Palmut huojuvat ja Tyyni valtameri keinahtelee ikuista kohisevaa liikettään.
Emakko röhkii kiven takana, kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka vieressä läähättävä karju antoi kaikkensa. Elikot ovat kuin kuninkaan siat — Elämä kuin silkkiä vaan. Kuninkaan sika on saparo kiekuralla ja maha makkaralla.
Paksu mies tulee pusikosta tupakki ahneessa virneessä savuten. Pam.
Kuninkaan siat, kunniotusta täynnä
Sika on nyt toisessa paratiisissa saparo suorana.
Ronskin näköinen mies kaislahameessaan ja oranssi pyhäpaita päällä päästää veret taiten. Koska ollaan EU:ssa, Ranskan alusmaassa Wallis- ja Futunasaarilla, hygieniapassin velvoittamana mies pyyhkäisee viidakkoveitsen kurkun aukaisun jälkeen mekkoonsa, heittää tupakin viitasammakoille ja pyyhkii varpaansa varovasti ruohoon.
Sitten vantterapohkeinen teurastaja aloittaa pyhän työnsä. Eviran väki on ollut tulossa valvonnoille Dijonista ja Touloisesta jo kahdeksatta vuotta, vaan vielä laivaa ei näy, vaikka faksissa niin luki.
Vatsanahkaan koverretaan sievä pään kokoinen reikä. Sieltä on helppo kaapaista ruuansulatuselimistö ja sisäelimet talteen. Mies ähkäisee, katsoo merelle, sytyttää uuden tupakin, ottaa Kava-juomaa, joka on juurista puristettua päihdyttävää nestettä. Turistit, joita saarella käy keskimäärin muutama vuodessa, sanovat sitä kurajuomaksi, mutta olosta tulee köykäinen.
Hellettä piisaa liki 40 celsiusta. ”Merde”, mies ähkäisee ja jatkaa tointaan.
Pian on juhla ja mittumaari.
Mahaan kiviä teuraspainon lisäämiseksi
Kun musta sika on tyhjennetty turhasta, pannaan elikko hetkeksi tulille karvojaan käristämään. Pintaan tulee samalla paahtunut HK:n sinisen väri.
Valmisteluissa ovat kaikki mukana. Kirkon avajaisiin pitää siat olla koreina. Teuraat makaavat kaisloista kudotuissa koreissa uljaina kuin marseljeesi.
Maha täytetään kuumilla kivillä. Kurkun verenpäästöreikään, peräreikään ja mahan aukkoon pannaa vielä palmunlehvää. Miehen vanhempi poika, kuusivuotias pitää etusorkista kiinni, kun viidakkoveitsellä leikataan takajalka hiilille. Pienempi viisivuotias nassero taapertaa tutkimaan kasslerin pintanahkaa.
Sika on kuin uudestisyntynyt selällään auringossa, mies läimäisee elukka persuksille pyykkikurikalla ja luo oudon virneen uudestaan naamalle. ”Hyvin kasvoit velihuiluseni.” Mies huuhtoo sydämen iloa vielä Kavalla.
Totinen tuomaristo tykkää varmasti tästä potsista. ”Seeprat”, mies hihittää itsekseen tuomareista.
Sikajuhla
Tuomaristolle kannetaan Kava-juomaa, mutta kaikki onnistuvat pysyttelemään vakavina. On rukoushetki. Papin oloinen mies seisoo sikojen ketaroiden eteen tukkimaiset jalat harallaan ja alkaa ranskalaisen rytmikkään murmutuksen.
Kyläläiset keskittyvät. Joku ajattelee pingviiniä, toinen pyyhkii kyynelkanavaa, kolmas manaa vilkkaasti toimivia munuaisiaan.
Parikymmentä sikaa on aseteltu kunnioitusasentoon ketarat taivasta kohden. Lei kaulassa pappi hiljentää loputkin vakavamielisestä väestä.
Kukaan ei repeä vitsinkerrontaan, ne jätetään iltanuotiolle — Rasvasta kiiltävin suupielin juttu on totisesti liukkaampaa.
Ensimmäinen suomalaisella passilla paikalle matkustanut turisti puskee hikeä ja antaan Nikonin sulkimen rapsahdella. Vastavalosuoja on kirkkaassa tarpeen.
Kuningas kutsui hänetkin aamiaiselle, mutta turisti päätti olla menemättä. Henkilökunta kun uhkasi leikata pään irti jos sinne menee.
Aamiainen olisi jäänyt suuhun nielemättä. Noissa pelottavan vihaisissa villikoirissakin on tarpeeksi riesaa ja varomista.
La vie en rose
Siat pötköttävät jalat pystyssä kuin Turun flikat förin kannella. Illan juhla kun alkaa, pohjoisen jään ja lumen tuoma turisti kieltäytyy murkinasta vedoten mongertaen vegaaniuskontoon. Miehet nostelevat kulmiaan – Tästä riittääkin veisteltävää aamuun asti. Vaikka turisti valehtelee, menee se täydestä, tuollaista ei ole kuultukaan sen jälkeen kun ensimmäinen turisti vieraili saarella vuonna -94. Laivantuoma pohjoisen mies muistelee naama harmaana biologian tunnilla oppimaansa trikiini- ja jersiniavalistusta.
Yli tuhannen asukkaan Wallis- ja Futunasaarten pääkaupunki kerää asukkaat muovilavitsoille kunnioittamaan kirkon vihkiäisiä ja kuningastaan. Taustalla nuori äiti istuu Hyundain katumaasturissa ja imettää tulevaa siansyöjää, animalistia.
Kuninkaat siat — silava kuin voita, nahka kuin korppua ja liha mureaa.
La vie en rose.
Kuvat: Kimmo Lämsä
Ei kommentteja