Onko ruuan hinnan aleneminen yksiselitteisesti hyvä asia? On helppo määkiä lauman mukana, että halpa ruoka, parempi mieli. Kukaan ei vielä tiedä, mitä muuta se aiheuttaa. Suuri pelko on, että kaupan hintakisa kirpaisee koko ruokaketjua.
Kaupan hintakilpailu toteutuu vihdoin, mutta sen vaikutuksia ei tiedetä etukäteen. Muutosta ei kannata vastustaa, mutta miten uusi tilanne saadaan käännettyä mahdollisuudeksi?
On turha kuvitella, että ruokakorin hinta laskee ainoastaan panemalla pienempi hintalappu tuotteeseen.
Tässä hinnanalennusbuumissa ei ole teollisuus eikä alkutuotanto vielä mukana. Jatkossa on ilmiselvää, että elintarviketeollisuuden selkänahkaa kirvelee. Raippaa isketään alkutuottajankin selkänahkaankin takuuvarmasti.
Positiivinen asia on, että ulkomaisen ruuan tuonti vähenee, kun hintaero poistaa mielenkiintoa tuontiin. Kotimaisuus kasvaa kaupan tiskillä. Se on jo havaittu juustoissa. Eteläamerikkalaisten lihojen osuus on myös pienentynyt.
Kaupan hintakisa Lidlin ansiota
Kaupan kommentit, että seiniä rakennettaisiin vähemmän, on päiväysvanhaa tietoa. Jumbo-kauppias Matti Himbergin mukaan kauppa on jo joutunut pidättäytymään investoinneista. Pitkän linjan kauppias sanoo rehellisesti, että Lidlin markkinaosuuden kasvaminen on hintakilpailun perimmäinen syy.
Hintakisalla on kääntöpuoli: se kaventaa palveluja. Lihatiskit ja kalatiskit kaventuivat edellisen laman aikaan. Tuotevalikoima tuli suppeammaksi. Kiertonopeus on tärkeä osa katetta. Maito, joka vaihtuu hyllyssä, on helpompi myydä pienellä katteella kuin erikoistuotteet.
Kuluttaja ei voi vaatia halpaa hintaa, palvelua ja laajaa valikoimaa yhtä aikaa. Ruualla on muitakin kriteereitä kuin hinta.
Alkutuotannolla ei varaa talkoisiin
Alkutuotannolla ja teollisuudella ei ole varaa osallistua talkoisiin. Tuotantokustannukset ovat kasvaneet rutkasti. Lannoiteteollisuus ei laske hintojaan, vaikka öljy halventui. Tämän hetken öljyn hinta ei vaikuta viime syksyn kuivauskustannuksiin takautuvasti. Koneinvestoinnit ovat välttämätön osa alkutuotantoa, mutta niitä ei huomioida, vaikka hinnat loikkivat ylämäkeä koko ajan.
Alkutuottaja ei voi olla enää se joustava ja nöyrä osapuoli. Jos kotimaiselta ruualta viedään kilpailukyky hintoja alentamalla, sahataan samalla omaa oksaa. Elävä alkutuotanto on osa kotimaista toimeliaisuutta. Alkutuotannon elinvoimalla on myös iso kansantaloudellinen merkitys.
Alkutuotannon osuus ei ole lopputuotteessa yleensä montaa prosenttia. Vaikka ruuan raaka-aine saataisiin ilman, ruoka ei paljon halpene. Hinnan alennus on nyt moninkertaisesti suurempi kuin kotimaisen raaka-aineen osuus hinnasta.
Jos ruuan pitää olla halpaa, vain kuluttaja kykenee sitä omilla valinnoillaan halventamaan.
Ei kommentteja