Kauniin värinen ruisviski taittuu kevätauringon voimakkaassa iltavalossa värien loistoon. Hiukan suklainen ja yrttinen tuoksu huumaa ja tyrmää suun makuaistisilmuja.
Käsityöläistislaamon humalluttava tuote loihtii aisteille tarinaa.
Pohjalainen ruisviski ei ole vitsi, vaan autenttinen juomauutuus koko maailmassa. Ainutlaatuinen tuote hakee luultavasti tulevaisuudessa EU:n alkuperäistuotemerkintää. Sille on helppo povata suomalaista menestystarinaa ja vahvaa vientibrändiä.
Isonkyrön perinteinen kaunis meijeri elää kolmatta elämäänsä meijerin ja juustolan jälkeen.
Vanha arvorakennus on nyt Kyrö Distillery, tulevan suomalaisen menestystarinan koti.
Vanha meijerirakennus on tuttu Oltermanni-juustopaketin kyljestä. Vuosisadan alusta alkanut tarina jatkuu. Maito on vaihtunut juustonvalmistuksen kautta suomalaiseen ruisviskiin.
Leikattua ruisviskiä
”Makuprofiili muodostuu neljästä asiasta”, toimitusjohtaja Miika Lipiäinen kertoo. Skottiviskin maku perustuu 80-prosenttisesti kypsytykseen. ”Meidän ruisviskiimme makua kertyy monivivahteisemmin neljässä eri tuotantovaiheessa.” Lisäksi suomalaiset tuoreyrtit ja marjat ovat valikoituneet reseptiin vuosien mittaan. Karhunvatukka, karpalo ja tyrni tuovat kesän juomaan.
”Raaka-aine on ensimmäinen valinta.” Ruis on hiukan konstikasta prosessoitavaa, koska se paakkuuntuu ja puuroutuu pahimmillaan jopa liimaksi asti.
”Toisessa vaiheessa, kahteen kertaan tehtävässä tislauksessa muodostuu ryhdikäs poikkeava makuprofiili.” ”Ensimmmäisessä tislauksessa on kaikki alkoholi, rasvat ja jopa epäpuhtaudet mukana”, Lipiäinen jatkaa.
Toisessa tislauksessa tislauksesta erottuu asetonit, metanolit ja muut epäpuhtaudet. Ruisviski poikkeaa ohrasta tehdystä viskistä siinä, että mallastuksessa syntyneestä mäskistä ei ole poistetu mitään. Lopullisessa tuotteessa on rasvoja ja muita makua antavia ainesosia.
Tuntemattomassa Sotilaassa puhuttiin leikatusta konjakista. Leikkaus tarkoittaa ruisviskin valmistuksessa kahta valintaa, joiden välistä lopullinen juoma otetaan talteen. Aluksi poistetaan epäpuhtauksia. Toisessa leikkauksessa päästetään raskaimmat öljyt pois. ”Leikkauskohdat määrittelevät hyvin pitkälti makua.” Lipiäinen korostaa heidän kokeneen päätislaajan, Kalle Valkosen ammattitaitoa.
Kolmannessa vaiheessa juoma asetetaan tankkiin, pullotetaan tai pannaan tynnyreihin.
Lopuksi seuraa kypsytys Amerikan valkotammitynnyreissä, joka sopii ruisviskin kypsytykseen muita tammilajeja paremmin. Erikoinen puulaji ja muita avosyisempi. Se päästää puun öljyjä paremmin kypsymisprosessin.
Tynnyrin sisäpinta on poltettu tai paahdettu, jotta se toimisi samalla kevyenä aktiivihiilenä ja aromien jakajana.
”Kypsytyksessä aina jotain poistuu, jotain tulee lisää ja jotain muuttuu.”
