Konkurssimenettely sisältää vakavia puutteita – velallisen omaisuuden suoja ja oikeusturva on aukollinen

Konkurssimenettely on aihe, jota mediassa ei ole avattu. Konkurssimenettely kaipaa kipeästi uudistuksia. Vuonna 2019 Suomessa pantiin vireille 2597 konkurssia. Määrä lisääntyy edellisvuodesta rutkasti.

Kun tuomioistuin asettaa velallisen konkurssiin, velallinen menettää määräämisoikeuden omaisuutensa. Tuomioistuin määrää konkurssipesään pesänhoitajan, jonka tehtävä on huolehtia pesän omaisuudesta kuin omastaan. Pesänhoitajan toimia valvoo konkurssiasiamiehen toimisto.

Artikkelikuva: Eero Vilokin konkurssipesän maatila.

Konkurssimenettelyn puutteet

Ajatuksena Suomen konkurssilainsäädännössä on, että velallisen omaisuuden suoja ja oikeusturva toteutuvat. Velkojat kilpailevat keskenään pyrkien kukin itsenäisesti varmistamaan, että saa suorituksia saatavilleen mahdollisimman paljon.

Jos pesänhoitaja on taitava, hän pesee pesää omaan taskuunsa. Ajatus keskenään kilpailevien velkojien toisiinsa kohdistamasta valvonnasta ei toteudu, koska pesänhoitaja käy keskustelua vain suurimpien velkojien kanssa. Velkojien edustajien kanssa pesänhoitajat ovat Suomessa usein olleet jo aikaisemmin tekemisissä. Velkojat tuntevat entuudestaan pesänhoitajan.

Lainsäädäntö laahaa jälkijunassa. Velallisen mahdollisuudet saada oikeusturvaa ovat heikot, koska hänet on usein leimattu rikolliseksi tai ainakin yhteiskuntakelvottomaksi. Velallinen on syyllinen, kunnes syyttömyytensä todistaa. Taustana lamavuosien opit ja pankkikriisin aikaiset ajattelumallit, jotka ovat heijastuneet sovellettaviksi tuleviin lakeihin ja oikeuskäytäntöihin.

Velallinen tarvitsee oikeusapua

Konkurssi voi olla velalliselle joskus pelastus, mutta useimmiten konkurssi tarkoittaa elämäntyön katoamista ja henkilökohtaisen omaisuuden menetystä.

Konkurssivelallinen tarvitsee oikeudenmukaisen ja ammattitaitoisen juristin puolustuksekseen, omin avuin harrastelijana toimiva googlejuristi ei pärjää oikeusprosessissa. Osaavan ja nokkelan juristin kokemusta ei korvaa mikään.

Juristin palkkaaminen on vaikea rasti, koska velallisella ei ole rahaa ja juristeilla ei yleensä ole mielenkiintoa puolustaa, koska kyse on usein oikeusavusta. Tällöinkin oikeus määrittelee palkkiot alakanttiin. Pesänhoitaja on se, joka tekee aina tilin.

Pesänhoitaja tekee ensimmäiseksi konkurssipesästä pesäluettelon, joka määrittelee realisoitavan omaisuuden. Pesäluettelot ovat konkurssimenettelyssä kaiken perusta, mutta ne ovat usein puutteellisia ja epäselviä. Jos pesäluettelo on puutteellinen, pesää ei voida hoitaa asianmukaisesti.

Kun omaisuutta hukataan

Vastaan on tullut räikeitä tapauksia, jossa pesään kuulumatonta omaisuutta on hävitetty ja takavarikoitu. Myös kolmansien osapuolten omaisuutta on siirtynyt pesänhoitajan haltuun. Nummelalainen yrittäjä Rain Kolga osoittaa dokumenteillaan, miten hänen henkilökohtaista ja kolmansien osapuolten pesään kuulumatonta omaisuutta on hävitetty.

Kun kiuruveteläisen maanviljelijän Eero Vilokin omaisuus myytiin, samalla hänen henkilökohtainen omaisuus takavarikoitiin samana päivänä, kun kauppakirjat oli tehty. Kolmannen osapuolen omaisuus takavarikoitiin myös, vaikka kauppakirjassa oli toisin mainittu. Kaikesta on lukuisia äänitallenteita ja kirjallisia todisteita.

Velallinen ei tiedä, mitä hänen tavaroilleen on tapahtunut. Konkurssista on kulunut neljä vuotta. Myös syytinkiläisen tavarat on otettu haltuun samalla kun hänetkin häädettiin.

