On helppo ennustaa, että kiinnostus tulee olemaan suuri, kun ensi keväänä mainitaan sana kerääjäkasvi. Kerääjäkasvi on pääkasvin kumppani, joka kylvetään varsinaisen viljelykasvin juureen sitomaan ja keräämään ravinteita ja möyhentämään maata. Esimerkiksi ohran juureen voidaan kylvää italianraiheinää, joka sitoo typpeä ja kuiva-ainetta peltoon.
Juuri päättyneen kehittämishankkeen tulokset osoittavat, että kerääjäkasvi pienentää lannoitekustannuksia, lisää pellon tuottoa ja parantaa maan rakennetta.
Kaavailtu 100 euron hehtaarituki palvelee myös asiaa, mutta tässä artikkelissa mennään kuitenkin viljely edellä.

Kari Koppelmäki esittelee keväällä kylvettyä valkomesikän juurta, joka on kesän aikana kasvanut 70 senttiä.
Ravinteet kannattaa pidättää pellolle
Kari Koppelmäki aloitti työuransa Uudenmaan ympäristökeskuksen palveluksessa vuonna 2006. Hän ollut mukana maatalouden eri vesiensuojeluhankkeissa.
Vuonna 2009 alkanut kehittämishanke ( RaHa-hanke ) loppui käytännössä viime kesänä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa ravinnehuuhtoutumista ja niitä vähentävistä viljelymenetelmistä.
Tietoa kerääntyi paljon. Lopputulos oli tiivistettynä, että pellon ravinteet kannattaa pidättää pellolla.
”Kun ravinteet ovat lähteneet vesistöön, niiden hallinta ei ole enää helppoa”, sanoo Koppelmäki.
Viljelijän näkökulmasta karanneet ravinteet ovat menetettyjä, kalliita panoksia. Ravinteiden pidättäminen on sekä viljelijän että ympäristönsuojelun etu.
Tutkimustulokset saatiin mittaamalla reaaliaikaisesti veden laatua tunnin välein. Anturit mittasivat nitraattipitoisuuksia ja veden sameutta, joka korreloi kokonaisfosforin määrän kanssa.
”Reaaliaikainen mittaus on ainoa oikea luotettava mittausmenetelmä, joka pitäisi yleistyä, jos halutaan luotettavaa tutkimustietoa”, sanoo MTK:n entinen ympäristöjohtaja Johanna Ikävalko.

Kerääjäkasvin edut on helppo ymmärtää, kun katsoo rehevää apilakasvustoa kauran sängessä. Lohkolle kylvettiin italianraiheinän ja valkoapilan seos. Yksivuotiset kasvit kuolevat talven aikana. Juuri täyttyy myös möyhentävistä lieroista.
Vihreä kasvipeitteisyys palvelee ympäri vuoden
Kerääjäkasvi voidaan myös mieltää väljällä tulkinnalla aluskasviksi, koska meillä kerääjäkasvi kylvetään aluskasviksi lyhyen kasvukauden takia. Sadonkorjuun jälkeinen kasvukausi on lyhyt.
Kerääjäkasvin tarkoitus on nimenomaan pidättää ravinteita. Ravinnehuuhtoutuma on vain yksi menetelmän etu. Maan rakenne monokulttuurissa on asia, jolle varsinkin Etelä-Suomen savimailla pitää jotain tehdä.
Kun vilja puidaan pellolta elokuussa, vihreä kasvipeitteisyys sitoo ravinteita kevääseen asti, estävät huuhtoutumia, möyhivät maata juurillaan, edistävät mikrobitoimintaa ja rajoittavat eroosiota.
Ilman kerääjäkasveja sänkipelto on altis kaikille näille haitoille elokuusta pahimmillaan joulu-tammikuulle.
Juurimassalla on iso merkitys
”Peltomaan laatu on ainakin Uudellamaalla heikentynyt, kun kotieläimiä ei enää juuri ole. Viljan juurimassa on vain 10–20 prosenttia nurmeen verrattuna”, Kari Koppelmäki Uudenmaan ympäristökeskuksesta jatkaa.
Maan pinnalla näkyvä massa on vain osa orgaanisesta kokonaismassasta. Juuriston merkitys on suuri.
Lapio on hyvä väline maan rakenteen tutkimiseen pintakerroksen alta. Vaikka viljelymenetelmät ja lajikkeet ovat parantuneet, satotaso ei ole noussut.
Orgaaninen aines pellossa muuttuu osittain humukseksi, joka sitoo paljon vettä. Tästä on kuivana kautena hyötyä, märkyyskään ei lyö niin helposti kynsille.
”Jotain pitää keksiä jotta hyvä sato olisi edelleen mahdollinen.”
Italinraiheinä on hyvä kerääjäkasvi. Se saattaa sitoa 50 kiloa typpeä ja 2 000 kiloa kuiva-ainetta peltoon, kun se on kylvetty aluskasviksi hyvissä olosuhteissa.
Kumina on myös Koppelmäen mukaan syvän juurensa ansiosta erinomainen esikasvi.

