Kävelen kaupan Kitinojan Kaupan konttoriin. Pöydillä on läjäpäin papereita ja tavaraa. Joku vislaa ulkona. Se on Kuoppalan Heikki, vanhanajan ittellinen maatalouskauppias. ”Jos paikat ovat siistit niin silloin ei tehdä kauppaakaan”, sutkauttaa Kuoppala epäjärjestykseen viitaten. Miestä ei luonnehtia vaatimattomaksi, mutta ketäpäs se sisutuseinän näköinen hiiri kiinnostaisikaan — Ei ainakaan kauppiaan roolissa.
Miehen konstailematon olemus on puettu virttyneisiin työkamppeisiin. Pihalla on käynnissä lannoitteen levittimen täyttö ja muuta hyörinää ja kevään tohinaa. Maatalouskauppias on myös maanviljelijä.
Nyt kauppa käy hiljaisen talven jäljiltä. Lannoitehankinnat on ainakin tehtävä ennen kylvöjä.
Kuoppala sanoo tekevänsä joskus möllikauppojakin, kun päätökset ovat nopeita. ”Tässä ei voi pyrkiä kovin isoon voitontavoitteluun”, Kitinojan kauppias tuumaa näennäisen vaatimattomasti.
Heikki on kursailematon persoona, joka ei jätä ketään kylmäksi.
Maatalouskauppias kauppiasperinteen jatkajana
Näin hiljaista talvea ei ole koettu koskaan ennen. ”Rahat on maakunnasta loppu”, Heikki Kuoppala sanoo. ”Meille se ei haittaa niin paljon kun ei ole vierasta palkkatyövoimaa eikä kiinteistön vuokria. Pojan, Antin kanssa tehdään kahden”.
Heikillä on sentään kaupan kokemusta 47 vuotta. Kuuden vanhana Heikki istui jo apukuskina viljakuormia hakemassa. ”Ennen oli ruuan kanssa tarkkaa kun kaikki ooli kortilla. Nyt viedään ruokaa tunkiolle saman verran kuin ennen syötiin.”
Heikki Kuoppala aloitti Keskola palkollisena vuonna -69. Vuonna -80 hän aloitti oman kauppiasuran, joka jatkuu miehen puheen mukaan niin kauan kuin terveyttä piisaa. ”Isoisä oli vielä konttorissa 85-vuotiaana.”
Kitinojan kauppa Oy on vuonna 1899 perustettu yritys. Kuoppala on pysynyt itsellisenä keskusliikkeiden houkutteluista huolimatta. ”Näin on paree.” Heikki oli myös aikoinaan mukana perustamassa Kyönmaan K-maataloutta.
Keskon osastopäällikkö oli veikannut Kuoppalan uraksi korkeintaan kaksi vuotta, kun hän ryhtyi itselliseksi. Mutta mies tekee edelleen kauppaa omiin nimiin. ”Ketjut on muotia, niissä saa suurilla ostoerillä alennuksia, mutta kilpailua ja kuluja on paljon.”
Kauppiaalla on oltava näkemys huomista edemmäs. Silti maatalouden muuttuminen hämmästyttää.
Kauppiaan homma ei ole muuttunut
”Kauppiaan homma ei eroa siitä mitä se oli ennen”, Kuoppala sanoo. ”Samat asiat pätee kuin edelleen.”
Tärkeintä on Kuoppalan mukaan ymmärtää että asiakas on aina oikeassa.
Toinen asia on se mitä hänen isoisänsä opetti: Kirjoita kaikki aina ylös.
Kolmantena asiana isoisä opetti että kassassa olevat rahat eivät ole omia, vaikka sitä olisi kuinka paljon. ”Pirulauta nuo pitävät edelleen paikkansa”, Heikki Kuoppala jyrähtää.
”Kuoppalan kaupassa ei ole heinänsiemenestä ollut eioota 100 vuoteen.” Paapan aloittama heinänsiemenkauppa jatkuu edelleen.
Sen kokemus on osoittanut että Kitinojan kauppias näkee sanojensa mukaan kolmessa minuutissa, onko asiakkaan kanssa mitään mahdollisuutta saada kauppa aikaan. Tienvarressa oleva kauppa kiinnostaa ohikulkijoita ja satunnaisia uteliaita.
Vuosikymmenet itsellisenä kauppiaana ovat opettaneet maailman menosta paljon.
Koneita ja apulantaa
Kitinojan kauppa myy koneita, traktoreita, kuorma-autoja, kurottajia, työkoneita, kaivureita — Kaikkea mitä sopivasti maailmalta löytyy.
Lantabuumi on aika sekaisin. ”Vaikka tämä on vapaata Eurooppaa niin syynäystä piisaa. Lannoista tultiin ottamaan näytteitä että vastaavat analyysiä. Viranomaisvalvonta on aikamoista.”
Kuoppala tuumaa että sitten kun jokaista viljelijää kohti on yksi virkamies, on aika vaikea saada kannattavuutta nousuun. ”Aika raju muutos pitää tulla.”
Sama juttu on torjunta-aineiden kohdalla. Kuoppalalla on omaa tuontia, eikä se ole helppoa sekään.
”Kun on suoraa ostotoimintaa, niin välikädet ovat poikki — Siinä on aika hyvin onnistuttu.”
Itsellinen maatalouskauppias on myös maajussi
Sitten päästään aiheeseen: Maatalouteen. Kuoppalalla on iso pinta-ala viljelyssä. ”Enempään ei ehtisi kun Suomen sesonki ja työhuiput ovat niin lyhyet. Jos alaa lisätään niin satotaso kärsii.”
Heikin mukaan ennen töissä oli isossa talossa sesonkina 20 – 30 henkeä, nyt piisaa 2-3. Kuoppalan tilalle tuli ensimmäinen säiliöpuimuri vuonna -63. Säkityslaite piti olla puimakoneessa vielä pitkään. ”Täällä on tultu aika myöhään puusta alas.”
Kuoppala sanoo tehneensä kasvinvuorottelua 20 vuotta. Ohraa ei viljellä 3 vuotta enempää samalla maalla. ”Näin säästyy kasvitaudeiltakin pienemmillä ruiskutuksilla.”
Pelloissa ja metsissä on paljon korjaamista. Peltojen ojituksiin ojitustiheyksiin ja tasaiseen pintään pitää satsata.”Kun ojitusta tihennetään, niin satokauttakin saadaan pidennettyä hiukan”, farmari-kauppias tuumaa.
”Täälläkin on pienet metsäpinta-alat, niin niitä ei malteta harventaa ja puut tukehtuu”, mies filosofoi. Äänen painot ovat sitä luokkaa, että kauppiaskin vaikuttaa olevan joskus oikeassa, ei ainoastaan asiakas.
Reviiri harvakseltaan vähän usiemmas paikas
Kaupanteon reviiriä kyseltäessä Kuoppalan puhe kuulostaa omimmilta: ”Reviiri on harvakseltaan vähä joka paikas. Ei oo sellaasta pitäjää, johona kaikki olis.”
Kaupassa saattaa olla joskus iso miesrevohka päivittämässä maailman menoa.
Siinä hommassa Kitinojan maatalouskauppias pärjää aika monelle. Liukasta suuvärkkiä on kiva kuunnella, vaikka puhe olisi joskus vähän rennompaakin.
Kun puhe on tarpeeksi hyvin höystettyä, kuulijakin ymmärtää että ei tässä aina niin tosissaan tartte olla.
Ei kommentteja