Kolga kertoo hänen tapauksessaan olevan paljon samoja piirteitä. Kolga kertoo, että hänen ja kolmansien osapuolten omaisuuttaan on hävitetty satojen tuhansien eurojen edestä.

Näitä kahta tapausta yhdistää yksi asia, velalliset eivät ole antaneet periksi. Kolga kertoo hänen hallussaan olevan 10 000 sivua materiaalia pesästä. Hän kertoo, ettei pesänhoitajalta ei saa mitään tietoa pesän tilasta.

Kolgan tilanne on erikoinen, koska hän sanoo olevansa suurin velkoja — velkojilla on konkurssissa yleinen päätösvalta.

Velallinen ilman oikeuksia

Kiuruveden tapauksessa pesänhoitaja toimii ostajapuolen puolesta velallista vastaan.

Pesänhoitaja ei ole myöskään hoitanut pesän velvoitteita, mikä johti käräjöintiin. Asianajaja laskutti pesää yli 10 000 euroa omasta virheestään.

Näissä kahdessa tapauksessa on siis paljon yhteistä. Velallinen ei ole saanut asianmukaisia asiakirjoja, tietoja tileistä ja pesän taloudellisesta tilanteesta, eikä lain vaatimia vuosittaisia selontekoja pesän rahallisesta tilasta. Pesäluettelo ei ole ajan tasalla.

Jos velallinen ei saa tietoa, minne omaisuuden myynnistä kertyneet rahat ovat menneet, jotain on mennyt pahasti pieleen. Listaa kaikista epäselvyyksistä voisi jatkaa yhden romaanin verran.

Konkurssiasiamies on voimaton — laissa porsaanreikiä

Konkurssiasiamies valvoo pesänhoitajaa, mutta laissa on porsaanreikiä, joita taitavat pesänhoitajat osaavat käyttää halutessaan hyväksi. Lisäksi laki lähtee siitä, että pesänhoitaja käyttää tehtävässään lähes tuomioistuimeen rinnastuvaa toimivaltaa, jota velkojat valvovat. Jos pesänhoitaja tekee sopimuksia pesänhoitamisesta vain suurimpien velkojien kanssa tai jos ne jälkikäteen hyväksyvät pesänhoitajan tekemiset taikka tekemättä jättämiset, on konkurssiasiamies täysin voimaton.

Toimivalta ei riitä. Pesänhoitajan asema on vahva. 

Lainsäätäjä ei ole koskaan ajatellut esimerkiksi sitä, mitä tarkoittaa, jos suurimmat velkojat keskenään ovat pakottaneet konkurssin tilanteessa, missä velkaantumiseen suurimmille velkojille liittyy epäselvyyksiä tai jopa laittomuuksia. Tällöin suurimmat velkojat päättävät konkurssihakemuksessaan sen, kuka toimii pesänhoitajana. Velkojat sopivat konkurssissa oman edusmiehensä kanssa kaiken, joka konkurssiin ja konkurssivelalliseen liittyy.

Omaisuuden suoja, laillistettu ryöstö

Missä on velallisen oikeusturva ja omaisuuden suoja? Missä on velkojien keskinäinen kilpailu?

Myöskään konkurssiasiamiehen toimistolla ei tällaisessa tilanteessa ole todellisuudessa mitään mahdollisuutta puuttua konkurssin hoitamiseen, eikä myöskään halua. Ja velallinen ei voi tehdä mitään, koska kaikki on mennyt. Onko tällöin kyse lähinnä laillistetusta ryöstöstä ja velallisen elämän tuhoamisesta?

Pahimmillaan pesänhoidosta on tehty niin sotkuinen, että asian eteneminen voi kestää vuosikymmeniä, kunnes pesä on tyhjä. Tästä esimerkkinä on ilmajokelaisen varakkaan VS-Group -yhtiön konkurssikäräjöinti. Myös kokkolalaisen Bothniahousen konkurssi on saman tyyppinen.

Konkurssihetkellä VS-Groupin velat olivat miljoona markkaa ja varat 56 miljoonaa markkaa. Yhtiö asetettiin konkurssiin 1981, ja käräjöinti jatkuu edelleen.

Lainsäätäjän olisi syytä ajanmukaistaa konkurssilainsäädäntöä ja pesänhoidon ohjeistusta. Kansalaisella pitäisi olla oikeus omaisuuden suojaan ja oikeudenmukaiseen kohteluun.

Konkurssi ei ole rikos, mutta konkurssipesän hoitaminen täyttää usein rikoksen merkit.

Lainopilliset neuvot: Asianajaja Jukka Autio, Autio Attorneys.