Kesäästä seksielämää

Aamulla heräälin rössööksis. Olin hoinoostellu liika myöhälle.

Akka on varmahan jo kikin koitolla, tuumasin mielesnäni. Menin sukallavoon ja pairata roikootellen navetalle, kummisaappahat oli variköökis. Siä ne lypsimet oli viä paikoollansa ja kurmut toliotti ku krannin vähäpäinen.

Pärvötin mielessäni, jotta mihinä se akka kuhunaaloo. Se tuli peräs navettahan askareshyssyä pelekkä lypsinhuivi pääs. Heti tuli seksielämää aivotoiminnan koristeheksi. Askarestantusta näkyy yhyren kurmun suus enää pelekät helemat.

Pomiloon, jotta pitää taas tryykätä vissihin verhakangaskaupoolle.

Siitä se päivä alakoo

Ei häävisti sekää päivä alakanu. Taitaa tulla seksinovelli tästä päivästä, tuumasin ja vahtasin akan valakoosia kikkiä. ”Tuukko joukkohon tuonne pahanoolle?” Se pani tonkat järiestyksehen, otti lypsinkluurun elikkä utarestrasun kätetehen ja rupes motkottohon.  Tirsmu akka, ajattelin mutten tohtinu sanua äänehen. Olisin saanu kluurusta.

Ei ollu seksittelyystä kommoonansa. Vahtas vain. Rupes mokoma kolloo prissaamahan: ”Lypsyn jäläkihin luokoa teköhön”. Paskan mariat ajattelin. Menin tunkiolle.

Mikää ei oo niin puhurasta ja aitua ku puhuras paska. Motin tarikon kätehen ja rupesin kurmoottohon paskaa.

Sontaloorit oli niin täynnä, jotta tunkiota piti vähä tyriätä. Litrat ei jalakoohin piisannu, piti olla kunnon kumpposet, varret ylähällä.

Silloon ei ollu viä valavontakameroota eikä aktivistikakaroota paimennettavina. Akka piti huolen, jotta asiat oli taloos reiras joka lailla ja ovet lukus. Ilikkaki luettihin vasta ehtoolla fällyjen alla.

Sen takia se seksiki oli vähäästä. Tierojjano voitti lihanhimon.

Tonkat pitää olla järiestykses

Tonkat meillon köökis variparan vieres hyvä järiestykses. Taitaa maamiesseuran väkiki tietää, kuka täs taloos jöön pitää.

Moovvähä sellaanen hoinavaappoo, jos suittet eioo koko aijjan kiriällä. Pitää tuota akkaa kunnioottaa. Jos se olis samallaanen, niin porstuas istukeltaas ja suunniteltaas vain huomisen kiiruhia ja taivasteltaas eilistä päivää.

Yks naapurin pari tapaa kenaalla toisihinsa tuos pyörtänööllä. Mutta nonki sevverta nuoria, saatei niilloo oo mukulojakaa viä.

Ny tuli reirattua viime viikolla tuo puoriki. Äiree siitä oli jo puhunu harvooksensa. Seuraavaksi pitää pernakuoppahan teherä uus katto pärehistä.

Vaikka tuo akka vaikuttaa olovanaaselta, kunnioottaa sitä pitää salaa. Ei tulis taloonpirosta muuten mitää. Hevoonenki meinas olla syrppytiines, jonsei solsi havaannu. Heikoosesta ruuasta oli maha pyöriänä.

”Sillei mitää häjyjä kunehia anneta. Kanaan koppihin kunehet kuuluu”, se motkotti.

Ristus ku meijeristä tuloo olovana häjysti luriua takaasi, ei piisaa eres vasikkaan juotavaksi. Onneksi silloon tällöön sai palautuksena punakuorista juustua.

Purottelin sejjäläkihin navetan kokilta vähä hevooselle syrppyä. Koni vahtas hapinesta klasin läpi tuoresta äpärestä. Sitä sai vain parahuuset kurmut, eikä niistäkää ummes olovat.

Ku akka oli saanu tyynnöstelyä, niin askarehet oli tehty. Lypsinlavitta paikoollensa ja tupahan.

Ei se haittaa jos kyky menöö, jos menöö halukki.

Ku lypsyt oli tehty ja kurmut takaasi äpärehes, tonkat viety tonkkalavalle, rupes jo hiukoomahan. Mieli teki jo  syrämmyssoppaa.

Salavettu kariu oli eileen päästetty eileen ruokapöytähän, kylymiön kautte. Soli tuo Hariun eläälläkäri kaks kuukautta sitte sen kariun salavamas. Puo sininisenä se järsii leukojansa ainakin kaks viikkua, ennenku rupes puos färi vaihtumahan.

Tiä sitte tiesikö isäonnen katuamisesta mitää. Ei se haittaa jos kyky menöö, jos menöö halukki, sanoo Nuuttilaki joskus.

Lusikootihin piimävelliä ääntä kohore ja pannukaffetta päälle.

Ruokapöyräs on kariuki omimmillansa

Kariu ku laharattihin, niin vähä tuli surku. Toisaalta kateheksi kävi. Kaks kertaa viikos se kuolas emakon selekää kieli pitkällä. Samalla sain sahattua torahampahat rautasahalla. Kaks tupakkia kerkes imuroomahan, ennenku se kyllääntyy.

Emakko oli siinä lais viä puo punaasena paikoollansa ku sahapukki, korvat pystys. Hyvä oli poika viä hyppäämähän, mutta omaa sukua oli sikalas kohta yhtä palio ku kirkon penkiis meitä koivistonkylääsiä.

