Oulun lähellä Perämeren suurimmassa saaressa, Hailuodossa, Kujalan tilan päätuote on luonnonlaidunliha. Tila on esimerkki nykymuotoisesta asiakaslähtöisestä maatilasta, joka on lähtenyt omille teilleen menestymään ja markkinoimaan ruokaa ja suoraan kuluttajille ja kauppoihin.
Ilman ponnisteluja ja panostusta se ei onnistu.
”Näin että tässä on enemmän järkeä kuin alihinnoitellussa koneurakoinnissa”, Kujalan tilan nuori isäntä Timo Ranta sanoo.
Lunnonlaitumella ei kuvaus onnistunut, koska eläimet sattuivat oleman päättäväisesti metsässä piilossa. Navetassa majaililevat ainoastaan sonnit.
Luonnonlaidunliha emolehmistä
Luonnonlaidunliha kasvatetaan tarkoin WWF:n määrittelemien kriteerien mukaisesti
Tarkat kriteerit eivät salli ruohon olevan kylvettyä eikä lannoitettua.
Lihan maku on erilainen, vähärasvaisempi.
”Ei äkäistä evästä. Emolehmät kun ruokitaan korsirehulla pelkästään”, Timo selventää.
Kujalan tilan emolehmät, hiehot ja vasikat viettävät niityllä luonnonmukaista korsirehua märehtien vähintään puolet laidunkaudesta.
Tilalla on 100 emolehmää plus nuorkarja, 250 eläintä kaikkiaan. Suoramyyntiin menee kolmannes eläimistä. ”Tässä odotetaan tilannetta, että joutuisi eioota myymään”, Timo vitsailee.
Sonnit eivät aikuiselämäänsä siellä vietä, ainoastaan vasikkana.
Ainoastaan muutama siitossonni nauttii meriluonnon tarjoamasta haaremista.
Hailuoto on suuri saari Oulun edustalla, jonne pääsee ainoastaan lautalla tai veneellä. Talvisin jäätie on luotolaisten mieleen. Siltahanke on myötätuulesaa, mitä odotetaan Kujalan tilalla hartaasti.
”Se olisi suuri helpotus päivittäiseen arkeen”, Timo tuumaa.
Hailuodon siltahanke olisi kansallinen säästöinvestointi. Vanhat lautat ovat kalliita ylläpitää.
Myös karjaa siirretään lauttakuljetuksena. Teurasmatka kaikkiaan on vain 60 kilometriä Viskaalin teurastamolle. Eläimetkin tykkäisivät lyhyemmästä siltamatkasta.
Omaa teurastamoakin on harkittu. ”Ei se mahdoton olisi järjestää itsekin. Se on kovaa työtä. Ja olisiko siihen aikaa?”
Tila myy tuotteitaan myös marketteihin ja kauppoihin. Tavaran kuljetus hoidetaan omalla kalustolla.
Erilaisia ruokatuotteita
Kujalan Tila osti liiketoiminnot Ritvan Herkku ky:ltä, kun omistaja siirtyi eläkkeelle, ja Timo muutti tuoteperheen nimeksi Kujalan Herkku.
Nyt kaikki tuotteet tehdään tilan yhteydessä. Entisen vasikkakasvattamon tiloihin tehtiin elintarvikehuoneisto, jonka lattiassa on akryylibetonia ja seinissä rosteripelti.
Kujalan herkku tekee Valkolöökikastiketta ( Valkosipulikastike), Tervalöökiä, Chililöökiä ja gluteiinitonta Valkolöökiä.
Tuorelihan lisäksi valoisaa tulevaisuutta rakennetaan pakastettuna jauhelihana ja muutamalla säilykelihatuotteella.
Makkaraa, balkania, nakkeja ja grillimakkaraa on aina saatavilla.
Ravintola Luoto on osa Kujalan tilan liiketoimintoja.
Markkinointi harvaan asutussa maassa on haaste
”Suoramyyntikauppaakin kokeiltiin, mutta se tuli liian kalliiksi”, Timo muistelee. ”Nostan hattua niille tuottajille jotka sen kanssa pärjäävät.”
Asiakkaat eivät löytäneet putiikkia. Timo kertoo, että ihmiset tulivat usein vain katselemaan, ja sitten menivät Prismaan ostamaan samat tuotteet kalliimmalla.
”Suoramyyntiputiikin jatkaminen olisi vaatinut isomman pörssin ja enemmän aikaa.
Kujalan tilan paikallisiin toimintoihin kuuluu myös ravintola Luoto, jossa se on osaomistaja.
Tyypillinen asiakas kävi vain katselemassa ja meni ostamaan samat tuotteet Prismaan – Kalliimmalla hinnalla.
Some on tärkeä kanava markkinoinnissa. Lehti- radiomainontaan suoramyyntitila panostetaan myös.
Kujalan tilalla töitä tekee Timon (39) vaimo, Sanna Ilmola-Ranta ja talon 8 – ja 12-vuotiaat tyttäret. Kuten useimmilla maatiloilla- tyttäret Laila ja Ilona ovat vuosi vuodelta enemmän harjoittelmassa tilan töitä.
Kujalan tilan tulevaisuus näyttää valoisalta.
Yhteistyössä Kujalan tila kanssa. www.kujalantila.fi
Luonnonlaidun-linkki WWF:n sivuille tästä.
Kuvat: Heikki Turtinen
Toimittajalta
Suomi on markettien maa
Korvaan särähti kun Timo sanoi että asiakkaat kävivät vain katselemassa, mutta menivät Prismaan ostamaan.
Miksi?
Kun Suomi liittyi EU:hun, meillä oli muutamia tiloja joilla oli pienimuotoista suoramyyntiä. Sitten tuli suuruuden ekonomia ja moni näki mahdollisuuksien menneen pienimuotoiseen suoramyyntiin. Nyt trendi on nostamassa päätään.
Olen törmännyt moneen maahan jossa tiloilta haetaan mahdollisimman paljon. Italiassa haetaan ruokaa pitkienkin matkojen takaa, kunhan niitä vain saa. Yksi syy on, että ruokaväärennösten maassa halutaan ruokaa luotettavalta taholta, suoraan tilalta.
Balkanilla, Sloveniassa ja Kroatissa esimerkiksi pientilojen tuoreita tuotteita kunnioitetaan paljon. Sama tilanne on Ranskassa ja monessa muussa maassa. Maatiloilta ostetaan paljon mieluummin kuin marketeista.
Miksi Suomi on markettien maa?
