Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne haluaa lisätä veroja. Verojen perusteet pohjautuvat osittain hatariin oletuksiin ilmastovaikutuksista. Suomalaiselle ruualle pitää hänen mukaansa laittaa lisää arvonlisäveroa, jotta kansa ymmärtäisi syödä sellaista ruokaa kuin hän ja sosiaalidemokraatit haluavat.
Rinne jatkakoon samalla linjalla, ehdottomasti. Joka kerta kun hän suunsa avaa, hänen puolueensa äänestäjät tulevat vähenemään.
Ammattiyhdistysliikkeen osingot on verolle pantava
Hakaniemessä ammattiyhdistysliikkeillä on satojen miljoonien omaisuus. Pelkästään Kojamon (entinen VVO) tuotti viime vuonna ay-liikkeelle yli 70 miljoonan osingot. Näistä osingoista ei makseta veroja.
Lain mukaan ammattiyhdistysliikkeen tulojen verottamiselle olisi kaikki perusteet. Mutta niitä ei veroteta.
Sen sijaan pankkitalletuksia ja osakesäästämistä pitäisi kuulemma verottaa. Yrittämistä pitää verottaa lisää. Kaikki tuottava toiminta pitää siis verolle pantavan raskaimman jälkeen.
Jostain luin Kaupan liiton selvityksestä, mihin kampaajan 100 euron veloitus kuluu. Palkkaverojen, työnantajamaksujen ja arvonlisäverojen jälkeen kampaajalle jää 14 euroa käteen. Miten joku voi vaatia vielä lisää veroja, jos satasesta menee 86 euroa jo nyt veroluonteisiin maksuihin?
Kummallisinta on kuitenkin tuo ruuan verottaminen. Muualla Euroopassa maataloutta piilotuetaan erilaisin verohelpotuksin ja kansallisten tukien avulla. Meillä pannaan kapuloita rattaisiin, jotta suomalaiselle olisi helpompaa ostaa ulkomailta rahdattua evästä.
Ilmastoverotus perustuu WWF:n epätotuuteen
Suomalaisen ruuan verottaminen perustuu ilmastoajatteluun. Jos perusteet perustuvat WWF:n jakamaan vääräksi todistettuun tietoon, perustelut voisi ehkä ymmärtää, mutta jos perustuvat totuuteen, verotuksen lisääminen on silkkaa tekopyhyyttä.
Eija-Riitta Korhola kirjoittaa IL-blogissaan: Yhdysvaltain ympäristönvuojeluvirasto EPA:n mukaan vuoden 2016 kasvihuonekaasujen suurimmat osuudet tulivat sähköntuotannosta 28%, liikenteestä 28% ja teollisuudesta 22%, maatalouden ollessa vain 9%. Tämä on huomattavasti uskottavampi luku, ja pitää muistaa että eläintuotanto on tästä alle puolet, USA:n tilastojen mukaan 3,9% . Luku on aika kaukana liikenteen päästöistä tai puolesta tai WWF:n luvusta, vaikka sitä sovellettaisiinkin globaaleihin oloihin.
Olen selvittänyt monen EU-maan mallia erilaisista verokevennyksistä ja vakuutusmaksuhelpotuksista. Latviassa maksetaan 70 prosentin tukea eläin- ja kasvustovakuutuksiin. Muihin maatalouden vakuutuksiin maassa maksetaan 50 prosentin tuki.
Saksalainen helpotettu verojärjestelmä on yksi esimerkki, miten kansakunnan ruokahuolto turvataan.
Saksassa on ruuan alvi seitsemän prosenttia. Ostoissa voidaan tehdä vähennykset 19 %:n keskimääräisen verokannan mukaan. Tämä lisää palautettavaa alvia tilojen rahan kiertoon.
Yhden menestys ei ole keneltäkään pois
Eikä tämä ole keneltäkään pois. Päinvastoin. Kun rattaat pyörivät ja elinkeinoelämä on vilkasta, työttömyys vähenee ja kansakunta voi paremmin.
Se tosiasia pitäisi hyväksyä, että ihmisillä on mahdollisuus menestyä.
Taitaa loppujen lopuksi olla kuitenkin niin, että yksi mies ei voi demokratiassa tahtipuikkoa heiluttaa. Ja vaalien jälkeen jää nähtäväksi, kuinka näitä lupauksia uskalletaan toteuttaa.
Uskotaan ja toivotaan, että jäävät pienen piirin höpöpuheiksi.
Toivotaan, että seuraavat vaalit ovat vasta kahdensadan vuoden päästä, että päästään näistä järjettömistä ehdotuksista eroon. Nyt olisi syytä keskittyä kansantalouden parantamiseen, työn arvostuksen lisäämiseen ja hyvinvointikakun kasvattamiseen.
Kakku syödään vasta kun se on leivottu. Rahaa jaetaan vasta kun sitä on.
Ei kommentteja