Suomalainen pakasteherne on menestystarina. Apetit-tuotantoketju pellolta pöytään on tarkasti säännelty, mainio esimerkki niistä kehitysmahdollisuuksista, joita suomalaisella, erikoistuvalla maataloudella on tulevaisuudessa.
Kun viljely hoidetaan heti alusta lähtien hyvin johdetusti ja kuluttajalähtöisesti, pärjää koko ketju. Apetit Ruoka Oy:n tuotantoketju on jalostunut vuosien saatossa varsin viljelyvarmaksi. Sooloilulle ei ole tilaa, vaan jokainen viljelytoimenpide on tarkassa komennossa vuosien kokemuksella.
Tehtaan edustaja kiertää kävellen jokaisen hehtaarin ennen puintia merkaten kulkuväylät ja tarkistaen kasvuston kelvollisuuden. Jokaisella pakastehernepussilla on jäljitettävä tarina: kuka on viljelijä, millä pellolla se on viljelty ja mitä toimenpiteitä viljelyssä on käytetty.
Sopimusviljelijän kriteerit ovat kovat. Isännällä ja emännällä on oltava ammattitaitoa ja asennetta keskivertoa enemmän. Hyvää ei saa hutiloimalla.
Olli Juvela toimii yläkerran ukon ehdoilla. Kaikkeen pitää Suomen suvessa varautua, sillä taivas tarjoilee joskus hyvää ja kaunista, joskus ämmiä ja äkeitä.
Periaatteena IP-viljely
Pakasteherne viljellään IP-viljelynä. Kyseessä on vuosia sitten tullut viljelytapa, jossa torjunta-aineita käytetään hillitysti. Luomun ja tavanomaisen viljelyn välimuoto on jäänyt pysyvästi pakasteherneen viljelyyn.
Muussa viljelyssä IP on taantunut, sillä IP:n markkinointi ei tavoittanut kuluttajan kukkaroa. Kasvinsuojelutoimenpiteissä ollaan normaalia viljelyä hillitympiä ja jokainen toimenpide on tarkoin harkittu. Sehän sopii herneen tarinaan.
Koska pakasteherne on erittäin kuluttajalähtöinen tuote, pitää sen viljelyn olla läpinäkyvää ja puhtaaksi miellettyä. Suomessa, jossa käytetään muuta Eurooppaa vähemmän kasvinsuojeluaineita, olisi IP-viljelyllekin luullut olevan enemmän tilausta.
Esikasvi ei saa luoda tauti- eikä rikkapainetta
Laadukas pakasteherne lähtee maan kasvukunnosta ja viljelykierrosta ja päättyy koko ketjun toimivuuteen kuluttajalle asti. Tuote saattaa olla jopa tuoreempaa ja parempaa kuin toriherneet, koska ne on korjattukin täsmälleen oikealla hetkellä. Nopea ryöppäys ja viilennys pitävät aromit hernepalleroissa.
Porkkanat, palkokasvit ja öljykasvit eivät sovi herneen esikasveiksi, koska ne lisäävät kasvien tautipainetta, jolloin myös kasvinsuojeluaineiden käyttö lisääntyisi. Nurmet eivät sovi viljetäviksi ennen hernettä kasvavan tuhoeläin- ja rikkakasvipaineen takia.
”Maan pH pitää olla vähintään 6,0, mielellään 6,5”, sanoo viljelijä Olli Juvela. Juvela viljelee maitaan Kokemäellä, joka on Suomen suurin pakasteherneen viljelypitäjä.
Viime vuonna Kokemäellä oli viljelyssä 170 hehtaaria Apetit Ruoka Oy:n noin 700 hehtaarista. Juvelalla on alasta viitisen prosenttia, 40 hehtaaria.
Herneen viljely pitää olla suunniteltua lajikkeesta lähtien, koska puinti on tapahduttava isolla 700–800 hehtaarin pinta-alalla oikeaan aikaan, ei päivää ennen eikä jälkeen.
Herne tekee pellollekin hyvää
Kylvö tapahtuu tehtaan toimittamalla lajikkeella, tehtaan viljelypäällikön määrämänä päivänä, valitulla siemenellä ja tarkoin määritellyllä siemenmäärällä. Pellolla ei saa olla kiviä eikä kokkareita. Pelto on aina jyrättävä.
Kylvön jälkeen rikkaruiskutukset tehdään, kun kasvi on 8–10-senttistä. Juvelassa Basagranin ja Fenixin seos tuntuu tepsivän hyvin, eikä kolmatta ainetta koktailiin enää tarvita.
Tilan pellot kierretään huolellisen kasvinsuojelun lisäksi jalkapelillä pitkin kesää. Yksittäiset valvatit ja ohdakkeet poimitaan juurineen pois ennen puintia. Ilman toimivaa kasvinsuojelua ei tule satoakaan.
Pakasteherne on taloudellinen viljeltävä, koska se tarvitsee kasvaakseen vain 30 kiloa starttityppeä hehtaarille. Lopusta palkokasvi pitää itse huolen.
Herne on esikasvina todellinen ravintopommi. Sen sitovaa typpeä vapautuu maaperästä seuraavana vuotena 30 kiloa hehtaarille, ja juuristo möyhentää maata seuraavalle kasville. Paitsi ihmiselle, herne on hyvä myös pellolle.