”Viime huhtikuussa aloitimme viskin valmistuksen Jumalan ja Valviran armosta”, Mika Lipiäinen kertoo. Jossain tulevaisuudessa siintää toive suoramyynnistä. ”Se ei ole vielä mitenkään mahdollista.” Viranomaiskritiikkiä miehen suusta ei tule, vaikka kaikki tietävät Suomen ankaran alkoholipolitiikan ja yrittäjien kohtelun.
Ruisviski omassa tynnyrissä
Kauppa käy ennakkomyyntinä. Asiakas voi ostaa arvojuomaa oman tynnyrillisen, jonka kehittymistä seurataan kaksi kertaa vuodessa tastingeissa. 32-litrainen tynnyri maksaa satasen litra, 3200 euroa. Ostajina ovat porukat, firmat ja jopa urheiluseurat.
150 suomalaisessa ravintolassa ja joissain Alkon myymälöissä on tarjolla minikypsynyttä Versoa.
Miika Lipiäinen on moderni Stadin heppu ja viskiharrastaja. Hän teki radikaalin päätöksen muuttaa Pohjanmaalle Isokyröön. Neljä muuta heppua seurasivat perässä. Kalle Valkonen on päätislaaja, Mikko Koskinen on brändivastaava Jouni Ritola vastaa tynnyrimyynnistä. Mikko Heinilä asui jo valmiiksi Kyrönjoen vastarannalla meijeriä vastapäätä.
Tarina sai suomalaisittain tyypillisen alun saunan lauteilla.
Nyt isokyröläistynyt yrittäjä esittelee ruista, prosessia ja lopuksi lopuksi varastoa, jossa on Amerikan valkotammesta tehtyjä 16, 32 ja 64 -litraisia tynnyreitä.
Viski on viskiä eurooppalaisen käsityksen mukaan vasta, kun sitä on kypsytetty tynnyrissä vähintään kolme vuotta. Jenkeille riittävät matalammat kriteerit.
Kolme vuotta sitten alkanut tarina jatkui viime keväänä, kun ensimmäiset tynnyrit täyttyivät raakatisleestä. Muutaman kuukauden aikana juoma saa jo tammesta väriä ja aromia itseensä. Muutaman kuukauden ikäinen Verso antaa jo suuhun tuntumaa.
Valmiin juoman makua ei voi kuin arvailla, mutta todennäköisesti se kohoaa harrastajien kulttituotteeksi. Uniikki arvojuoma on rahallisesti arvokkaampaa valmiina kuin nyt ostohetkellä. Ruisviskitynnyri voi olla nautintoaine tai sijotuskohde. Juopottelujuoma se ei ole. Kossu on siihen halvempaa.
Maailman ainoat täysmallasruisviskitynnyrit ovat sinänsä jo arvokkaita ja kysyttyjä myös käytettyinä. Kyrön tislaajat puhuvat pienokaisistaan. Valkotammiset tynnyrit ovat espanjalaista käsityötä ja niistä saa enemmän kuin pullonpalautushinnan.
Menestyksellä on aina tarina
Menestykseen tarvitaan usein uniikki hullu idea, joka poikkeaa massasta. Taito valmistaa hyvä tuote on perusta. Sen jälkeen tarvitaan luovaa markkinointia ja asiakkaiden sitouttaminen. Kaiken pohjalla on kuitenkin tarina, joka on aina onnistuneen markkinoinnin perusta. Kyrö Distillery ruisviski ei sekään olisi mitään ilman tarinaa.
Miehet ruisviskin takana ovat osanneet markkinoinnin aakkosista viimeisteltyyn tuotteistamiseen asti. ”Pullo ja etiketti erottuvat. Pullon hinta on sellainen, että se osuu hyllyssä silmien korkeudelle. Tuotetta ei tarvitse ylähyllyltä kurkottaa, eikä alahyllyltä kurkotella”, kertoo Jouni Ritola. ”Japanilaiset rakastuivat jo pulloon.”
Asiakkaiden sitouttamista tehdään tasting-tapahtumissa kaksi kertaa vuodessa. Silloin jokainen voi maistella oma tynnyrinsä sisältöä. Lopuksi asiakas päättää hetken, kun viski tynnyri otetaan hyllystä. Juoma pullotetaan asiakkaan omalle etiketille varustettuun pulloon.
