätään tavanomaiselle.
Eläinten hyvinvointi, auditointi- ja asiantuntijapalveluita tarjoava Essi Wallenius Armenta Benessi -yrityksestä sanoo, että suomalainen sika sai kansainvälisessä Welfare Quality-mittauksessa, joka mittaa eläinten yksilöllistä hyvinvointia, ylivoimaisesti parhaan tuloksen muuhun Eurooppaan verrattuna. Suuri osa sikaloista sai erinomaisen tuloksen.
Myös teurastamoiden WQ-mittauksessa Suomi oli aivan omaa luokkaansa.
Välikasvatusosastoossa karsinarakenteet ovat yksinkertaisia ja hygieenisiä. Tilat ovat väljät.
Toimittajalta
Miksi suomalaisille tarjotaan omasta ruuasta negatiivisesti väritettyä tietoa
Suuren median toimittajilla ei juuri ole asiantuntemusta maataloudesta eikä kotieläintuotannosta. Kuluttaja-lehden toimittajan teksti oli myös asiantuntematonta ja ylimalkaista.
Toimittajilla tuppaa menemään käsitteet sekaisin, kun alaa ei tunneta, eikä asiaan viitsitä paneutua. Tällaiseen huonoon journalismiin on aihetta puuttua, koska kuluttajan on syytä saada puolueetonta faktaa luettavakseen, erityisesti kuluttajille suunnatussa julkaisussa.
Suomalaisessa mediassa pyritään löytämään usein negatiivisia asioita omasta ruokatuotannosta, miksi?
Suomalaista kuluttajaa pyritään informoimaan lähinnä negatiivisella uutisoinnilla?
Luodaan mielikuvaa, että ikäänkuin suomalainen ruoka olisi huonompaa kuin tuontiruoka.
Vaikka totuus on toinen.
Suomalainen joulukinkkusika voi paremmin kuin muissa maissa. Ainoastaan Ruotsi on joissain hyvinvointiasioissa meidän kanssa vertailukelpoinen.
Lue myös artikkeli suomalaisesta kinkusta.
8 Kommenttia
Komeeta possua ja osaako nykykuluttataja laittaa ees sitä 😂
Olen ollut paljon tiskin takan myymässä omia possujani. Siinä huomasi, miten huonosti kokkausta osataan. Sianliha on helppo valmistaa. Aamulla mietoon lämpöön uuniin. Illansuussa liha on kypsää ja mehukasta. Vähän suolaa kyytipojaksi ja avot.
Tässä ei kerrota sitä, että karjuilta vetästään kivekset pois ja ne kiljuu kivussaan. Sioista sanotaan, että ne on älykkyydeltään lähes koiran tasoa. Virikkeet ovat kumminkin minimissään.
Ei kerrotakaan. Possulta leikataan kivekset pois kuluttajan vaatimuksesta, muuten lihaan saattaa tulla ällöttävä karjun haju. Kastraatio tehdään kivunlievityksellä. Itse kastraatiota kymmeniä tehneenä, voin kertoa, että muutaman päivän ikäinen pikkuporsas ei yleensä edes huomaa toimenpidettä, kun se tehdään ammattitaitoisesti. Possu usein nukkuu, kun nopea toimenpide tehdään, eikä se edes herää siihen. Possu ei kilju, muuten kuin säikähdyksestä, jos se ei tykkää olla sylissä.
Joo ei soo sen kummempi toimenpide kuin erään heimon esinahan leikkaus pojilta. Suomalainen sika on herkulista kun son syönyt Koskenkorvan viinatehtaan herkkua, eikä mitään Puolalaista rypsiä.
Kuluttajalehden kuvateksti: ”Perinteinen joulukinkku vai kasvisperäinen seitan tai quorn? Jokaisella on kannattajansa, mutta jos sika saisi valita, se valitsisi jommankumman jälkimmäisistä.”
Valitsisiko varmasti? Eikö sikakin ole sekasyöjä? Joten sika voisi hyvinkin valita lihaisamman vaihtoehdon.
Isä tilasi aikoinaan Ilmajoen kunnaneläinlääkäri Mannisen katsomaan emakkoa. Siinä sitä sikaa katsellessa isäni kysyi, voisiko lääkäri kirjoittaa sialle pirtureseptin. Manninen oli hetken vaiti, tuumasi jotta onhan sitä mukavampi katsella. Äiteeni löysi isäni karsinan vierestä säkkien päältä kanttuvei, katsoi tyhjää pirtupulloa ja huudahti, voi hyvänen aika, tässähän lukoo sialle ulkoisesti. Isäni sai sammallettua, joo ja sialle sisäisesti tarkoittaen itteään.
Kilometrin päässä kotoani oli karju, jossa kylän isännät tapasivat käyrä astottamassa emakkonsa. Karjalasta tullut evakkoisäntä vei emakkonsa astutettavaksi ja karjun ruvettua hommiinsa, tuumasi talon emännälle, noin miekin sitten illalla hohhuutan.
Samaisen karjalaisisännän talossa oli kinkerit, papin lopetettua puheensa, väki alkoi puhumaan kylän asioista. Yhdessä talossa oli nuoripari mennyt naimisiin ja muorit alkoivat ääneen ihmettelemään, mikä on kun ei lapsia ole vielä tehty. Lattialla leikkinyt parivuotias miehen alku oli yhtäkkiä tokaissut suureen ääneen, – ”Ka pannaha miniä sikahäkkihin ja kylälle, kyllä pian tulee”.
Naapurin poika vei emakon astutettavaksi, talon emäntä oli juuri leipomassa kun poika ilmoitti, jotta emakko olisi ulkona orottamassa. Emäntä pyyhkäisi pyyheliinalla käsiään ja sanoi tulevansa heti. Emakko vietiin karjun karsinaan, mutta karju ei oikein osannut hommaansa ja sohi ohi. Emäntä hyppäsi karsinaan ja tuumas, täytyy vähä auttaa. Otti karjun vehkeestä kiinni ja ohjasi oikeaan osoitteeseen. Hommat saatua valmiiksi, emäntä kysyi otatko pullaa. Tuvassa emäntä ojensi pullan ja alkoi taas vaivaamaan taikinaa. Sen jälkeen naapurin poika ei tuossa talossa pullaa syönyt.
Manninen kävi joskus meilläki yks lauantaiehtoo. Tuli taksilla sattuneesta syystä. Piti antaa emakolle poikimisapua, mutta Manninen sanoi ettei häneltä onnistu ku käret on suuret ku vessan kannet.