Herne on kiivas kehittymään. Kukinnan alusta ei mennyt monta päivää, kun ensimmäiset lidut putkahtivat esiin.
”Viljelykierto pitää olla vähintään viisivuotinen”, sanoo Terhi Juvela.
Terhi pitää Juvelassa tarkasti huolta kaiken viljelyn ja talouden kirjanpidosta. Mitään ei jätetä sattuman varaan, eikä mielellään edes mutu-tuntumalle. Kun asiat kirjataan ylös, saadaan kokemuksista oppia.
Moni viljelijä laiminlyö seurantaa, jolloin samoja virheitä toistetaan, eikä onnistumisistakaan viisastuta.
Pakasteherne ei tykkää uida
Herne ei halua liota vedessä. Vesitalous ja ojitus on myös syytä olla mallikkaassa kunnossa.
Kylvöä seuraavana päivänä Juvelan tilalle ropsahti 35 millin ukkoskuuro. Farmari odotti pari päivää, kunnes maasta oli kosteus kadonnut.
Varmuuden vuoksi vuosia sitten hommatut Rexius-jyrän etulataan hommatut Double Knife -terät maksoivat kerralla itsensä. Niillä rikottiin kovettunut pellon pintakerros. Pieni ala, joka jäi jyräämättä vesilätäkön takia, oli heinäkuun alussa 20 senttiä lyhyempää kuin muu kasvusto.
”Herne on dynamiittia. Se lähtee rajuun kasvuun heti multiin päästyään”, sanoo Olli Juvela.
Pinnan rikkomiseen ei ollut monta päivää aikaa, kun se olisi jo vioittanut itävää kasvupommia. Vähältä piti, ettei Juvelalla mennyt herne nenään. Sade tuli pahimpaan mahdolliseen saumaan.
Hernekääriäisen esiintymistä seurataan joka toinen päivä tutkimalla ansat. Tramppaamista piisaa.
Hernekääriäinen vainoaa
Pakasteherneen viljely on pitkälle jalostettua toimintaa, jossa lasketaan lämpösummaa ja käytetään vuosien kokemukset tarkoin hyväksi. Se vaatii myös tunnollista ja ahkeraa farmaria. Kotoa ei poistuta kesällä viikoksi Torremolinokseen. Viikkoa ennen kukintaa asennetut tuholaisansat tarkistetaan joka toinen päivä.
Hernekääriäinen on tuholainen, jonka toukat kuoriutuessaan nauttivat apetiittia lidun sisältä ennen maksavaa kuluttajaa. Torjuntakynnys ylittyy, jos tuholaisia esiintyy kerralla 7 tai kokonaismäärä ylittää 14 hernekääriäistä. Ötökät ruiskutetaan pyretroidilla, jolla on lyhyt varoaika. Torjuntakynnyksen ylittymiseen vaikuttaa myös lämpösumma.
Ääritilanteessa hernekääriäisellä on kaksi lentoa kesässä. Ruiskutuksia tarvitaan vain nollasta kahteen.
Ansan ensimmäinen hernekääriäinen huomauttaa olemassaolostaan, mutta ei aiheuta toimenpiteitä.
Farmarikin tykkää herneen viljelystä
Paljon satoa tuottavasta kasvista maksetaan hyvin. Kun kiloja saattaa kertyä satunnaiselta hehtaarilta huippulohkolta joskus 7 tonnia, on viljelyhalukkuus taattu. Kun lannoitekustannukset ovat pienet, varastointikuluja ei ole, ja puinnin kuljetuksineen hoitaa Apetit, herneen viljelyyn kannattaa panostaa.
Kiihkeä ja valoisa suomalainen kesä tuottaa hernettä yhtä paljon kuin muualtakin Euroopasta. Maku ja puhtaus ajavat todennäköisesti muun maailman tuotteiden laadun edelle.
Herneen viljely ei ruuhkauta syksyä, kun puintiajankohta on elokuussa, noin kuukausi kukinnasta. Jalkatyötä viljely toki vaatii. Hukkakaurat, jos niitä sattuu olemaan, poimitaan kaikki käsin. Viljat poimitaan pellolta keliaakikkoja haittaamasta käsin, samoin valvatin ja ohdakkeen nuput napsitaan pois prosessia haittaamasta.
Suomalaisen herneen keskisatotaso on samaa luokkaa kuin muualla Euroopassa, reilu 4 tonnia. Herneen viljelyn menestystarinalle on odotettavissa pitkää ikää.
Koska Apetitin pakasteherneen viljely toimii vain Satakunnassa, kahden tunnin siirtomatkan säteellä Lännen Tehtailta Säkylästä, kauemmas ei se menestystarina ulotu. Pakasteherne kun ei kestä kahta tuntia pidempää matkaa tehtaalle laadun kärsimättä.
Kaikkiaan pakasteherneen viljely on niin pitkälle mietittyä ja tarkkaa toimintaa, ettei sitä voi kuin ihailla. Herääkin kysymys, olisko Suomessa lisää tilaa tällaiselle hyvin organisoidulle ja kuluttajalähtöiselle tuotantoketjulle?
( Päivitetty 18.7 12:21 Lännen Tehaat muutettu Apetitiksi )
Ei kommentteja