Naapurin emeriittuspiispa tosin sanoo, jotta koivistonkylääset ei käy kirkos ku oman rumihin kans. Sei oo lopuuksi yhtää olovanaanen kaharenkesken. Saarnastuolis sen pitää haravoora sielut yläkerran isoolle Herralle. Ei se silloonkaa pöyröö oo, mutta vähä erikoonen.

Motin parasta vähä varia. Sekoottelin sitä tonkan vilivootusvetehen ja pesin kourat, pyyhiin pallit hantuukihin ja lompsiin tupahan.

Tuli piru mielehen ja esiinnyyn ku lasikulli, eli keinosiementäjä seminolooki, ja kävelin housuutta porstuahan. Akka ei ollu kommoonansa. Totes vain jotta tupahan tuli jo asistentti. Juoksin takaasin porstuahan ja laitoon aluushousut jalakahan. Asistentti oli ketinen, eikä sanonu mitää vaikka ruskia puoli tuli etehen ja keltaanen taakse. Havaattin itte vasta hyysis.

Paikallisesta seminolookista oli juttua, ku sen housut löytyy lavittan sarialta. Soli kuulemma klovaastellu ottapieltänsä, mutta yleesesti tiettihin notta isäntä oli tullu kesken kamarihin pernakrökyn kans. Neliä riipoosta kravattisonnille oli tullu ottahan. Alapääski oli jotaki roikovartisen musteloomia.

Krinnin läpi oli lennos viety. Häriisnänsä oli kuulemma ollu, muttei häriis, niinku sen eläänasiakkahat.

Lehemä ku on häriis, niin sonni on häriisnänsä.

Kenattihin ku Reinikka lopustaviikon

Ruuan päälle oikaastihin aina hetkeksi. Sitä ne viisahakki sanoo, jotta pienet välikuolemat teköö eetvarttia. Talavella makoollahan uunipankolla kissn kans kilipaa mornaten tai kenatahan keinulavittas. Kenates on kiva kuunnella könnilääsen tasaasta klaksutusta. Kesällä maatahan ruohikolla seliällänsä, niinku nykki. Aurinko jo lämmitti pinkiää vattanahkaa ja johonaki kärpäänen piti kesäästä surinaa. Akka jäi tiskaamahan.

Olis tullu tuohon vierehen, niin molisin eheroottanu seksiä, ja taas hullun maineen saanu. Molin rehevää, elämä nauratti. Sitte nukahrin. Olo oli ku Reinikalla lopustaviikon.

Kaikilla ei aina menny hyvin. Ilikasta luin jotta joku Peräkorvemmaas oli teheny liiverikeinun ittellensä. Oli ruvennu vissihin pyrokratia lujaa aharistamahan.

Sitte rupes piskottelohon.

Jotaki auseeraamista aamusta ehtoohin

Piskottelu loppuu. Ei muuta ku pellilakki päähän ja ruunan kans luokoa heinäharavalla läjittöhön. Pyörtänööllä kukkii ja elukat pöräji. Onneksi tuli ungattua pelto kylyvöjjäläkihin, niin ei haravan istuumella pompottanu.

Oikeen ku joskus hyppyytti, niin taas tuli seksi mielehen. Muistelin ku oltin nuornamiesnä kerran akan kans puoris. Tulimma tukka sekaasinsa ja posket punaasina muina miehinä joinki muka vihellellen sitte pihalle.

Se oli silloon nuoree, eikä mulla ollu viä kovaa niin komentoa.

Ny olis painetta ku onkapannus. Piti ottaa pyörtänöltä ojasta vähä napolla kylymää vettä jalakojen välihin, jotta palakus rauhoottuus.

Heinäpouran aikahan olis muuten kaikki hyvin, mutta mötiääsiä oli liikaa. Heinälaros oikeen parmakesänä tuntuu jotta häjympää paikkaa ei ookkaa. Sitte ku saa heinäseipähän juurella kotikaliaa ja kropsua, niin mikää ei oo parempaa. Hyvä ja huono seuraa toistansa.

Tasaanen olis kauhiaa.

Sitte rupes taas piskottelemahan

Rupes nakkelohon taas piskoja. Turha ruveta sukimahan hahtuvia sen enempää kastumahan.

Mukulat oli naapuris ja akka oli puronnu saviprunnihin. Sen verha oli prunnin kannen päällä ku valeli napoosta vettä savisehen kettuhunsa. Kattoon jotta sare varmahan jatkuus. Panin Juuskan hakahan, suoristin selekäni, haroon tukkaa ja koitin ottaa tyrmäävät elekehet.

Akka oli sitte tuvas puo näkyvis. Käskin sen mielesnäni ajattelemahan ittensä märiäksi. Hairaasin emännän tukkaa, mutten suinkaa sanonu mitää. Sen kans pitää olla välillä suijjaa, silloon se tuloo joukkohon.

Siitä kehkeytyy sitte lopuuksi kolomen minuutin kesäloma kaikilla herkuulla.

Pieni kuupano vattan seurulla rupes syksymmällä taas näkymähän. Okulinkutehet pantihin sivuhun, ku oli muuta pienoosta vaatetta tekeellä. Keheron jalakoja piti reirata, jotta vauva keinuus köykääsemmin.

Son hupaasaa, kuinka muistot joskus pärkyää, ku niitä vain rupiaa pärvöttöhön.

Kintahalla viisaan niille kaikemmailman kreiviille, jokka joka puolella tunkionpönkiä kaateloo.

Kaikista parast´on ku ei mitää saa liika helepolla.

Lue MaaseutuMedian murresanakirja:

http://www.maaseutumedia.fi/maaseutumedian-murresanakirja/