Kesytä ja hallitse — lääkärin näkemys ihmisen ja eläimen symbioosista

Lääkärin näkemys ihmisen ja eläimen symbioosista mikrobiologian näkökulmasta:

Luonnonvoima on usein samaa tarkoittava sana tapahtumille, joihin ihmisellä ei ole vaikutusvaltaa.

Kuivuudet ja rankkasateet muuttavat olosuhteitamme tavoilla, joihin ihminen voi vastata vain kestävyydellä ja sopeutumisella.  Luonnonvoimat jylläävät myös ihmisen sisällä: virusten, loisten ja bakteerien paine on lakkaamaton ja vain immuniteetin tehokkuus ja nopeus pitävät nämä elimistöä uhkaavat voimat siedettävissä rajoissa. 

Osittain siitä on kiittäminen sopeutumista.

Teksti ja kuvat: Teemu Taulavuori, yleislääketieteen erikoislääkäri, maaseutu- ja eläinharrastaja

Ihminen mikrobiologisten luonnonvoimien isäntänä

Suolisto tarjoaa olosuhteet sitä kunnossapitäville bakteereille, kuten Akkermansia muciniphilalle, joka vahvistaa suolinukkaa verhoavaa suolilimaa.  Immuniteetti saa liman ansiosta hetken hengähdystaukoa ja suolen seinämä voi keskittyä ravintoaineiden kuljetukseen.

Suolen hyödylliset bakteerit, kuten lehmien mukaan nimetty Mycobacterium Vacca tuottavat myös elimistölle ja varsinkin aivoille hyödyllisiä rasvahappoja, joilla on varmasti osansa niissä kuuluisissa lehmän hermoissa.

Näiden mikrobiologisten luonnonvoimien isäntänä kulkee ihminen, usein autuaan tietämättömänä sodankäynnistä ja rintamalinjoista sisällään. Kenties maatalousyhteiskunnan kasvatit jaksoivat työskennellä ja taistella ajoittain epäinhimillisissä oloissa, koska heillä oli sisuksissaan mielenrauhaa tuottavia pötsibakteereja?

Ihminen yhteisevoluutiossa eläimien kanssa

Nämä bakteerien ja immuniteetin rintamalinjat ovat syntyneet erilaisessa maailmassa kuin missä nykyisin elämme.  Elämä on ollut ainakin ennen nykypäivää viimeisen 30 000 vuoden ajan ollut rinnakkais- ja jopa yhteisevoluutiota eri eläimien kanssa.

Näistä ensimmäisenä koira ja sen jälkeen paimennettavat eläimet – siinä järjestyksessä, sillä ilmeisesti esi-isämme oppi paimentamisen koiran edeltäjältä.  Paimennettavat eläimet ovat joukko märehtijöitä ja sorkkaeläimiä.

Tämän voi katsoa olevan mikrobiologinen pommi ihmisen kannalta: elämä jaettiin yhtäkkiä eläimien kanssa, jotka ovat välittömästi riippuvaisia ruohoa hajottavista bakteereista pötsissään ja jotka tuottavat niin paljon lantaa, että sillä voi elävöittää heikommankin maaperän.

Karjaa omistavat, saviruukkuja käyttävät kansat olivat ylivertaisia pelkkiin metsästäjä-keräilijöihin nähden ja pian nähtiin kulttuurien synty. Luolamaalausten suuret sorkkaeläimet, Minotaurus-härkä ja lappalaisten legendojen lähteestä nouseva valkoinen lehmä kertovat kaikki siitä keskiöstä, missä varsinkin nautaeläimet ovat aina olleet.

Sen rinnalla vegaaninen ilosanoma ”Wow no cow” kuulostaa rienaukselta, jota se toki onkin.

Ilman eläimien läheisyyttä luhistumme

Keskustelu maidosta ja lihansyönnistä ja jopa hiilijalanjäljestä on toissijaista, jos asia nähdään tästä edelläkuvatusta näkökulmasta:  Ihmisten luoma yhteiskunta on luotu läheisessä yhteistyössä eri eläimien kanssa ja ilman eläimien läheisyyttä luhistumme luomuksemme keskelle.

Autoimmuunitaudit ovat osoitus väärään kohteeseen suunnatusta elimistön sodankäynnistä, josta puuttuvat sitä auttavat ja koulivat tekijät, ja ahdistus, masennus ja näiden kautta myös ylipaino ovat tulosta vinoutuneesta suolistofloorasta, joka saa ihmisen etsimään mielenrauhaa ja virkeyttä sokerista ja energiajuomista.

Maailma eläimien kanssa oli täynnä ongelmia ja kansojen keskinäisiä sotia, mutta myös siinä eläneet ihmiset olivat vahvempia vähäisemmästä ravinnonsaannista huolimatta.

Tarvitsemme maailman, jossa saamme jälleen energiaa yhteydestä luontoon ja eläimiin mutta emme käytä sitä energiaa toistemme tai maailman tuhoamiseen.