Jouni Kaartinen kasvattaa mallaspossujaan suoramyyntiin.
Etelä-savolainen sympaattinen ja vaatimaton maalaismies päätti kaksi vuotta lähteä markkinoimaan possuja suoraan asiakkaille.
Pari vuotta kypsynyt päätös oli rohkea, mutta vakaa. Viime vuonna jokaisesta teurastamoon toimitetusta possusta ei jäänyt käteen edes kintaita — Joka sika tuotti reilun kympin tappiota.
Kaksi vuotta kestänyt tuotekehittely saa nyt kantaa tästä eteenpäin. Bulkkituotannolla ei Kaartinen näe omalla kohdallaan tulevaisuutta.
Kaartilan Mallapossu on taitavasti tuotteistettua lähiruokaa, jolla on se tarina.
Alku näyttää lupaavalta, mutta ei ollenkaan helpolta.
Jouni Kaartinen on sianlihan pientuottaja, jolla on rohkeuden pohjaksi erinomainen ja uskottava liikeidea.
Mallasmäskiä masuun
Sanonta ”Sika on sitä mitä se syö”, pitää paikkansa.
Jouni ei päästä ketään sikalan keittiöön. Suuri liikesalaisuus pysyy salaisuutena. Kaartilan mallaspossu syö muun muassa vehnää, härkäpapua ja mäskiä, oluen panossa syntyvää herkullista jätettä. Saimaan juomatehtaan kanssa tehty yhteistyö on Kaartilan mallaspossun tarinan ydin.
Mallasmäski on Jounin mukaan sian herkkua. Kourassa haistellessa haju tuntuu imelältä, makean kiehtovalta. Sika on sekaruuan syöjä, mutta tarkka sellainen.
Sika on innokas syömään, ihmisen kaltainen ahmatti.
Tärkeätä ei ole ravinnon koostumus, vaan se mitä se vaikuttaa lihaan. ”Jos mulle annetaan kolme lihan palaa, tiedän satavarmasti, mikä on meidän possua.” Sian nahkakin on Jounin mukaan erilaista.
Possujen sielunelämä on hyvin yksinkertaista. Eläin on utelias ja kaikesta kiinnostunut. Jos se kohtaa outoa porukkaa, siitä tulee hyvin säikky. Sian elämä saattaa mennä päiviksi sekaisin, jos se kohtaa yllätäviä hajuja kantavia ihmisiä. Älä mene luvatta sikalaan, utelias sika kärsii helposti pelosta.
Isäntä ja siat lukevat Länsi-Savoa yhdessä.
Kaartilan Mallaspossu lautasella Ravintola Murussa ja Finnjävelissä
Jounilla on kontaktit kunnossa, vaikka mies asuu monen mielestä syrjässä, pikkukylässä Juvalla monen pikkutien takana. Henry Alén on ostanut Kaartilan Mallaspossua jonkin aika ravintolaansa. ”Rasva on kiinteämpää, kuin tavanomaisesti kasvatetussa ja lihankin makuaromit tuntuvat suussa hiukan enemmän.” Huippukokki on tarkka raaka-aineistaan, joihin hyvä ruoka perustuu.
Jouni on selvästi ylpeä yhteistyökumppaneistaan. Qulinaristi-blogia pitävä Timo Sankala on Kaartilan Mallaspossun suuri fani. Jouni Kaartinen on erittäin tyytyväinen kuuluisan ruokablogistin antamaan tukeen. ”Timo on auttanut meitä näkyvyydessä paljon.”
”Yhteistyö kaikkien mallaspossun kanssa eri vaiheissa toimivien kumppanien kanssa on tosi arvokasta”, Jouni sanoo. ”Porsitusisännästä teurastamohenkilökuntaan, lihamestarit ja kokit, markkinointihenkilöt ja ruokabloggarit ovat kaikki tärkeitä.”
Jounin äidin läskisoosi teki qulinaristiin lähtemättömän vaikutuksen. Suomalainen perusruoka maistuu häkellyttävän hyvälle.
Raija Kaartinen tekee superruokaa ilman mittalusikkaa, maistellen. Raijan läskisoosi on taivaallisen herkullista. Sian kylki, sipuli, vehnäjauho ja pitkä haudutus kuulostaa yksinkertaiselta, mutta maun loihtimiseen tarvitaan erityisesti rakkautta ruokaan ja raaka-aineisiin. Läskisoosin kyytipojaksi oli tarjolla perunoita, sieniä ja marjoja — Kaikki paitsi voi ja maito omasta korista.
Lähiruoka tarvitsee luovuutta markkinoinnissa
Kaartilan Mallaspossu on keittiömestareiden ja superkokkien suosiossa. Miksi?
Jounin äiti ja isä puhuvat ruuan laitosta. Lounaalla ei ole pöydässä muuta ostettua kuin mausteet, maito ja voi. Kaikki on tehty tilan omista raaka-aineista. Jounin Kaartilan makuaisti on tottunut rehellisiin makuihin pienestä pitäen.
Jouni on perin hiljainen ja mietteliäs etelä-savolainen. Hän ei ole lähtenyt vouhkaamaan, vaan kehittämään omaa sianlihamyyntikonseptiaan. Miehellä on selkeät ajatukset siitä mitä markkinoilla tarvitaan.
Kaikki tehdään yksinkertaisesti ja maanläheisesti. Siat kasvatetaan mahdollisimman hyvin. Markkinointi kohdennetaan yrityksiin, kauppoihin, kauppahalleihin ja lihakauppiaille.
Itellan kylmäkuljetusten äkillinen loppuminen aiheutti pienille ruokatuottajille päänvaivaa. Kaartilan tuotteille on nyt löytynyt uusi tapa lihatoimituksiin.
Henry Alénille, ravintola Muruun ja Finnjäveliin toimitettavat kaksi sikaa alkavat olemaan oikean kokoisia. Elopaino on ylittää jo 150 iloista kiloa. ”Isossa siassa filekin lähenee kassleria. Maku kertaantuu koon myötä.”
Ravintola Finnjäveliä varten kasvatettu sika sai ensi-iltansa lautasella 7.4.
Vanha sikala
Kaartisen sikala on hyvin tavallinen vanha lihasikala, mutta määräyksiä paljon väljempi. Karsinassa missä Kaartilassa on viisi sikaa, Saksassa on 14, normisikalassa Suomessa samassa tilassa elelee 10 töpselinokkaa.
Tunnelma on rauhallinen ja eläimet ovat vilkkaita. Kun lihasta saa kunnon hintaa, voidaan olosuhteetkin mitoittaa väljästi. Karsinassa siat ovat tyypillisimmillään: ne purevat lahkeita, tutustuvat kenkien kärkiin ja ovat luontaisen uteliaita. Siat ovat tottuneet ihmisiin.
Siat kasvatetaan suuriksi, 140-kiloisiksi. Niiden kasvu on normisikaa kolmanneksen hitaampaa, näin syntyy hyvälaatuista rasvaa runsaasti. Kuiva rasvaton sika on muotia, mutta rasvainen eläin on maukkaampaa. Esimerkiksi ravintola Murussa sian rasva otetaan kaikki talteen.
Italialaisen sanonnan mukaan sika on kuin Giuseppe Verdin musiikkia, siinä ei ole mitään turhaa.
4 Kommenttia
Siat kasvatetaan suuriksi, 14 kiloisiksi. ????
Kiitos, korjattu: 140kg
Mitä rotua nämä täplikkäät siat on?
Kaiketi normi risteytyksiä.