Asiakaskokemus on hallitusti mietitty ja kokonaisvaltainen.
Kyrö Distilleryn tuote saattaa olla maailman ainoa puhdas ruisviski. Ainakin se on ensimmäinen Suomessa.
Viskin tekeminen pelti-villa-pelti-hallissa on eri asia kuin vuosisadan alun kauniisti rakennetussa vanhassa rakennuksessa, jonka miljöö Kyrönjoen rantapenkalla jo sinänsä on tarina.
Pullon muoto ja etiketti erottuvat. Valkoinen etiketti erottuu. Pullon muoto sopii erityisesti japanilaiseen makuun. Alkossa pullon hinta on asetettu maltillisesti silmien tasolle, ettei sitä kahmaistessa tarvitse ylhäältä kurkottaa, eikä alas kumartua.
Ruisginin myynti ohittanut jo brittituotteet
Isokyröläisten toinen tuote on Gin. Sen myynti Vantaan lentoasemalla on jo ohittanut perinteiset brittimerkit.
Isokyröläinen gin valmistetaan samaan tapaan kuin muutkin ginit, pirtusta. Raaka-aine on kuitenkin ruis. Perinteisten kuivattujen giniyrttien lisäksi aromikkaassa tuotteessa aromia antavat lisäksi tuoreyrtit koivunlehti, mesiangervo, karpalo ja tyrni.
”Suomalaiset tuoreyrtit tuovat ison kukkean profiilin juomaan”, Jouni Ritola kertoo tasting-tilaisuudessa. Giniä usein jatketaan tonicilla. ”Kraanavesi on myös hyvä vaihtoehto”, mies jatkaa.
Suomalainen pohjavesi on loistava jatke juomalle. Se on myös hieno raaka-aine juomien valmistuksessa.
Tislaamon monimutkaiset laitteet ovat kuparista, ruostumattomasta teräksestä ja vähän lasistakin valmistettuja. Joka tuotantovaiheessa tuoksut erottuvat. Tynnyrien kypsytyshuoneessa nenään tuntuu pieni haihtuminen. Lopputuotteesta haihtuu noin 3 – 5 prosenttia.
Bisnes kattaa koko maailman
Miika Lipiäinen on juuri palannut Japanista. Japanilaiset ovat viskiväkeä, jotka saattavat käyttää isojakin summia nautintoonsa. Maailmanvalloitus on aluillaan. Viskimaailma on muutenkin tullut tutuksi tutustuttaessa valmistukseen Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella. Ennen toiminnan aloittamista valmistukseen on perehdytty huolella aikaa säästämättä.
Pullonkaula maailmalla on viskin tuotannossa. Kauppa käy niin, että viskin tekijöiltä loppuu ikämerkinnät, vanhat varastot hupenevat. ”Se pelaa meidän pussiin”, Jouni Ritola sanoo.
Liiketoiminnallisesti miehillä on hyvä sauma.
Kyrö Distillery on viiden nuoren miehen osakeyhtiö. Halukkaita on osakkaiksi olisi jo nyt ilmoittautunut monia. Turha vaiva. Miehillä on jalat maassa ja kassa edelleen tyhjä.
Kertyneet varat siirretään suoraan maltillisesti varaston kasvattamiseen. ”Bisnes pyörii omillaan, eikä jakokelpoisia voittoja ensimmäisen tilinpäätöksen valmistuessa paljon jää”, Mika Lipiäinen sanoo.
Töitä ja arkirutiineita miehillä riittää. Meijerin remontti ja käytännön työt tarvitsevat jokaisen työpanoksen.
Menestynyt tulevaisuus luodaan samalla tavalla kuin armeijakin marssii, askel kerrallaan, päämäärä selkeänä.
Julkaistu 14.3.2015
Ei kommentteja