Suomessa on parikymmentä ammattimaista vuohitilaa. Jaakko ja Kaisa Niemi ostivat ensimmäiset vuohet pari päivää ennen tilakauppaa vuonna 2005.
”Aluksi ajatus vuohista tuntui hullulta”, pariskunta tuumaa. ”Ajatus rakentaa pienmeijeri kypsyi myöhemmin.”
Osa reilusta 100 000 maitolitrasta jalostetaan juustoiksi ja jäätelöksi omassa meijerissä, joka valmistui viime syksynä.
Elintarviketilat ovat viimosen päälle tehdyt. Kaisa ja Jaakko Niemi meijerin tärkeimmän koneen, juustopadan äärellä.
Vuohi on köyhän miehen lehmä
Vuohi on halpa tuotantoeläin ostaa ja pitää. Niemet hankkivat ensimmäiset aikuiset vuohet parilla kympillä poistoeläiminä. Siitoseläimet maksavat 300 euroa.
”Hinta on lehmiin verrattuna halpa”, Jaakko sanoo. Toki eläinkin on kuin minilehmä.
Vuohenmaito syntyy pienillä kuluilla. Vuohi syö vähän ja vaatimatonta evästä maitolitraa kohti. Heinän lisäksi aikuinen vuohi syö 0,5 – 1 kiloa kauraa. Vitamiinit ja kivennäiset ovat myös vuohelle tärkeä osa ravintoa.
”Terve kuin pukki”, Kaisa kuvaa vuohien terveydestä.
Vuohillakin on jotain erityisvaivoja, erityisesti poikimisen yhteydessä.
Kaisa Niemi on tyytyväinen maatalousyrittäjä.
Vuohenmaito kelpaa moneksi
Tällä hetkellä Vatajanrannan tilalla on 230 lypsävää. Vuosituotos on 100 000–120 000 litraa. Juustoportin tilityshinta on 55–65 senttiä, laadusta ja kausivaihtelusta riippuen.
”Aluksi ei ollut ajatustakaan omasta maidon jatkojalostuksesta”, Kaisa kertoo.
Erilaiset paistojuustot ja jäätelöt työllistävät Niemiä vuoden ympäri.
Vuohenliha on marginaalituote, jonka markkinointiin Niemet eivät vielä ole paljon panostaneet. Luisevasta eläimestä tulee maukasta lihaa 15 kiloa.
Uteliaiden ja helluisien kilien suuri herkku on kuusen havut. Havut ovat mannaa elikkojen ruuansulatukselle.
Pienmeijeri oli edullinen investointi
Viime syksynä valmistunut meijeri maksoi 150 000 euroa, traktorin hinnan. Meijerin olisi saanut Jaakon mukaan myös valmiina pakettina avaimet käteen -periaatteella.
”Itse tehtynä laitos tuli paljon halvemmaksi, vaikka työ teetettiin pitkälti kirvesmiehillä.”
Koneita ei elintarviketilassa ole paljon. Vuohenmaito tuodaan pienkuormaajan perässä kuljetuskärryillä meijeritilan viereen, josta se imetään juustopataan.
Juustopadassa maito pastöroidaan, eli kuumennetaan 72-asteiseksi. Seuraava toimenpide on jäähdytys 35 asteeseen ja puoli tuntia kestävä juoksutus. Sitten juustomassa jäähdytetään ja kuutioidaan harpulla pieniksi kuutioiksi. Sekoituksen jälkeen ravinteikas hera pumpataan vuohien juotavaksi.
Suolauksen ja pakkauksen jälkeen juusto on valmis myytäväksi.
Meijerin tuotantotilat tehtiin viimeisntä tekniikkaa hyödyntäen. Juhani Peltonen asensi ledivalaismia. Ledivalaistus toistaa värit oikein.
On jäätelö hyvää
Meijerissä tehdään halloumi- tai fetatyyppisiä vuohenjuustoja. Kotimaiseen rypsiöljyyn säilöttyjä makuja on kolme: rosepippuri, valkosipuli ja maustamaton.
Toinen tuote on vuohenmaitojäätelö. Jäätelöainekset mitataan ja kuumennetaan 85 asteeseen. Sen jälkeen massa jäähdytetään jääkaappilämpötilaan. Kun massa on kypsynyt vähintään neljä tuntia, se pannaan jäätelökoneeseen.
Meijerityö on enimmäkseen Kaisan hommaa.
”Jäätelökone pyörittää massan kuohkeaksi ja samalla massa jäähdytetään 7–8 miinusasteeseen”, hän kertoo.
Tuote on valmista italialaistyyppistä gelatoa, valmista herkuteltavaksi.
”Olemme tuumanneet joskus, että pehmeää tuorettakin jäätelöä voisi myydä, mutta se ei säily pitkään”, Kaisa jatkaa.
Normaali toimenpide on panna purkitettu jäätelö karkaisupakastimeen -30 asteeseen shokkipakastukseen.
Vuoden vanhat kilit tuottavat vuoden kuluttua maitoa. Eläinaineksen uudistus on hidasta.
Aitoa makua
Jäätelömakuja on enemmän. Reseptit on kehitetty itse. Jäätelö valmistetaan toisin kuin teolliset tuotteet. Raaka-aineet ovat aitoja.
”Rommi on rommia ja mansikat ovat mansikoita. Halpajäätelöiden sokerit, vesi, kasvisrasvat ja maitojauheet eivät kuulu meidän menetelmiimme.”
Jäätelöön ei myöskään vispata ilmaa.
”Meidän jäätelölitra on painava”, Kaisa kertoo.
Markkinoinnissa olisi vielä jonkin verran petrattavaa, jotta tuotteet löytäisivät ostajat.
”Olemme jonkin verran hankkineet itse asiakkaita, mutta suuri osa tulee kyselyjen kautta”, Jaakko tuumailee.
Lypsyasemalle mahtuu kerrallaan 50 eläintä. Pienikokoiset sarvekkaat eivät tarvitse häävin paljon neliöitä.
Byrokratia ei ole tähtitiedettä
”Vuohia ei lasketa enää vapun päämäärän mukaan. Eläintuki lasketaan vuoden keskiarvon mukaan”, Kaisa Niemi kertoo.
Meijeribyrokratia tarkoittaa omavalvontaa, jossa dokumentoidaan kaikki: siivoukset, lämpötilat ja prosessin vaiheet.
Vuohenmaito menee Juustoporttiin. Niemet pitävät yhteistyökumppania luotettavana.
”Juustoportti hoitaa myös kahden viikon välein otettavat labrakokeet. Meidän kontolle jää kerran vuodessa otettavat tuoteanalyysit.”
Vaikka Vatajanrannan meijeritila on laitoshyväksytty, Niemet eivät koe byrokratiaa ahdistavana.
”Ei tämä mitään tähtitiedettä ole”, Kaisa Niemi tuumaa hyväntuulisesti.
Ei kommentteja