Kansanedustaja Juhana Vartiainen antoi maataloustuista kriittiset kommentit, jotka ovat luoneet eräänlaisen jatkuvan konfliktin Vartiaisen ja maaseutuelinkeinojen edustajien välille. Siihen nähden, kuinka paljon nykyisessä maatalouspolitiikassa olisi oikeasti uudistamisen varaa ja nimenomaan markkinaehtoisin ratkaisuin, tämä konflikti on harmillinen sillä se ei johda juurikaan mihinkään.
Artkkelikuva Sisiliasta, elintarvikkeita Catanian markkinoilta.
Juhani Vartiaisen kritiikki menee ihon alle
Toinen puoli konfliktista johtuu siitä, että Vartiaisen ja hänen kanssa samoilla linjoilla olevien kritiikki menee helposti maaseutuväen ihon alle. Koska maatalouden ammattilaiset eivät ole välttämättä kansantaloustieteiden ammattilaisia, Vartiaisen viestien sisältö menee helposti ohi. Tähän auttaisi paljon mallin ottaminen toisesta tieteentekijästä, Esko Valtaojasta, sympaattisena tieteen kansantajuistajana. Toki molemmilta suunnilta tuleva tahallinen väärinymmärrys ja puhdas trollaus pilaavat keskustelun.
Toinen puoli konfliktista johtuu siitä, kun Vartiainen & co ei ole ennen suunsa avaamista ottanut kokonaisuutta haltuunsa tai ei ole johdonmukainen. Näin esimerkiksi kävi kun hän kritisoi ravien saamaa tukea Maaseudun Tulevaisuudessa.
”Raviväki tuottavampiin töihin”
Kaikki on ilmeisesti alkanut siitä kun ajatushautomo Liberan uusi toiminnanjohtaja Mikko Kiesiläinen oli lukenut valtion budjettia ja huomannut, että siellä on ohjattu 40 miljoona euroa raviratojen tukemiseen, mitä Kiesiläinen oli kritisoinut. Juhana Vartiainen oli yhtynyt kritiikkiin ja passitti raviväkeä tuottavampiin töihin.
Keskustelun saatossa oli tullut esille, että kyseiset rahat ovat veikkausvoittovaroja. Laillistettuna uhkapelimonopolina Veikkaus harjoittaa myös ravien uhkapelien järjestämistä, eli Totoa. Osa voittorahoista palautetaan raviradoille ja jostain syystä se tapahtuu valtion budjetin kautta. Vartiainen kyseenalaisti sitä, että ”ne rahat, jotka tuotetaan radoilla, jaetaan aina takaisin radoille?”.
Vartiainen ja Kiesiläinen sanovat olevansa vapaan markkinatalouden kannattajia. Itsekin olen sitä mieltä, että asioihin on syytä löytää ensin markkinaehtoinen ratkaisu ennen kuin ryhdytään sääntelyyn, tukiin tai muihin julkisen vallan toimenpiteisiin.
Helppoa spekulointia
Kun joku esittää, että alalle X pitää saada lisää markkinataloutta, minä tekisin ajatusleikin siitä, millainen tilanne olisi täysin vapaassa markkinataloudessa. Tätä kutsutaan myös nimellä ”Laissez-faire”, ”antaa tehdä”. Tällainen ajatusleikki on usein aika spekulatiivista, koska eri valtioiden harjoittamat tuet, sääntelyt ja muut toimenpiteet tekevät sen, että elinkeinojen pelikenttä on tuskin koskaan tasainen tai tyhjä. Aina on joku laki tai tuki joka antaa etua toiselle tai haittaa toista.
Tässä ravirata-tapauksessa spekulointi on kuitenkin helppoa. Useimmissa maissa ei ole uhkapelimonopolia vaan sen sijaan raviradat harjoittavat itse raveihin liittyvää uhkapeliä. Jos Suomessa olisi vastaava tilanne, raviradat ansaitsisivat todennäköisesti enemmän kuin se 40 miljoonaa euroa, mitä he nyt saavat veikkausvoittovaroja.
Jos siis raviratojen tuki napsaistaisiin pois, tilanne verrattuna ”todelliseen” vapaaseen markkinatalouteen olisi vääristyneempi kuin nykytilanne.
Maataloustuet pois, kenen etu?
Sama tilanne on maataloustukikeskustelussa. Kun Vartiainen ja hänen hengenheimolaisensa vaativat jonkin tai kaiken maatalouden tuen poistamista, ei huomioida tai ei välitetä, että globaali maatalouspolitiikka on tehnyt pelikentästä niin epätasaisen, että jonkin toimenpiteen aiheuttama vääristymä verrattuna ”Laissez-faire”-tilanteeseen itseasiassa kasvaisi.
Pelikentän epätasaisuutta aiheuttaa esimerkiksi;
⁃ se että Saksassa maksetaan lisätukea porsaiden saparoiden säästämisestä, kun se Suomessa on lakisääteistä
⁃ se että Suomessa sika-ja siipikarjatuki lasketaan kansalliseksi maataloustueksi mutta vastaavan hyödyn Ruotsissa tuottava karjarakennusten kiinteistöverovapautta ei siksi lasketa
⁃ tai se että Suomessa ei saa lääkitä tuotantoeläimiä ennaltaehkäisevästi, kun se useissa muissa EU-maissa on vakiintunut käytäntö.
Esimerkkejä on lukuisia, myös Suomen eduksi.
Laiskaa maataloustukien kritisointia
Jos maatalouspolitiikassa haluttaisiin ottaa merkittäviä askelia kohti vapaata markkinoita niin, että vääristymät oikeasti pienentyisivät, tämän pitäisi tapahtua monikansallisesti, mieluiten globaalisti. Toki aina pitää pohtia, kuinka tämä toteutetaan huoltovarmuutta uhkaamatta. Vuoteen 2050 mennessä planeettamme ihmismäärä kasvaa 9-10 miljardiin ja ruoantuotannon pitäisi kasvaa 70 % täyttääkseen tulevaisuuden tarpeen. Tästä haasteeseen tarvitaan kaikki, myös suomalainen ruuantuotanto.
Epäilen kuitenkin, että markkinatalouspuritanismin sijaan merkittävin syy Vartiaisen ja kumppaneiden maataloustukikritiikkiin on Maa- ja Metsätalousministeriön hallinnonalan budjetin koko – 2,6 miljardia euroa. Toisinaan tämän eurosumman kritisointi on älyllisesti varsin laiskaa. Voidaan kuitenkin ihan perustellusti keskustella, voisiko tilojen kannalta nykytilannetta vastaavan tai jopa paremman taloudellisen vaikutuksen saada pienemmällä budjetilla. Esimerkiksi useille tiloille energianveron palautuksen aiheuttama taloudellinen hyöty on yhtä suuri tai jopa suurempi kuin valtion budjetissa kymmenkertaisen ympäristötuen.
Matti Yli-Ojanperä
Kanafarmari Ilmajoelta
Kirjoittaja ei ole kiinnostunut raveista.
Juhana Vartiaisen vastaus julkaistaan myöhemmin.
Ei kommentteja