Kari Koppelmäki tutkii erilaisia vaihtoehtoja muutamalla hehtaarillaan ja pienessä kasvihuoneessaan. Tutkijalla on objektiivinen rooli työhönsä. Häen työnään on tehdä faktojen ja tutkimuksen perusteella objektiivisia johtopäätöksiä.
Kylvä aluskasvi ajoissa
Työmenetelmät kannattaa suunnitella siten, että aluskasvi voitaisiin kylvää pääkasvin kanssa yhtäaikaa ilman erillistä kylvöä.
Kylvö pitä tehdä ajoissa, jotta aluskasvi ehtii kasvuun mukaan. Aluskasvi voi vähentää myös tarvetta kasvinsuojeluun.
”Jos rikkatilanne on hyvä, voidaan siemenrikkaksvien ruiskutus jättää jonain vuonna kokonaan väliin”, Koppelmäki sanoo.
Yksi ongelma on myös mahdollinen: aluskasvi voi muuttua huonoissa olosuhteissa pääkasviksi, jos esimerkiksi pilalle mennyt pelto on muuten tyhjä. Toisaalta tämä voi olla myös etu. Kestorikat eivät valtaa paljasta peltoa.
Syksyllä puintien jälkeen vihreä kasvipeite ei anna kestorikoille, kuten juolalle, elintilaa. Hyvä viljalaji kerääjäkasville on aikainen.
”Silloin aluskasville jää paljon aikaa kehittyä syksyllä.”
Jopa 250 sentin juuri
Sikuri on yksi aluskasvi, jonka juuristo voi ulottua todella syvälle. Tanskassa se on kasvanut alaspäin jopa 250 senttiä.
”Sikurin ongelma on siemenen hinta, joka järjettömän iso kustannus.”
Italian raiheinä maksaa kympistä kahteen hehtaarille, kun kylvömäärä on 7–10 kiloa hehtaarille. Apilat aluskasveina voivat sitoa jopa 60 kiloa typpeä hehtaarille.
”Sen voi laskea suorana lannoitessäästönä”.
Juuriston möyhentävä vaikutus on usein niin suuri, että kevätmuokkausta on voitu keventää. Eri kasvien ominaisuuksista kannattaa ottaa selvää. Öljyretikka esimerkiksi sopii juurikkaan viljelyyn, sillä se vähentää ankeroista.
Satasen hehtaarituet kaupan päälle
Kerääjäkasvien ja viherlannoitusnurmien tuet ovat alustavan tiedon mukaan 100 euroa hehtaarilta.
”Vielä huomautuksena, että toimenpiteellä ei ole mitään hehtaari- eikä prosenttirajaa, sitä voi toteuttaa vaikka tilan kaikilla hehtaareilla”, sanoo Ely-keskuksen ylitarkastaja Veikko Tuominen.
”Lisäksi kerääjäkasvien viljely täyttää talviaikaista kasvipeitteisyyttä, jos kasvusto säilytetään seuraavaan kevääseen asti. Kasvipeitteisyyden korvausta ei enää kerääjäkasvilohkoille makseta.”
Tässä valtioneuvoston hyväksymä ja komission käsittelyssä oleva luonnos ympäristöohjelmasta.
Ja Mavin sivuilla lyhennelmä ympäristökorvauksesta.
Lue myös http://www.maaseutumedia.fi/yleisimmat-keraajakasvit-ja-peitekasvit/
5 Kommenttia
Hei,
Onko näin, kuten alla olevan kopioin näistä kerääjäkasveista, että ei ole hehtaari- tai prosenttirajoitusta?
Siis, saako esim. viljatila laittaa jokaiselle viljahehtaarilleen kerääjäkasvia kasvamaan ja saa joka hehtaarille tukea 100 €/ha näistä kerääjäkasveista?
Kerääjäkasvien ja viherlannoitusnurmien tuet ovat alustavan tiedon mukaan 100 euroa hehtaarilta.
”Vielä huomautuksena, että toimenpiteellä ei ole mitään hehtaari- eikä prosenttirajaa, sitä voi toteuttaa vaikka tilan kaikilla hehtaareilla”, sanoo Ely-keskuksen ylitarkastaja Veikko Tuominen.
”Lisäksi kerääjäkasvien viljely täyttää talviaikaista kasvipeitteisyyttä, jos kasvusto säilytetään seuraavaan kevääseen asti. Kasvipeitteisyyden korvausta ei enää kerääjäkasvilohkoille makseta.”
t. MK
Laitoin vielä Veikolle tarkentavan kysymyksen, jotta saat varman tiedon.
Näin minä ole asian käsittänyt. Veikko vastaa tänään aiheeseen muiden kysmysksien kautta.
Kerääjäkasvit kiinnostaisivat, etenkin tuon satanen hehtaarilta ominaisuutensa vuoksi… Tietty on hyvä juttu, että sitovat typpeä, kasvattavat juuria syvälle maahan yms. Mutta arveluttaa tuo juttu lähinnä rikkaruohotorjunnan takia. Nuohan apilat sun muut ovat kovin arkoja niille rikkaruohoaineille, joita käytetään esim vehnä- ja rypsipellolle. Voiko rikkaruohoja ruiskuttaa pellosta, johon on kerääjäkasvia kylvetty vai meneekö siinä ruiskutellessa ne kerääjäkasvit saman tien?
Täytyy palata tuohon aiheeseen vielä yhden artikkelin muodossa. Kerääjäkasvit ovat kovasti herättäneet huomiota. Ne myös vähentävät rikkatorjunnan tarveyya varjostuksensa avulla. Jos peltoon tulee kylvölaikku, kerääjäkasvi täyttää sen, eikä juola pääse valtaamaan alaa.